John Boyne: Leijuva poika

John Boyne: Leijuva poika
Kustantaja: Bazar 2014
Alkuteos: The Terrible Thing That Happened to Barnaby Brocket 2012
Suomennos: Laura Beck
Kuvitus: Oliver Jeffers; Kansi: Satu Kontinen
Sivuja: 269
Kustantamosta
Irlantilainen lastenromaani


"Veljenne on hiukan erilainen kuin me muut", Alistair oli kertonut heille sinä aamuna valiten sanansa huolella. "Olen varma että se on vain väliaikaista, mutta se on silti hyvin kiusallista. Olkaa kilttejä älkääkä tuijottako häntä. Jos hän kuvittelee että hänen hulluttelunsa kiinnostaa teitä, se vain yllyttää häntä lisää."

Brocketin perhe on tuikitavallinen. Se on niin tavallinen, että tavallisempaa ja normaalimpaa saa hakea. Brocketit asuvat normaalilla asuinalueella, normaalissa talossa ja perheen vanhemmat Alistair ja Eleanor tekevät tismalleen normaaja asioita, jopa heidän koiransa Nemo on tuikitavallinen koira ja määrittelemätöntä rotua. Perheen poika Henry ja tytär Melanie syntyvät helposti eikä Eleanor aiheuta vaivaa hoitohenkilökunnalle. Kaikki on hyvin ja niin normaalisti kuin olla voi, kunnes perheen kuopus Billy syntyy. Käy nimittäin niin, että Billy Brocket on kaikkea muuta kuin normaali. Hän ei tottele kaikkein perustavimmanlaatuista lakia: painovoimaa.


Tästä alkaa John Boynen kirjoittama lastenromaani Leijuva poika. Billy-parka saa normaalit Brocketit epätoivon partaalle. He koettavat parhaansa, käyttävät poikaansa lääkärille, koettavat salata kuopuksensa tilan ja pitävät tätä sisällä. Kun he lopulta vievät Billyn ulos, kuljettavat he poikaa ensin leijassa, mutta liikaa huomiota peläten panevat tämän selkään painavan repun jonka avulla Billy pysyy maassa. Mikään ei kuitenkaan tunnu riittävän ja erään kauhistuttavan asian seurauksena Billyn reviiri laajenee huomattavasti.

Ennen kuin pohdin tarkemmin kirjaa, kehun ja ihmettelen muutamaa pikkuseikkaa. Ensiksikin, Laura Beckin käännös on laatutyötä ja kirjaa on ilo lukea. Kiitos siitä. Pari pientä, nimeämiseen liittyvää seikkaa kuitenkin hämmästyttävät: Ensiksikin kirjan nimi Leijuva poika on ytimekäs, mutta ei niin hauska ja houkutteleva luin englanninkielinen nimi The Terrible Thing That Happened to Barnaby Brocket, joka saa lukijan pohtimaan, että mitä kauheaa Billylle oikein tapahtui. Kauhistuttava asia ei nimittäin ole se, että Billy sattui saamaan leijumisoireen heti syntyessään, vaan se kauhistuttava on jotain ihan muuta. Lisäksi kummastelen samaa kuin Kirjakirpun Jenni, alkukielinen Barnaby olisi ollut päähenkilölle ihan kelpo nimi sekin. Lyhyt ja ytimekäs Billy toki on helpompi suomalaisia lapsilukijoita ajatellen, mutta toisaalta jo alakoululaiset lukevat sujuvasti Hermionen ja Dumbledoren kaltaisia nimiä. Barnaby olisi hauska myös ääntämyksellisesti silloin, kun kirjaa luetaan ääneen.

Kummastelu sikseen. Leijuva poika on mukaansa tempaiseva tarina. John Boynella on taito kirjoittaa romaaneja, jotka toisaalta vievät mukanaan ja jotka kantavat myös suuria tunteita, usein suruakin. Olen lukenut Boynelta vain kaksi kirjaa, immigranttitarinan Tarkoin vartioitu talo ja lastenromaanin Nooa Notkoniitty karkaa kotona. Niissä molemmissa viihdyttävyys ja viehätys yhdistyvät onnistuneesti. Sama toteutuu Leijuvan pojankin kohdalla. Romaani on miellyttävää luettavaa, mutta se voisi olla ripauksen anarkistisempikin, etenkin kun sen päähenkilö on lapsi, joka on erilainen kuin kaikki muut ja joka kokee mitä erilaisempia seikkailuja ja kohtaa toinen toistaan kummallisempia ihmisiä. Kehyskertomus on fantasiaa tai reaalifantasiaa, ympäri maailmaa leijuen reissaava poika jatkaa fantasiakirjallisuudesta tuttua omituisten henkilöiden perinnettä hieman samaan tapaan kuin Katto-Kassinen tai Maija Poppanen. Tarinalla on tietenkin myös opetus lukijoilleen.

Opetuksestaan huolimatta Boyne ei tyydy helppoon loppuratkaisuun. Boyne rakentaa romaaninsa jännitteen hyvin, minkä ansiosta loppuratkaisu on nimensä veroinen siinä mielessä, että vasta viimeisissä luvuissa selviää, miten Billylle käy. Ratkaisu on sellainen, jonka uskon olevan juuri se oikea - ja jollain tapaa hyvin boynemainen. Kokonaisuudessaan Leijuva poika on hyvin kirjoitettu lastenromaani, joka pohtii erilaisuutta ja vanhempien ja lasten suhteita ja tekee kaiken suurella sydämellä. Se on myös kirja, jonka aikuinenkin lukee ahmien, mikä on osoitus vahvasta tarinasta.