Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
Schildts & Söderströms 2015
Alkuteos: How to build a girl 2014
Suomentanut Sari Luhtanen
Kannen kuva: Ellis Buttrey
361 sivua
Arvostelukappale
Brittiläinen romaani

Minä en... halua enää olla minä. Minun tämänhetkinen olemassaoloni ei toimi.
Haluan samanlaista elämää kuin pankin mainoksessa, jossa lauletaan "rennosta lauantaiaamusta" - jossain Lontoossa on valtava asunnoksi muutettu varasto, jossa minä luen aamulehteä pehmoisessa froteeaamutakissa.[--]
Makaan sängyn alla ja pohdin, millä todennäköisyydellä nykyisen Johanna Morriganin elämä olisi sellaista.

Wolverhampton 1990-luvun alussa. Johanna Morrigan on pyöreä neljätoistavuotias englantilaistyttö väärältä postinumeroalueelta. Nokkela ja suulas, mutta sen verran yksinäinen, että Mum-deorantti käy hyvin treffikumppaniksi peiton alle. Ja sitten uudistuminen: Dolly Wilde, muutaman vuoden vanhempi palvottu ja pelätty kriitikko, joka pöllyttää peittoja kenen tahansa haluamansa miehen kanssa ja joka juo, polttaa ja pitää ohjat omissa käsissään. Mutta kuinka kauan Johanna jaksaa olla Dolly?

Brittiläinen Caitlin Moran on Suomessakin tunnettu ainakin teoksestaan Naisena olemisen taito. Kotimaassaan Isossa-Britanniassa Moran on tunnettu journalistina, tv-kasvona, ahkerana twiittaajana sekä feministinä ja humoristina. Näin minusta tuli tyttö on romaani, joka kysyy mitä tehdä, kun on rakentanut itsensä vääristä palikoista.

Feminismi ja humorismi ovat Näin minusta tuli tytönkin kantavia voimia. En ole perehtynyt Moranin elämäkertaan, mutta olen ymmärtänyt, että Johannan hahmossa on paljon samaa kuin Moranissa itsessään. Ajatus teini-ikäisestä musiikkikriitikosta olisi romaanin puitteissa epäuskottava, mutta koska Moran on itse kirjoittanut kritiikkejä lehtiin jo hyvin nuorena, on Dollyksi muuttuneen Johannankin toimittajanura oikeasti mahdollinen. Nuoruus on myös yksi romaanin punaisista langoista, ehkä se kaikkein keskeisin. Luin viime lauantaina Helsingin Sanomien Aino Frilanderin kritiikin kirjasta ja hymyilin. Nimittäin Näin minusta tuli tyttöä lukiessani minäkin ajattelin Sue Townsendin Hadrianus Molea: läsnä ovat sama teini-iän epävarmuus, brittiläisen luokkayhteiskunnan heijastuminen kotioloihin, halu saada kumppaneita, oman aikansa populaarikulttuuri... Moran toki kirjoittaa kuitenkin enemmän aikuis- kuin teiniyleisölle. Hän muistelee ehkä osin omia kokemuksiaan, mutta kirjoittaa ne fiktioksi.

Moran kirjoittaa niin hauskasti, että lukiessaan saa nauraa monta kertaa. Hän nauraa niin Johannalle kuin koko rock(kukko)kulttuurille ja hieman Johannan perheellekin. Samalla hän on kuitenkin romaanihahmojensa puolella. Feministinen ote kantaa läpi koko romaanin ja kuten missä tahansa tasa-arvoasiassa, kyse ei ole vain nuoren naisen tiestä miehisessä rockmaailmassa, vaan vahvasti myös koko yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden osoittamisessa. Johanna pystyy irtautumaan Wolverhamptonin lähiöstä, mutta millaiset lähtökohdat ovat sosiaaliviraston elättävän perheen lapsilla, joiden hammaslääkärireissut sujuvat siten, että suusta revitään kerralla irti viisi mätänevää hammasta ja reippauspalkinto tästä kaikesta on tietenkin uusi karkkipussi. Johannan perhe on tuskin poikkeus parinkymmenen vuoden takaisessa Britanniassa - tai nykyisessäkään. Näin minusta tuli tytössä Thatcherin vaikutus näkyy vahvasti, vaikka rautarouvan ote vallankahvasta on jo irronnut.  Isäkin sanoo, ettei heillä äänestetä "vitun Thatcheria".

Moranin tekstin hauskuus on samalla kertaa raikasta ja roisia. Sen verran nainti- tai suoranaisia jyystösuorituskohtauksia romaanissa kuitenkin on, että pieni karsinta ei olisi tehnyt pahaa. Vähemmälläkin uskoo, että Johanna haluaa Donnana ottaa kaiken omiin käsiinsä, suuhunsa ja - noh, tiedätte kyllä minne. Samoin alkoholia, oksennuksenmakua ja kaikenlaista sekoilua on enemmän kuin runsaasti. Kohtaukset toki kuuluvat Moranin romaaniin ja niiden kautta Moran kuvaa toisaalta Johannan tapaa etsiä omaa tietään, hahmon oman toimijuuden haltuun ottamista. Niitä on vain niin paljon, että ne muuttuvat puuduttaviksi ja menettävät osin tehoaan.

Vaikka Näin minusta tuli tyttö on hyvä, olisi se voinut olla paljon parempi. Sillä kun hauskuus ja roisius riisutaan, jää jäljelle melko tavallinen kasvukertomus, jossa nuori rakentaa itsensä uudelleen ja joutuu pohtimaan minuuttaan ja paikkaansa maailmassa. Omalle ikäpolvelleni romaani kaikkine bändeineen - Manic Street Preachers, Suede, Courtney Love, Smashing Pumpkins - ja kirjastosta lainattavine levyineen on tietenkin herkullista luettavaa. Ja kiitos Moranin tarinankerrontataitojen, se on myös sopivasti koskettava ja enimmäkseen hersyävä.