Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet
WSOY 2016
Sivuja 178
Kansi Anna Makkonen
Arvostelukappale
Kotimainen romaani
Kun rekka sukeltaa tunnelista ulos, on tullut yö. Taivas on kirkas, tähdet näkyvät kuin hohtavat reiät kankaassa. Tomas rullaa ikkunan auki, pimeässä tuoksuu sypressi ja makea maan haju. Hän ei pysty katsomaan Johannesta, olo tuntuu hauraalta, kuin olisi astunut ulos elokuvateatterista eikä haluaisia puhua kenenkään, ei kenenkään kanssa elokuvasta ettei se menisi rikki.
Toma on nuori tšekkiläinen rekkakuski, joka ottaa kyytinsä ruotsalaisen liftarin Johanneksen. Samana vuonna, 1980, muuan tuuheaviiksinen mies hyppää lakkoilijoiden puolelle puolalaisella telakalla. Vuonna 1990 erilaiset työkoneet saapuvat Bernauer Strasselle ja alkavat repiä muuria. 2010 Eyjafjallajökul purkautuu eivätkä lentokoneet nouse Euroopan taivaalle muutamaan päivään. Palataan vuoteen 1980: Silloin Toma ja Johannes todistavat matkallaan jotain erikoista, jotain unohtumatonta. Vuosia myöhemmin sairasvuoteella Johannes huomaa näkevänsä minne ikinä haluaakin.
Kuinka kiehtovaa! Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet on monella tapaa viehättävä, mielikuvitusta ruokkiva romaani. Teos koostuu episodeista, jotka sijoittuvat pitkin Eurooppaa, eri vuosiin, erilaisiin kokemuksiin ja monenkirjaviin tunnelmiin.
Puikkonen on taitava sanankäyttäjä, jonka lauseita lukee ilokseen, ne ovat hiottuja ja paljon sanovia. Jotkut lauseet ovat niin hienoja, että niihin voisi pysähtyä, niistä voisi pakahtua. Teksti on kauttaaltaan mietittyä ja huolellista. Tapahtumat ovat mikrotasolla koskettavia, suurella tasolla historiasta tuttuja. Kokonaisuuden tarinapolut ovat yllätyksiä täynnä.
Nautin siis lukemastani, mutta minun mielessäni (haluan nyt korostaa tätä subjektiivisuutta, sillä tunnistan kyllä lukeneeni hienon kirjan) Eurooppalaisten unien palaset pirstaloituvat turhankin pieniksi. Tarinapolkuja ja näkökulmavaihdoksia on niin paljon. Jatkuva näkökulmien, ajan ja paikan muuttaminen on tietenkin tyylikeino, jota Puikkonen käyttää onnistuneesti, mutta hieman uuvuttavaa se lukijan kannalta on. Moni kiinnostava teema jää ja uusi tulee tilalle. On lukijakohtaista, pitääkö tästä ratkaisusta vaiko ei. Mieleeni tuli, että tietty pirstaleisuus onkin ehkä eräs koko teoksen pointeista, onhan kyseessä on liki koko Euroopan kattava romaani.
Huomaan, että takerrun helposti joihin vertauskuviin lukemaani luonnehtiessani. Ajatus kaleidoskoopista on eräs sellainen, jota käytän paljon. Eurooppalaisten unien kohdalla vertaus tuohon kiikarimaiseen, moneen suuntaan ihmeellisiä näkyjä tarjoavaan leikkikaluun on kohdallaan ehkä paremmin kuin monen muun kirjan kohdalla. Tässä kaleidoskoopissa näkyy varjojen ja rikkonaisuuden rinnalla myös valoa, toivoa.
Tuo kerronnan vapaamuotoisuus kiehtoo minua paljon, kaleidoskoppimaisuus, jatkuva näkökulmien, ajan ja paikan muuttaminen... Olen onnistunut jotenkin ohittamaan tämän kirjan, mutta pistetäänpä sittenkin lukulistalle.
VastaaPoista<3
Puikkonen rikkoo hienosti monia perinteisen kerronnan lakeja. Minäkin pidin kaleidoskooppimaisuudesta. Nyt vähän väsyin muutamiin juttuihin, mutta upeasti kirjoitettu, moniulotteinen romaani.
Poista<3
Olipa kiinnostavaa lukea arviosi tästä. Eurooppalaiset unet kiinnostaa minua kovasti, ja samanaikaisesti uumoilen, ettei tämä välttämättä olisi aivan minun kirjani... Odotan kirjaa kuitenkin kirjaston varausjonossa, ja aion ehdottomasti (ainakin yrittää) lukea. :) Tänä vuonna on ehtinyt tulla luettua jo muutama sellainen napakymppi, että niihin verrattuna moni ihan hyväkin kirja on tuntunut pliisulta. Jännää nähdä, miltä tämä Puikkosen kirja sitten tuntuu.
VastaaPoistaMukavaa ja juhlavaa viikonloppua! <3
On se sinun kirjasi, älä huoli. :)
PoistaSara, jään siis mielenkiinnolla odottamaan mitä pidät! <3 Puikkonen kirjoittaa hurjan hyvin ja kirja on hienosti rakennettu. En ollut ehkä ihan täysin virittynyt tälle, mutta kannattaa tämä lukea!
Poista<3
Hieno kirja. Minusta unimainen sirpaleisuus on yksi vahva pointti ja niiden yllätyksellinen sitominen toisiinsa ja historiaan yli ajan on upeaa.
VastaaPoistaJojo, tuo sirpaleisuus on minunkin mielestäni yksi kirjan tärkeimmistä pointeista. Vahvasti kirjoitettu.
PoistaLainasin tämän just kirjastosta ja en ole ihan varma haluanko juuri kaleidoskooppimaisuutensa vuoksi lukea :)! Mutta katsotaan! Kiva, kun bloggasit tästä :)!
VastaaPoistaBleue, saatkohan luettua? Jään odottamaan. Kaleidoskooppimaisuus viehättää minua, mutta joskus tuntuu että olisi ihana lukea yksi suoraviivainen romaani - vaihteeksi! :)
PoistaKatja, onko tässä Khemiri-effekti? Juuri sinä tiedät, mitä tarkoitan. Pirstaleisuudesta tuli nyt mieleen Polet'n loistava Väreilevä kaupunki. En muista Katja, oletko sen lukenut. Jos, niin onko tässä jotain sen suuntaista?
VastaaPoistaOmppu, mielestäni on. Kirjoitinkin siitä ensin, mutta deletoin ne lauseet. Sinänsä hienoa tekstiä, kuten Khemirinkin kirja. Olen nyt vaan vähän väsynyt tähän rakenteeseen, kaipaan selkeyttä. Polet ei ole tuttu, mutta googletan sen oitis.
PoistaVaikuttavaa todella kiinnostavalle kirjalle. Etenkin, kun verrataan Khemiriin. Tällä hetkellä minäkin etsin muuta. Voin vain yhtyä Ompun lausumaan, että Polet'n Väreilevä kaupunki on loistava.
VastaaPoistaTulin vielä uudestaan kommentoimaan, että tämä oli valtavan hieno. Ei ollenkaan liian sirpaleinen, vaan taidokas kuin mikä. Joidenkin episodien loput oli ihan hengästyttävän koskettavia ja esim. se "Berliini-tarina" oli niin huikea, että huh huh. Tässä teoksessa on just sellasta dramaturgista vahvuutta, jota arvostan ja josta nautin.
VastaaPoistaMinäkään en kokenut tätä liian sirpaleiseksi vaan ajattelen, että Eurooppalaiset unet on todella taidolla rakennettu episodiromaani. Totta toki on, että toisia rakenne miellyttää, toisia ei - se, miellyttääkö, on taas monesta asiasta kiinni.
VastaaPoistaIloitsen romaanin Finlandia-ehdokkuudesta.