Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella
Bazar 2016
299 sivua
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Puistoon tuli ilta, katulyhdyt syttyivät, järveen pienet valot, vihreä nurmi värjäytyi siniseksi ja puut pitkine käsivarsineen mustiksi. Perheet kokosivat tavaransa, nuoriso liukeni kaupungin hulinaan, lapset ja vanhukset menivät nukkumaan, ja rakastavaiset romanttisiin ravintoloihin ja keski-ikäiset illallispöytien ääreen, mutta minä ja Julie jäimme. Ja minä vain itkin ja itkin. Se helpotukseen sekoittunut murhe, se ei vain loppunut. Se virtasi kuin Seine minusta ulos.

1884: Pariisissa asuva Albet Edelfelt on työnsä äärellä, mutta raskain ajatuksin. Häntä painostetaan luopumaan elämänkumppanistaan Virginiestä. 2015: Nuoren, Berliinissä asuvan dokumenttiohjaajan Salome Virran ja eläkeikäisen taiteenkerääjän A. S. Joenmaan ystävyys alkaa sähköposteista. Ulkoiselta olemukseltaan boheemi Salome arvelee, että Joenmaa omistaa Albert Edelteltin taulun Nainen parvekkeella. Aluksi Joenmaa suhtautuu Salomeen torjuen, mutta kummankin henkilökohtainen side tauluun murtaa jään. Salome matkustaa Pariisiin, jossa hän asettuu Joenmaan pojan Tuomaksen asuntoon. Niin Suomessa kuin Pariisissa alkaa tapahtua vaarallisia asioita. Taulu merkitsee monelle paljon, elämääkin enemmän.

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen yhdessä kirjoittama romaani Nainen parvekkeella tarjoaa lukijoilleen taidemaailman lumoa, pariisilaisia tunnelmia ja kevyttä jännitystä erilaisten arvoitusten ja verkkaisesti kiristyvän tunnelman muodossa.

Kummankin kirjailijan tuotanto on minulle entuudestaan ainakin osin tuttua. Nuotion Kingi-lastenkirjasarja on ilahduttanut ja koskettanut koko perhettämme, vuosi sitten ilmestynyt Mutta minä rakastan sinua puolestaan viehätti Turku-kuvauksellaan ja kepeästi helmeilevällä ja samalla täyteläisellä kerronnallaan. Soinisen runokokoelma Murretut päivät on eräs suosikkirunoteoksistani niin tunnelmansa kuin omaperäisten, hienojen kielikuviensa vuoksi. Kumpikin kirjailija on täten taitava sanankäyttäjä.

Tätä taustaa vasten odotin saavani luettavaksi sujuvasti, suorastaan kauniisti kirjoitetun taidemysteerin. Onkin hieman harmi, että Nainen parvekkeella on juuri kieleltään epätasainen. Siinä on paikoin ihastuttavia tuokiokuvia etenkin Ruissalosta ja Pariisista: Ajatus sateesta tanssimassa pisaroita parvekkeiden mustilla rautakaiteilla päivänä jolloin naiset kulkevat helmojaan nostellen, rotatkin yrittävät pelastautua kuiville on kertakaikkisen kuvaava, ja vastaavanlaisia löytyy romaanista paljon. Mutta teoksessa on myös kielellisiä kliseitä. Vahvimmin tämä näkyy, ehkä tarkoituksella vastenmielistä henkilöhahmoa luodessa, Tuomaksen kohdalla: muijat, tissit, Big Brotherit ja vertaus häkistään lentäneeseen lintuun ovat kokonaisuuteen nähden kankeita ja kuluneita etenkin, kun Edelfeltin innoittama taidemaailma määrittää kokonaisuutta. On tietenkin lukijakohtaista, miten tähän suhtautuu.

Tarina sen sijaan on koukuttava lukusukkula (terveisiä Kirjainten virtaan, josta termi on lähtöisin). Aikakaudet vaihtelevat, sähköpostit kulkevat, jännitys lisääntyy. Pientä ennalta-arvattavuutta tarinassa toki on ja loppupuolen toiminnallisuus ei täysin sovitu yhteen muun romaanin kanssa. Kokonaisuus on kuitenkin viihdyttävää, mukavaa luettavaa. Asetelma nuori ja boheemi taiteilijasielu ja vanha, arvokas ja sairasteleva asiantuntija on luettavissa jo eräänlaiseksi kirjallisuuden arkkityypiksi. Nuotion ja Soinisen romaanissa asetelma toimii: Salomen ja A. S. Joenmaan ystävyys muuttuu nopeasti uskottavaksi, heidän sähköpostivaihtoaan lukee mielellään. Sähköposteista muodostuu suloisesti vanhanaikainen kirjeromaani. Salomeen ja etenkin Joenmaahan kiintyy väistämättä: he kumpikin osaavat ilmaista omaa yksinäisyyttään ja sen syitä.

Mielenkiintoisinta Naisessa parvekkeella on Joenmaan ja Salomen ystävyyden lisäksi Edelfeltin maalauksen naiseen liittyvä arvoitus. Vaikka se on fiktiota, tulen luultavasti katsomaan Edelfeltin joitakin maalauksia uusin silmin.

Vaikka en kaikin osin vakuuttunutkaan Nuotion ja Soinisen teoksesta, en voinut kuin lukea ahmien. Taidemaailma, arvoitus, ahneus, rakkaus ja juuret, sekä kysymykset luottamuksesta pitävät jännitteitä yllä tavalla, joka on tuttu ja silti aina yhtä kiehtova. Lukemisen jälkeen tekee mieli syventyä taidehistoriaan - ja matkata Pariisiin tai Ruissaloon.

--

Naisen parvekkeella ovat lukeneet myös Tuija, Krista ja Hemuli.