Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni
Kustantaja: Tammi, Keltainen kirjasto 1975
Alkuteos: Confieso que he vivido 1974
Suomennos: Matti Rossi
Kansi: Timo Mänttäri (5. painos)
Sivuja: 459
Muistelmateos, Chile
Runoilijan muistelmat eivät ole muistelmakirjailijan muistelmia. Muistelmakirjailija kenties eli vähemmän mutta valokuvasi paljon enemmän ja rakentaa yksityiskohdista kauniin ja selkeän kuvan. Runoilija luo silmiemme eteen oman aikansa tulen ja varjojen ravisteleman aavegallerian.
Kenties minä en elänyt itsessäni. Kenties minä elin toisissa ihmisissä.
Elipä Pablo Neruda sitten itsessään tai toisissa ihmisissä, hän eli niin kokemusrikkaan elämän, että kokemuksia olisi riittänyt useaan elämään. Tunnustan eläneeni on Nobel-palkitun runoilijan ja diplomaatin muistelmateos, jonka kirjoittaminen jäi Nerudalta kesken. Miguel Otero Silva ja runoilijan puoliso Matilde Neruda viimeistelivät teoksen.
Yhtenä kesälomakirjanani ollut Tunnustan eläneeni sopi hyvin luettavaksi hellepäivinä, liikkeellä ollessa. Nerudan teksti nimittäin virtaa - ei tietenkään samaan tapaan kuin omalla kotimaan-lomamatkallani pari viikkoa sitten vaihtuneet maisemat - samalla kertaa tasaisesti ja koko ajan uutta kokien. Neruda kirjaa muistelmiinsa paljon: niin lapsuutensa, nuoruutensa, uransa kuin rakkautensakin, yhtä lailla näkemänsä maat ja maisemat, politiikan ja runouden. Muistelmissaan Neruda kertoo paljon, mutta totta kai valikoidusti. Hän omistaa vaimolleen Matildelle kaiken mitä kirjoittaa. Minä rakastin eniten teoksen alkupuolta, Nerudan lapsuuskuvauksia ja muistoja opiskeluajoiltaan sekä runoilijanuransa alkutaipaleelta.
Tunnustan eläneeni vastaa moneen mieltä mahdollisesti askarruttaneeseen kysymykseen. Miten esimerkiksi syntyi runo "Macchu Picchun huiput", mistä Ricardo Eliecer Neftalí Basoaltona syntynyt Neruda keksi taiteilijanimensä? Se, että kokoelma Kapteenin laulut syntyi Caprilla ei lie mikään yllätys Nerudan elämää tunteneille ja elokuvien ystäville. Neruda kiersi maailmaa hyvinkin laajasti, ja hän kuvaileekin tarkkaan diplomaatinuraansa, maanpakolaisuusaikojaan, pidätyksiään ja menestystään. Hän ei arkaile kertoa kohtaamisistaan prostituoidun tai huumeiden kanssa ja tunnustaa (!) myös kantaneensa oman kortensa kekoon Stalinin henkilönpalvonnassa, mitä hän myöhemmin kritisoi. Kommunistina tunnetulle Nerudalle neuvostomaa oli heti alusta saakka rakas, mutta suuruudestaan huolimatta pienellä, Puskinin runojen kaikuja kantavalla tavalla.
Kaikkein kauneimmin ja sanoiltaan kirkkaimmin hän kuvaa kotimaataan Chileä, oi Chileä! Hänen myötään lukija pääsee lapsuusmaisemiin eteläiseen Chileen, jossa sade on unohtumaton henkilöhahmo. Temucon kaupungissa vesi tuntuu valuvan lankoina ja muodostavan mutameriä, elämä on ankaraa, mutta sieltäkin on mahdollista ponnistaa kohti runoutta. Nerudan Chile on vuoria ja tasankoja, opiskelukaupungin elämää, maaseutua. Ja se on myös Valparaison portaikot: Jos kävelemme Valparaison portaat päästä päähän olemme kävelleet maapallon ympäri. Yhtä lailla vahva tai koskettava on myös muistelmien loppupuoli, Allenden valtaannousun ja Chilen sotilasvallankaappauksen kuvaus. Nerudahan kuoli vain kaksi viikkoa Allenden jälkeen.
Kuten useat muistelmateokset, on Tunnustan eläneeni kokonaisuudessaan jossain määrin fragmentaarinen ja aavistuksen luettelomainenkin. Yksityiskohtia on paikoin liikaa. Neruda toki kirjoittaa runoilijan kieltä ja liki kaikki hänen elämänsä ja kokemansa ansaitsee tulla julkaistuksi, mutta myönnän lukeneeni loppupuolella olevat kuvaukset Nerudan tuntemista ja arvostetuista henkilöistä vain silmäillen. Suomentaja, runoilijakin tunnettu ja arvostettu Matti Rossi tekee laatutyötä ja on varmasti paras mahdollinen kääntäjä Nerudan tekstille. Rossin suomennos välittää Nerudan kielen ja mielen juurevasti ja ilmavasti.
Neruda kertoo olevansa tuulen ja taivaan ja kylmien metsien runoilija, vaikka sittemmin kadotti metsät. Tunnustan eläneeni on kuin värikäs ja ennen kaikkea eletty elämä itse: fragmentaarinen, mutta täyteläinen. Paljon nähnyt ja kokenut, muttei koskaan valmis tai maailmaa hylkäävä.
Tämän voisin lainata :)
VastaaPoistaMai Laakso, suosittelen. Kiinnostava ja elämänmakuinen muistelmateos, jossa on tosin vähän toisteisuutta.
PoistaKiinnostava vinkki. Uskaltauduin juuri lainaamaan Nerudan runoja, kun takakannessa kerrottiin Nerudan halunneen kirjoittaa runoja, joita jokainen voi ymmärtää. Tämä voisi olla hyvä sukellus kirjailijaan vähän syvemmin.
VastaaPoistaMarikaOksa, joko olet lukenut Nerudaa? Hänen runoistaan on tosiaan helppo saada kiinni. Toivottavasti pidät!
PoistaMuistelen, että N koki vieraat maat ja asiat makuhermojensa kautta. Baikaljärven syvyyksistä nostetuista olmeistakin hän ensimmäisenä mietti, miltä ne mahtoivat maistua. Spielbergin E.T. olisi voinut Nerudan kirjoittamana olla aika erilainen. :-)
VastaaPoistaAndien mainingit on vaikuttava. KOM-teatteri teki monista kappaleista lauluja.
Juha Makkonen, koki niinkin. Ja aika paljon maiseman ja (maa)työläisten näkökulmaa hakien. E.T. Nerudan kirjoittamana... Sinulla on metka ajatuksenjuoksu!
PoistaOnko noita KOM-teatterin lauluja kuunneltavissa levyiltä? Koetin kaivella muistisopukoitani: joitakin Nerudan sanoittamia Kaj Chydeniuksen säveltämiä kappaleita muistan, olisi hienoa kuulla niitä enemmänkin.
Tämän haluaisin lukea! Olen lukenut Nerudan runoja espanjaksi,ne ovat niin hienoja runoja,.
VastaaPoistaJael, lue ihmeessä! Olen varma, että pitäisit tästä kovasti. Ja upeaa, että voit lukea Nerudaa runoilijan omalla kielellä.
PoistaMulla on tämä samainen kirja kesäkaverina myös! Sopii helteisiin kuin runo Nerudan suuhun.
VastaaPoistaHeidiBee, hauska sattuma! Ja niin sopii. Täydellisesti.
PoistaMinäkin olen lukenut Nerudan muistelmat tänä vuonna. Suosittelen kaikille hänen runojensa ystäville, ja miksei muillekin.
VastaaPoistaMargit, kävinkin eilen illalla lukemassa kirjoituksesi. Olen samaa mieltä, että kirja sopii niin Nerudan runojen ystäville kuin ylipäätään kaikille, joita Latinalainen Amerikka, Chile, politiikka ja runous kiinnostavat.
PoistaTässä olisi elämäkerta, joka kiinnostaisi minuakin. Toki olen Neruda-fanina lukenut mm. hänen avioliiotstaan, uudesta rakkaudestaan ja tuotannostaan, mutta vain omistamieni Nerudan runoteosten alkupuhiesta. Telepatiaa: Etsin eilen kuvatiedostostani yhtä hyvää mustavalkokuvaa hänestä....löytämättä.
VastaaPoistaLeena, minäkin luulen, että tämä kiinnostaisi sinua. Luin tämän kirjan jo pari viikkoa sitten. Viime viikolla postailin muita blogijuttuja, tästä oli yllättävän vaikea kirjoittaa. Toivottavasti löydät hyvän kuvan Nerudasta.
PoistaMinulla oli tämä matkalukemisena Chilessä. Miten mahtavaa olikaan lukea siellä juuri tätä kirjaa. Ensin kävelin Temucon kaduilla ja sitten luin kirjasta, miten Neruda kuvasi lapsuutensa maisemia. Ja Valparaiso ja Nerudan kodit. Jotenkin tämän kirjan lukeminen (ja myös Andien mainingit kulki mukana) vahvisti vain matkalla oloa, toi siihen ihan oman ulottuvuutensa.
VastaaPoistaVoi että! Sinua kyllä tätä lukiessani ajattelinkin. Sinua ja Chileä. Sinua Chilessä. Eikö olekin nimenomaan Chile-kuvaustensa osalta kertakaikkisen upea kirja.
PoistaMinullakin on tämä kesäkirjojen pinossa. Luin aiemmin kesällä Andien mainingit, jonka myötä nämä runoilijan muistelmat alkoivat kiinnostaa.
VastaaPoistaNanna, tämä sopii hyvin kesäkirjaksi, vaikka Neruda kuvaa hyvin kaikkia vuodenaikoja. Andien maininkien jatkoksi etenkin!
PoistaEikö ketään YHTÄÄN häiritse että ko. kirjailija tässä teoksessa 'tunnustaa' raiskauksen, sitä mitenkään edes häpeilemättä?
VastaaPoistaEntä kun auttaa Trotskia murhaamaan tulleen rikollisen pakenemaan Meksikosta, saa sen vuoksi potkut konsulin virasta ja on sitten siitä närkästynyt? Kuulemma palkita olisi pitänyt...
Fasistit tekee kauheuksia, mutta Neuvostoliitossa on kaikki vaan niin ihanaa (siellä muuten fysiikkakin toimii toisinpäin; kun jokea levennetään, sen pinta-ala pienenee:-)). Saksasta ryöstetyt viinitkin (jotka natsit olivat ryöstäneet Ranskasta) myydään humaanisti 'kansalle' halvalla, ei kai tule mieleenkään olisiko oikeampi ollut palauttaa laillisille omistajille.
Onhan elämänvaiheet-osiossa myös tuo 'yllytys Nixonin murhaan' (vaikkei kirjassa sitä itse mainitsekaan), oikein rauhanmiehen tekstiä!
Luontokuvaukset yms on toki kauniita, mutta politiikka ja osa henkilöihin menevistä jutuista (kaikki muut aina arvostelevat häntä, mihin hän itse ei tietysti syyllisty koskaan, ainiin paitsi että tekee juuri niin tässä kirjassa, mutta ne kai ansaitsevat sen) antavat henkilöstä varsin vastenmielisen kuvan; arrogantti, aina oikeassa oleva persoona (kuten kommunistit yleensä). Vähän kadun että luin tämän kirjan, en olisi halunnut tietää.
Kyllä olisi paljon parempi kun runoilijat vaan kirjoittaisivat niitä runoja.