David Foenkinos: Yhden elämän muistot
Kustantaja: Gummerus 2013
Alkuteos: Les Souvenirs
Suomennos: Pirjo Thorel
Kansi: Tuomo Parikka
Sivuja: 327
Ranskalainen romaani
"Muistot ovat eräänlainen päätepiste; ja ehkä ne ovat myös ainut mikä on todella omaa."
- Eräs muisto Marcello Mastroiannista
Yhden elämän muistot - yhden kirjan muistot tai ainakin muistoja yhdeltä (luku)retkeltä. Kun lähdimme retkelle Hankoon, olin ottaa mukaani sen kirjapaksukaisen, joka minulla oli ja on yhäkin kesken. Niin paljon hyvää ja ihanaa kuin tiiliskivissä ylipäätään onkin, ne ovat vähän hankalia matkakirjoja, joten kahdesta kirjahyllässäni lukuvuoroaan odottaneesta ranskalaisesta keskimittaisesta romaanista valitsin David Foenkinosin kauniisti nimetyn Yhden elämän muistot. Minkäänlaisia ennakko-odotuksia minulla ei kirjaa kohtaan ollut. Ajattelin sen olevan hääpäiväretkelle sopiva ja ennen kaikkea sellainen tyypillinen ranskalainen - tiedättehän? Nokkela ja kepeä kuvaus Patrick-nimisen wanna-be-kirjailijan retkestä isoäitinsä karkumatkan kintereillä.
KehäIII. Alku tuntui hitaalta, mutta asetelma oli kiinnostava: isoisän kuolema ja sitä seuraava isoäidin oma irtiotto. Foenkinos kertoo kaikesta Patrickin minäkertojan äänellä, mutta tuntuu katsovan tapahtumia etäältä kuin jonkinlaisen kuvienkäsittelyohjelman suodattimen lävitse. Lukeminen eteni, mutta matkan aikana katselin myös maisemia ja mietin, että miksi ihmeessä en ole muutamaa Fiskarsin-reissua lukuun ottamatta reissannut juurikaan läntisellä Uudellamaalla. Pitäisi joskus ottaa asiakseen ja pysähtyä katsomaan vaikka Mustion linnaa, Vironperää tai Tammisaarta.
Rannalla Hangossa. Satakunta sivua takana. Kirjan nostalginen tunnelma sopi hyvin miltei ajattomaan rantaelämään. Totuus: lapset kiukuttelivat, koska eivät sinilevän vuoksi päässeet uimaan. Onneksi oli leikkipuisto. Foenkinosin kirjaan ei voinut uppoutua, mutta romaanin väliin upotetut (Patrickin) muistot todellisista ja kuvitteellisista ihmisistä olivat hauskoja. Esimerkiksi hollantilainen lehmätaulun tekijä Van Koon lopetti maalaamisen säälivän katseen vuoksi tai Serge Gainsbourgin tärkeimmät lapsuusmuistot liittyvät ääniin, Chopiniin, Cole Porteriin, tulevaisuutta ennakoiviin ääniin.
No niin, en minä puuhuviloita katsellessani mitään lukenut, mutta halusin vaan muistaa nämä ihanat talot silloin, kun ajattelen Yhden elämän muistoja!
Yhden elämän muistot oli minulle yhdenpäivänkirja. Paluumatkalla autossa torkahtelin (en mielelläni aja ja mies oli nytkin ratin takana), joten romaanin loppusivut luin illalla kotona. Kuinka haikeaksi ja kirpeäksi romaani muodostuikaan: miten joku yksittäinen kävelyretki voi olla yksi elämän kymmenestä kohokohdasta; miten nyt voi olla oikea hetki. Kuinka kaunis loppu romaanilla onkaan, ja kuinka teoksen alku ja loppu ovat parempia kuin se, mitä kokonaisuuden väliin jää.
Lukupäivämuistoja. Toisaalta Yhden elämän muistot on suorastaan valloittava. Foenkinos tekee tarkkoja, hauskoja ja viiltäviäkin huomioita vanhenemisesta, parisuhteesta ja parisuhteettomuudesta, ranskalaisesta byrokratiasta ja monenlaisista elämänkäänteistä, joita en tänne kirjaa. Foenkinosin yksittäiset lauseet ja ajatukset ovat osuvia ja sellaisia, joita voisi kirjoittaa muistiin. Tässä on myös romaanin suurin heikkous. Se tuntuu koostuvan pienistä palasista eikä romaani lähde koskaan kunnolla lentoon. Aineksia on liikaa, jo yksin matkasta isoäidin kanssa olisi saanut yhden romaanin, mutta tässä on niin paljon kaikkea muutakin aina Patrickin vanhempien keskinäisestä suhteesta Patrickin omaan rakkaustarinaan ja tunnettujen henkilöiden pienoiselämäkertoihin. Teemat ja henkilöhahmot ovat hyviä, mutta eivät houkuttele mukaansa. Kirjasta voisi leikata pois vaikka kuinka ilman, että tarina kärsisi. Yksittäiset lauseet ovat kokonaisuutta parempia.
Ja niin kävi, ettei Foenkinosin romaani ollut juonenkäänteiltään paras mahdollinen valinta hääpäiväretken lukemiseksi, pikemminkin kaikkea muuta. Eikä se muutenkaan ole mikään kesän täydellisin kirja tai edes lähellä sitä. Tästä kaikesta huolimatta Yhden elämän muistot jätti kirjamuistoja - ja nämä yhden kirjat muistot säilyvät mielessäni pitempään nyt, kun ne on osin valokuvinkin dokumentoitu tänne blogiin. Kirjaa enemmän sain muistoja hauskasta ja herkästäkin hellepäivästä.
--
Yhden elämän muistoihin ovat tutustuneet muun muassa myös Sanna, Arja ja Minna.
Luin taannoin Foenkinosin teoksen "Nainen, jonka nimi on Nathalie" - pidin kirjasta muistaakseni melko paljonkin ja siitä innoittuneena tulin tarttuneeksi myös tähän. Kaiketi odotin, että kirja olisi juurikin "nokkela ja kepeä", mukavalukuinen mutta ajatuksekas, jotakin sellaista kuin tuo aiemmin lukemani teos ehkä oli ollut. Mutta tämä jäi kesken, muistaakseni jo aivan ensimmäisillä sivuilla - ehkä en ollut ollenkaan oikealla tuulella tälle kirjalle tai sitten tämä ei vain ollut minun kirjani, miten lienee. Mutta oli kiva lukea tämä mukavan tunnelmallinen kirjoituksesi, jossa kirja kulki matkassa mukana :)
VastaaPoistaKatja, hauska kuulla sinun lukumuistoistasi. Kuten huomasit, minäkään en ihastunut tähän. Kokonaisuutena romaani ei ole kovinkaan hyvä, mutta yksittäiset lauseet ja ajatukset ovat aika ihania. En siis suosittele tätä oikein kenellekään, mutta tuo Hanko-päivä teki tästä keskinkertaisuudestaan omanlaisensa. :)
Poistakeskinkertaisuudestaan -> ... siis siitä huolimatta.
PoistaEn uskaltanut juttuasi vielä lukea, kirja kun junnaa minulla yöpöydällä ja yritän taistella sen loppuun. Kuvasi ovat kuitenkin aivan hurmaavia. Hanko-kuumeeni on aika korkealla! Nähdään Katja pian! <3
VastaaPoistaJoana, vai junnaa tämä sinulla. Minä luulen, että olisi junnannut minullakin, ellei kirja olisi ollut ainoa Hankoon ottamani. ;) Hanko kylläkin on ihana. Näkemisiin! <3
PoistaMatkakirjoissa on kieltämättä omat haasteensa. Kaikki (hyvätkään) kirjat eivät sovi matkalukemiseksi, ja on harmillista, jos matkakirjaksi tulee valinneeksi huonon kirjan tai liian raskaslukuisen kirjan. Siksipä ainakaan pidemmälle matkalle ei oikein millään voi lähteä vain yhden kirjan kanssa, vaikka lukuaikaa ei matkalla hirveästi olisikaan. :)
VastaaPoistaTämä oli hauska juttu, ihanine kuvineeen. Vähän keskinkertaisemmistakin kirjoista voi jäädä hyviä lukumuistoja, jos lukuhetki on jotenkin erityinen.
Liisa, totta! Hangon kohdalla kyse oli onneksi enemmänkin retkestä. Pitemmille reissuille otan aina mukaan muutaman eri kirjan, jotta lukemista riittää ja jotta saan oikeanlaisen kirjan juuri sen matkan tunnelmaan.
PoistaMutta kyllä tästä tosiaan hyvä lukumuisto jäi.
Hangossa on kyllä viehätystä! Matkakirjoista olen ajatellut, että jos ei mukaan satu saamaan aivan varmaa tapausta, pitäisi ottaa melkein jokin aiemmin luettu ja tykätty, ettei pety. Tai sitten tuo Liisan konsti: niin monta kirjaa kuin laukkuun mahtuu.(Mies joskus ihmettelee, miksi meidän viikonloppulaukku mökkireissuilla on aina niin painava, piilotan kirjoja joka taskuun). Kivat kuvat ja kiva kokemus lukemisesta erityisessä ympäristössä, erityisellä hetkellä.
VastaaPoistaArja, Hanko on ihastuttava. Olen ihan samaa mieltä matkakirjoista. Teenkin tavallisesti kuin Liisa ja sinä. Niin koti- kuin ulkomaanreissulle otan mukaan useamman kirjan. Hankoon vain tämän yhden, koska kyse oli päiväretkestä. :)
PoistaLuetko sinä miehelle ääneen autossa vai ihanko vaan hiljaa itseksesi? Minä en valitettavasti oikein voi lukea, kun tulee huono olo, niinpä pidän aina kuskille seuraa. Hauska tuo kuvasarja paikoista, joissa olet lukenut kirjaa. Olisikin jännä joskus kuvata kaikki paikat, joissa jotain kirjaa lukee...kesällä niitä ainakin kertyy aika paljon.
VastaaPoistaKirjailijatar, luen itselleni vain. Taustalla kuuluu aina joku äänikirja, jota muu perhe kuuntelee. Osaan sulkea sen pois omasta äänimaailmastani, jos mukana oleva kirja on tarpeeksi hyvä. Minäkin voin huonosti autossa, jos istun takapenkillä. Mutta etupenkillä voin lukea, jos auton vauhti ei ole kauhean kova, ts. en voi lukea moottoritiellä, kun näkökentän laitamilla vilistää.
PoistaOlisi kyllä hauska kuvata kaikki lukupaikat! Voi että, pitäisikö yrittää.
Valloittava kuvaus lukupäivästäsi... ja Hangosta, myös tuolla aiemmassa postauksessasi!
VastaaPoistaToivottelen ihanaista elokuuta! :)
Kaisa Reetta, kiitos. Oli mukava käydä Hangossa ja viettää tällainen lukemis- ja fiilistelypäivä.
PoistaIhanaa elokuuta sinullekin!