Ystävänpäivätervehdys "englantilaisesta kartanosta"!

Hyvää ystävänpäivän aattoa!

Bloggaajana ajattelen, että on lukuystävien muistamista toteuttaa heidän toiveitaan. Kun Lumiomena täytti kuusi vuotta viime marraskuussa, muutama teistä lukijoista toivoi, että jatkaisin teemaviikkoja. Minullahan ollut tapana pitää muutama lukuteemaviikko vuodessa. Olen esimerkiksi lukenut keltaisia ja tummia kirjoja, tutustunut huonoihin kirjoihin, käynyt kirjamatkoilla ja lukenut brittiläisiä kirjoja. 

Isoon-Britanniaan palaan nytkin, vien teidät englantilaisiin "kartanoihin". Kartano on tällä teemaviikollani osin mielikuvallinen, lukemani kirjat sijoittuvat paitsi kartanoihin, myös mahtitaloihin ja yläluokan kaupunkilaisasuntoihin sekä niihin eri sosiaalisiin kerrostumiin, jotka ovat noihin taloihin asettuneet. Viikkoni myös kestää kauemmin kuin yhden kalenteriviikon, sillä suunnittelen viiden postauksen sarjaa: sunnuntaina luvassa on eräs klassikko, jossain välissä toinenkin klassikko, sitten muuan aikansa muotikirja, eräs tyttökirja ja fanituotteitakin -- tosin sillä varauksella, että kaikkeen ehdin. ;)

Olen kirjakulkenut brittiläisisissä taloissa aiemminkin. Talo on keskeinen muun muassa A.S. Byattin Lasten kirjassa, Kate Mortonin Paluussa Rivertoniin, Sarah Watersin Vieraassa kartanossa, Alan Hollinghurstin Vieraan lapsessa ja omalla tavallaan myös Kazuo Ishiguron hienossa hovimestarikuvauksessa Pitkän päivän ilta. Nyt on aika kurkistaa uusiin osoitteisiin -- tosin vain kirjojen sivuilla, oikeaa kartanomatkaa Britanniaan ei ole luvassa ainakaan ihan lähiaikoina.

Joko arvaatte, minne suuntaan ensimmäisenä:

Talo ilmestyi äkkiarvaamatta eteeni. Laajan, joka suuntaan leviävän pensaikon luonnoton rehevyys oli peittänyt sen näkyvistä, ja nyt seisoin siinä, sydän takoi rinnassani, ja silmäluomieni takana kirvelivät kyyneleet.

Welcome!