Kustantaja: Bazar 2014
Alkuteos: The Weed that Strings the Hangman's Bag 2010
Suomennos: Laura Beck
Kansi: Satu Kontinen
Sivuja: 383
Kustantamosta
Kanadalainen, Isoon-Britanniaan sijoittuva dekkari
Sydämeni melkein pysähtyi rinnassani! Oliko hän nähnyt minut?
Paras pysytellä aivan hiljaa, minä päätin. Älä liikauta lihastakaan. Jos jään kiinni, teeskentelen että tulin etsimään Rupertia ja eksyin metsään kuin Kultakutri. Ihmiset aina uskovat sadunomaisiin selityksiin, koska saduissa on jotain todelta kuulostavaa.
Bishop's Laceyssa tapahtuu, kun kiertävän nukketeatteriseurueen auto hajoaa hautaumaan nurkilla ja seurakuntatalolla järjestään kaksi nukketeatteriesitystä. Esityksistä ensimmäinen sujuu hienosti, mutta toinen tuo mukanaan kuolemaa. Tarvitaan taas Flavia de Lucen nokkeluutta, kun nukkemestarin kuolema juuri Bishop's Laceyssä ei ollutkaan sattumaa. Joku tuntuu vetelevän kaikkea naruista kuin marionetteja ikään eikä murha ole ehkä ainoa alueella sattunut.
Tutustuin mainioon varhaisteiniin Flavia de Luceen ensin äänikirjan, sitten suomennetun dekkarin myötä. Piiraan maku makea tuntui ihan pahuksen hauskalta ja peribrittiläiseltä, vaikka kanadalaisen kirjoittama onkin. Eläkkeelle jäätyään kirjailijaksi ryhtynyt Alan Bradley jatkaa nuoren kemistiharrastajan suorittamien murhatutkimusten sarjaa Kuolema ei ole lastenleikkiä -dekkarillaan ja lisää on kuulemma luvassa.
Flavia on mainio hahmo ja koko kirjan suola tälläkin kertaa. Luonnontieteellisiä kokeita suorittava tyttö on sopivasti tulta ja tappuraa. Bradleyn romaani on tälläkin kertaa tunnelmallinen ja viehättävä, joskaan ei aivan yhtä raikas kuin sarjan esikoinen - tämä johtuu tietenkin siitä, että Flavia metkuineen on jo tuttu. Dekkari ei tarjoakaan suuria yllätyksiä, mutta Bradleyn kerronta on varmaa ja romaanihenkilöt mainioita, tunnelmakin on sopivan jännittävä ja kotoisa. Teetä nautitaan kirjastossa korinttiskonssien kera ja kurkkuvoileipiäkin on eväänä. Vähättelyä -- nukkuma-aikasi taitaa olla jo ohi -- kokiessaan Flavia tuntee suuttumusta aikuisia kohtaan. Kokonaisuus on tarpeeksi monimutkainen eikä ratkaisuja anneta ilman, että pähkinää täytyy hieman purrakin. Jännitteitä syntyy paitsi rikostarinasta, myös Flavian nuoruudesta: lapsen nokkeluutta ei aina oivalleta eikä Flavian tekemiä tutkimuksia arvosteta. Toisaalta Flavia näkee ja kuulee enemmän, koska häntä ei pelätä samalla tavalla kuin aikuisia.
Flavia de Luce -sarjan toinen osa tarjoaa tyylipuhtaan jännityskirjan, jossa murhamysteeriä tarjotaan agathachristiemäisessä hengessä. 1950-lukulainen miljöö on suorastaan viehättävä. Keskinkertaista dekkaria kummemmaksi Kuolema ei ole lasten leikkiä ei missään vaiheessa tarvitsekaan ylly, mutta miksi sen pitäisikään. Vanhanaikainen, aivonystyröitä herättelevä teos tarjoaa rentouttavan lukukokemuksen. Lisäksi se on kirjoitettu elokuvakäsikirjoitusmaisen sujuvasti ja se on tulvillaan vanhanaikaista brittitunnelmaa ja hyvää ilkikurisuutta.
Hih, kuulostaa siltä, että tämä pitää lukea. Tykkäsin Piiraan maku makeasta juuri siksi, että se oli jotenkin rauhallista ja helppoa luettavaa, ja kuulostaa siltä, että uudempi versio Flavian tutkimuksista on samaa maata :).
VastaaPoistaRoobois, tämä tuntuu olevan herttainen dekkarisarja, mutta ei onneksi vailla sopivaa pippurisuutta. Pidin sarjan ensimmäisestä osasta enemmän, mutta tämä toinenkin on rentouttavaa luettavaa. :)
PoistaJuuri rentoiluluettavaa kaipaankin! Nyt kun vaan malttaisin olla ostamatta tuota kirjaa heti, koska lukemattomia on muutenkin pinoittain... Vaikka toisaalta, jos tiedän ostavani sen joka tapauksessa, niin miksi turhaan odottaa ;).
PoistaPiiraan maku makea on minulla e-kirjana, mutta en ole vielä ehtinyt sitä lukemaan. Kovasti odotan ehtiväni, ja jos odotukseni täyttyvät, luen varmasti myös tämän.
VastaaPoistaJonna, Piiraan maku makea on rentouttavaa luettavaa, joka jatkaa kotoisan mysteerin perinnettä kunniakkaasti. Suosittelen hyväksi välipalakirjaksi.
PoistaMinä tykkään tuon kirjan nimestä ja kannesta.
VastaaPoistaMistään muusta en nyt lupaa tykätä, kun jatkan tällä hiukan dekkarivastaisella linjallani. Tosin kirjastosta on varauksessa yksi dekkari, jonka aion heti lukea, kun saan sen käsiini, mutta siihen onkin ihan omat syynsä.
Kirjailijatar, tässä koko sarjassa nimet ja kansi tuntuvat onnistuneilta. Minä luen dekkareita vain harvoin ja silloin kun luen, luen näitä kotoisia christiemäisiä juttuja. Nyt kyllä kiinnostuin, että minkä dekkarin olet varannut.
PoistaHyvä huomio tuo, ettei tämä osa ole aivan yhtä raikas kuin eka juuri siksi, että Flavia on jo entuudestaan tuttu. Siitähän se tosiaan johtui. Mutta mainio kirja tämäkin ja onnistuneesti unohdin kirjailijan oikean kansalaisuuden :)
VastaaPoistaMaija, mietin että juuri siitä se johtuu. Jos olisi lukenut tämän ensin, pitäisin tätä ehkä parempana. Tai en tiedä: Piiraan maku makeassa on hyvä tosi hyvä juoni. Mainio sarja!
PoistaIhana kuva! Ja kirjakin vaikuttaa ihan oivalta välipalakirjalta.
VastaaPoistaJaana, kiitos. Tuo kirjan vieressä oleva on teekannuni. :) Bradleyn dekkari on nimenomaan hyvä välipalakirja. Ei mitään ihmeempää, mutta sellainen lempeä dekkari.
PoistaOli mukava lukea tekstiäsi, joka kuten yleensäkin oli täyteläisen antoisaa.
VastaaPoistaOmppu, voi kiitos. Ihanasti kommentoit. Kirjoitin tätä migreenin jälkimainingeissa ja oli jotenkin tosi vaikea sanoa tästä kirjasta yhtään mitään, vaikka tämä kelpo lukemista olikin. :)
PoistaFlavia on kyllä huippupersoona dekkareiden maailmassa...toivon, että hän ei kasva kovin nopeasti isoksi :)
VastaaPoistaMolemmissa kirjoissa on huumoria ja tietysti sitä jännitystä, koska nämähän ovat suunnattu lapsilukijoille ja lapsenmielisille lukijoille. Ärsyttäviä aikuisia ja sisaruksia ja villejä kokeiluja laboratoriossa...
Hieno kuva! Minä rakastan tätä kirjan kantta ja ensimmäisenkin osan kansi oli upea, mutta itse kirjoja en ole vielä lukenut.
VastaaPoista