Syksy on aina ollut mielestäni kaikkein kirjallisin vuodenaika: voiko lukutoukalla olla suurempaa onnea kuin istahtaa sohvannurkkaan syksyisen kävelyretken jälkeen ja uppoutua hyvään kirjaan, antaa tarinan viedä? Lisäksi onnea lisää loistava kirjasyksy sekä tieto siitä, että lokakuussa kirjaväki kohtaa niin Turun kuin Helsinginkin kirjamessuilla. Oi, onnea.
Joskus tosin käy niin kuin itselleni tällä viikolla: minulla on kesken loistava kotimainen romaani, toinen hyväksi olettamani odottaa lukemistaan ja lisäksi ainakin pari tuoretta käännösromaania näyttää houkuttelevaa selkämystään työhuoneen Lundiassa. Kaiken kukkuraksi erehdyin nettiantikvariaattiin ja odottelen pientä kirjapakettia postitse. Mutta - niin, olen tietenkin kohdannut kirjanörtin ongelman enkä ole ehtinyt lukea juuri mitään. Yleensä luen työmatkalla bussissa, mutta tällä viikolla olen saanut sinänsä mukavaa matkaseuraa bussituttavistani. Onko teillä muilla sellaisia? Minulla on muutama oikein "vakituinen" bussituttu, joiden nimiä en tiedä, mutta joiden kanssa rupattelen ummet ja lammet aina lomamatkoista lukemiseen ja lemmikkieläinten terveydentilasta aamun uutisiin. Matka taittuu nopeasti, mutta loistava lukuaika menee kaikkeen muuhun, mikä on joskus hieman harmillista: silloin kun kesken on erityisen hyvä kirja, haluaisin olla epäsosiaalinen ja lukea. (Jos bussitutut luette tätä, älkää säikähtäkö, jutteleminen on aina mukavaa!)
Tästä syystä nyt ei kirjajuttuja, vaan muutamia syyskuvia. Kenties huomenna tai ylihuomenna pääsen kirjoittamaan siitä ihanasta (!) kotimaisesta. Toivottavasti pidätte kuvista, ne ovat kotini läheltä sekä Koiramäen pajutallilta Tuusulasta. Syksyssä on oma sielunmaisemani, varmaan ikuisesti.
Mikä on teidän muiden mielestä se kirjallisin vuodenaika? Tai rakkain?
Henkeäsalpaavan kauniita kuvia! Bussissa tulee usein juteltua lasten luokkakaverien vanhempien tai naapurien kanssa, ei niinkään ihan "ventovieraiden", vaikka niinkin joskus sattuu. Usein juttukaveri on vanhempi ihminen, jolle rupattelu saattaa olla päivän ainoa sosiaalinen kontakti. Myös Stockan Delin kahvilassa he tulevat toisinaan juttelemaan ja pyrin heidän kanssaan juttelemaan koska näin voi yksinäisyys lieventyä.
VastaaPoistaMinulle koko vuosi on yleensä kirja-aikaa. Paitsi matkat, silloin en jouda maisemien katselulta ja iltaisin ihmisten kanssa seurustelulta syventymään mihinkään kaunokirjalliseen.
Ihania kuvia! <3 Syksy on ilman muuta kirjallisin vuodenaika, ja muutenkin paras :)
VastaaPoistaYhtä mieltä Elämän krestomatian kanssa: kuvat on (taas) todella upeita, tuo ylinkin kuin postikortti. Olispan kiva päästä Helsingin kirjamessuille, kun Saksa on siellä vieraana, mutta en pääse, kun meille tulee australialaisia vieraita. Ensi vuonnahan on Suomi vieraana Frankfurtin kirjamessuilla ja sinne aion mennä.
VastaaPoistaUpeita kuvia, joista syksyn kauneus huokuu voimakkaasti. Helsingin kirjamessuja oottelen minäkin! Näyttäisi siltä, että pääsen lauantaina niihin ensimmäistä kertaa elämässäni. :-) Vaikka syksy saa aina oloni haikeaksi, koska lämmin kesä jää taa, on syksy kieltämättä vielä enemmän lukemiseen inspiroiva kuin kesä, jolloin ei malttaisi pysähtyä. Huh, nytkin on niin isot kasat kirjastosta lainattuja kirjoja oottelemassa, että ihan pelottaa, milloin aion ne kaikki lukea. :-D Lisäksi pitäisi pari nuortenkirjaa lukea oppitunteja varten ja omassakin hyllyssä olisi odottelijoita. Ja mies kävi tänään hankkimassa Suomalaisesta Westön uusimman tarjoushintaan! Hihi. ;-)
VastaaPoistaKaunis syksy kuvissasi ja tuonne Koiramäkeen mennäänkin sunnuntaina!
VastaaPoistaKirjapinot kasvat täälläkin tihentyneiden kirjastokäyntien myötä!
Minusta kaikki vuodenajat ovat kirjallisia, mutta hieman eri tavoin. Syksy on ehdottomasti runojen aikaa. Ja hyvien lukuromaanien, joita nautiskellaan pimenevinä iltoina kynttilöitä poltellen. Toisaalta syksyllä olen yleensä niin täynnä tarmoa ja kunnianhimoa, että saatan myös kaivata jotakin vaikeaselkoista ja haastavaa luettavaa.
VastaaPoistaSyksy on lempivuodenaikana, ja varsinkin tämä aika syyskuusta lokakuuhun siirryttäessä on aina yhtä ihanaa.
Voi miten kauniita kuvia, Katja! Ja tuo pajutalli on aivan lumoava paikka!
VastaaPoistaSyksy on ihana aika. Minä pidän kirpeästä tuulesta ja väreistä, sumusta aamuisin. Siitä, että voi vetää villasukat ja villapaidan päälle. (Marraskuu sen sijaan joutaisi pyyhkiä koko kalenterista!) Kirjallisuuden osalta syksy ja talvi ovat varmaankin siinä mielessä parhaita aikoja lukemiselle, että mieli ei lepata levottomana joka paikkaan, kuten keväällä käy. Kesäkin on minulle tärkeää lukemisen aikaa. Kiireettömyys ja aikatauluttomuus ruokkivat. Kesäisin myös kirjoittamiseen on paremmin aikaa, mikä tuntuu hyvältä - kesäyöt ovat huikeita. Syksyllä unen tarve kasvaa ja huomaan usein nukahtavani kirja kädessä - lukeminen hidastuu, mutta sekin on ihana juttu.
Ihana kuvakimara! Tiedän niin tuon tunteen julkisissa! Itse en juurikaan nykyisin bussia käytä, mutta junamatkat varaan aina jonkin kirjan lukemiseen. Ja vaikka nautin ihmisten kanssa höpöttelystä, junassa tekisi mieli olla antisosiaalinen ja pyhittää matka vain kirjan lukemiseen. Se on usein yksi parhaimmista paikoista lukea keskeytyksettä.
VastaaPoistaIhanat kuvat, jälleen kerran. Muistan aina sinun syyskuvasi, nekin, jotka eivät nyt tässä ole.
VastaaPoistaSyksy on kaikkein kirjallisin ja kaikkein muutenkin kaikkea! Saan hyvmyn huulilleni, kun luen VK:n kommenttia yllä;) Minä ennen olin valmis pakoon Suomesta marraskuussa, mutta nyt olen sinut senkin kuukauden kanssa. Minua ei rassaa enää mikään muu kuin julma huhtikuu. Vaikka olen synytnyt toukokuussa, olen enemmän minä syksyllä ja myös talvella ja joulun aikaan. Minusta uusi vuosi alkaa syksystä, ei siitä virallisesta uudesta vuodesta, jolloin raketit räiskyvät ja koirapapart pelkäävät. Tänään, siis nyt syyskuussa, satoi rakeita, kun istuimme Bessun kanssa kahvilla tuikkujen loisteessa. Sitten poimimme viimeiset omenat ja kaikki oli jotenkin niin suloista ja lupaavaa. Syksy on niin parhautta!
♥
Ihania kuvia :)! Ja ihana odottava Helsingin kirjamessu! Ja ihana lukea villasukat jalassa. Mutten silti osaa valita toista vuodenaikaa toista paremmaksi lukuajaksi.
VastaaPoistaMutta vähän "salaa" toivon, että joku järjestäisi lukumaratonin jouluksi, toinen joulupäivä olisi ideaalinen lukupäivä.
Miten mahtava tuo ensimmäinen kuva onkaan! Muutkin kuvat hienoja mutta ensimmäinen,vau! Hyvää viikonloppua Katja!
VastaaPoistaTykkään kesäöistä ja syksy illoista kirjojen kanssa
VastaaPoista♥
ihanaa syksyä!
Minustakin syksy on kaikkein kirjallisin vuodenaika; ennen kaikkea siksi, että silloin käperrytään taas sisätiloihin, mutta myös syksyn maittavan uutuuskirjasadon ja ihan vain tunnelman vuoksi. Syksyllä tekee mieli lukea erityisesti brittiläistä kirjallisuutta ja klassikkoja, varmaankin sateen takia :).
VastaaPoistaOlet saanut ihanasti vangittua syksyn kirpeää kauneutta noihin kuviin!
Onpa taas kerran upeita kuvia! Sinulla on kyllä taitoa ja silmää hienoille yksityiskohdille.
VastaaPoistaEn oikeastaan osaa nimetä kirjallista vuodenaikaa, mutta loppusyksystä en yleensä pysty lukemaan synkkiä tai surullisia kirjoja, mutta pieni melankolisuus sopii syksyyn. Kuten tiedätkin, ei syksy ole suosikkivuodenaikani, mutta onneksi nykyisin selviän syksyistä paremmin kuin joskus nuorempana. Kyllä minäkin viihdyn alkusyksyssä, kun aamut ovat kirpeitä ja puut hehkuvat syksyn väreissä ja metsässä on se tietty syksyn tuoksu. Mutta sitten toisaalta olen selkeästi väsyneempi ja hitaampi kuin kesällä. Ja sen marraskuun minäkin jättäisin mielelläni väliin...
Voi, minä luen mieluiten ulkosalla. Vaikkapa lähipuistoissa, kuten Kirjailijanpuistossa tai Sibeliuspuistossa tai meren äärellä. Kun en omista mökkiä, niin nautin myös parvekkeella lukemisesta valoisassa kesäillassa ja yössä. Tosin usein kirja jää toiseksi, kun imen luonnon ihanuutta ympäriltäni sisimpääni. Kevät ja kesä ovat siten ihan ehdottomasti upeimmat lukukaudet.
VastaaPoistaAlkusyksy on kaunista myös, mutta ulkona ei yleensä tarkene juuri lukea, nyyh. (Luin tänä vuonna puistoissa vielä 15.9. saakka). Yhä pimeneviä päiviä lohduttaa ajatus syksyn uusista kirjoista ja kirjamessuista.
Talvella vaivun kammosmasennuksen kouriin, ja kyllä, tartun kirjoihin aina vaan, mutta sitä loistoa ja tunnelmaa ei ole kuin kesällä. (Olen kaikkeni yrittänyt, että osaisin iloita marras-tammikuusta, mutta ei ole onnistunut. On vain hyväksyttävä oma nuutuneisuus ja jaksamattomuus silloin).
Kirjastot ovat myös ilon ja innon paikkoja kaikkina vuodenaikoina, sillä missä muualla sormet niin syyhyäisivät kaiken kiinnostavan perään... Kirjastot ja kirjat ovat paras lääke myös talvella vaikka raskasta on Suomen talven pimeys.
Ei ole vuodenaikaa ilman kirjoja ja lukemista!
Kiitos upeista kuvistasi ja aina niin kiinnostavista kirjoituksistasi!
Sointu
Sinä se osaat kuvata. Mulla ei ole koskaan ollut bussituttuja - aina kun olen julkisilla liikenteessä, uppoudun niin syvälle kirjoihin, etten kuule en näe tai sitten vain tarkkailen muita. Ja nyt kun kuljen matkat oikeastaan aina, hyvin harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, pyörällä, on vielä vähemmän matkatuttuja :)
VastaaPoistaHienoja kuvia! Ja ihana syksy!
VastaaPoistaSyksyssä se minunkin sielunmaisemani on (ja tästähän on puhuttukin monet kerrat, ystäväni ja sielunsiskoni <3 ) Rakastan tätä aikaa vuodesta yli kaiken. Syksyssä on hyvä olla.
Ja kirjamessut, oi että! Odotan niitä niin etten meinaa housuissani pysyä. :) Kirjoja! Kirjailijoita! Kirjoja!! Kirjaystäviä ja kirjakeskusteluja! Ja sanoinko jo kirjoja?! :) Silloin viimeistään nähdään, nähdäänhän? Odotan jo kovasti! <3
Eivätkö kaikki vuodenajat ole kirjallisia? Toivottavasti. Yritän vapautua vaikeasta lukujumista. "Tuhat ja yksi yötä" melkein imaisi minut kirjalliseen maailmaansa.
VastaaPoistaPidän kaikista vuodenajoista. Ainoastaan vuodenaikojen vaihtuminen ahdistaa minua. Äskettäin tuntui pahalta, kun muuttolinnut lähtivät pois. Mutta kun vuodenaika on jo ehtinyt vaihtua, sopeudun tilanteeseen. Nyt pitäisi alkaa sopeutua pimeyteen ja kylmyyteen. Mutta toisaalta pidän katuvalojen ja mainosvalojen loisteesta, mistä ei pääse nauttimaan kesällä, kun on liian valoisaa.
Kirjamessut?!? Jaksaako sitä hälinää neljää päivää? Katotaan, miten käy ;)
Ensin huudahan: syksy, ehdottomasti syksy! Sitten huudahdan: onpa veikeitä kurpitsoja!
VastaaPoistaMutta siis, kyllä syksy on minun sielullinen vuodenaikana. Olen melankoliaan taipuvainen romantikko, joten jotenkin tuo syksy vain kuvaa minua kaikista parhaiten. Ja viihdyn syksyssä, siinä että saa pukea taas päälle villapaitoja, -sukkia ja -huiveja.
Ja tottakai syksy on myös kirjalllinen. Silloin illat pimenevät ja on aikaa (jos on, minulla on tuo kroonisena tuo sinun ongelmasi, ei tosin bussituttujen kautta, mutta muuten) lukea ja toisaalta ilmestyy niin paljon hyviä kirjoja. Ja kirjamessut, toivottavasti törmäämme siellä! Huomasin, että olet tosiaankin täällä mukana ainakin parissa jutussa.
Kyllä se syksy on se kirjallisin vuodenaika minullekin... sitten talvi. Syy on juuri tuo jonka mainitsit. Ei tarvitse välttämättä lähteä ulos nauttimaan ihanista valoisista illoista vaan voi hyvillä mielin käpertyä sohvan nurkkaan kirjan kanssa! :)
VastaaPoistaKaunis kuvakertomus syksystä!
Syksy on ehdottomasti yksi suosikkivuodenaikani, niin kirjallisesti kuin muutenkin <3 Iltojen pimetessä on ihana käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan.
VastaaPoistaOnpas syksyisen kauniita kuvia! Hauskat sammalkoirat, niin totisia ja sympaattisia!
VastaaPoistaOlen kevät- ja kesäihminen, mutta kestän syksyn juuri kirjojen ansiosta, ja erityisesti pidän kirjanlukuhetkestä takkatulen ääressä, villasukat jalassa ja käden ulottuvilla viiniä tai karkkia.