On hyvä, että asioista keskustellaan ja kaikkea katsotaan monesta näkökulmasta. Itse aioin pysyä vaiti, koska minua on ensiksikin haastateltu Nytin artikkeliin, ja toiseksi olen kirjallisuuden kentällä mukana monessa: olen töissä kirja-alalla, harrastan (!!) lukemista ja pian ilmestyy myös blogeja käsittelevä populaari tietokirja, jonka toisena kirjoittajana toimin. Ennen kirja-alalle päätymistä olen vuosia toiminut kulttuurialan muissa tehtävissä, kirjat ja muut julkaisut ovat silloinkin tavalla tai toisella olleet osa työnkuvaani. Kolmanneksi pätevät bloggajaakollegani ovat sanoneet jo kaiken sen, mitä olen halunnut. Komppaan ja säestän siis heitä, totta kai. Sitä kuitenkin ihmettelen, miksi hajanaiselle bloggaajajoukolle halutaan nyt ulkoa päin niin kovasti määritellä joku (ehkä) tietty paikka kirjallisuuskeskustelun lokerossa. On bloggaajia, jotka laukkaavat kustantamoiden kutsuilla, on bloggaajia jotka eivät käy ja niitä, joita ei edes kiinnosta. On ihmisiä, jotka lukevat uutuuksia ja niitä, jotka keskittyvät johonkin tiettyyn genreen tai haluavat lukea vanhemaa kirjallisuutta. Toiset innostuvat blogimaailman yhteisöllisyydestä, jotkut lukevat rauhassa ja kirjoittavat blogiinsa, kun haluavat. Jotkut ovat innolla mukana kirjallisuuskeskustelussa, toiset pitävät lukupäiväkirjaa ja nauttivat siitä. Joidenkin lukutekstit ovat analyyttisia, toisten taas iloisen huudahtelevaisia. Minun blogikuplaani mahtuvat kaikki (melkein kuin tulkaa kaikki!).
Mutta syy siihen, että innostuin nyt kirjoittamaan muutaman rivin on Sallan mainio listaus blogistaan löytyvien vähälevikkisten kirjojen arvioista. Koska pidän listoista, päätin laatia omanikin, tosin hieman soveltaen. Listaan nyt kymmenen satunnaista kirjaa, jotka eivät ole varsinaisesti vähälevikkisiä, mutta jotka ovat joko pienten kustantamoiden kirjoja, melko vähän tunnettuja tai ainakin sellaisia (isojenkin talojen kirjoja), joita ei ole juuri blogeissa näkynyt, vaikka saisivat kyllä näkyä. Kaikki ovat syystä tai toisesta lukemisen arvoisia.
Pintanaarmuja (oikeasti pienen kustantamon kirja, josta ei lehtikritiikkejä ole kirjoitettu, vaikka se ansaitsisi sellaisiakin, Päivisen romaani on tässä listattuna myös siksi, että pienkustantamon kirjasta voi tulla blogihitti)
Poltergeist (ok, huonon kirjan viikkoni lukemistoa, mutta bloggauksen arvoinen teos, jotain ihan käsittämätöntä)
Ryysyrannan Jooseppi (kotimainen klassikko, toki kaikkien tuntema, mutta vanhoja kirjoja kuulutetaan usein blogeihin ja mielestäni niistä kyllä ajoittain blogataan miltei blogissa kuin blogissa. Suosittelen myös tutustumista Kiannon melkein-yksityissihteeriin ;))
Kirjojen keskellä (työkirja, jollaisia en tavallisesti tuo blogiini, mutta haluan osoittaa, että kustannus- ja kirjastomaailma kytkeytyvät toisiinsa)
Anna meille siivet (intiaaniromaani 1980-luvulta, tuon aikakauden (ja aihepiirin) kirjoja ei blogeissa kuulemma paljon lueta. Erdrich muuten on lukemisen arvoinen, kokeilkaa!)
The Gashlycrumb Tinies (ehkä epäreilu nosto, koska kyse englanninkielisestä kirjasta, mutta mielestäni blogeissa luetaan paljon myös muuta kuin suomenkielistä aikuisten kaunoa)
Kuun tuuli (ok, tunnettua Keltaista kirjastoa, mutta Munoz Molinaa on esitelty blogeissa suhteellisen vähän , toivottavasti alkaa näkyä)
Mansikkakarnevaalit (tästä on jonkin verran blogattu ja ihan suosituissa blogeissakin vielä, mutta kirjasta ei ole silti tullut isoa blogihittiä. Vanhan kotiseutuni vuoksi en panisi pahakseni, vaikka tulisikin)
Punaruusun aikaan, puolalainen tyttökirja. Ehkä joku muukin muistaa?
Prinsessa. 60-luvun hitti. Näin sen oman aikansa muotikirjallisuus unohtuu. Vai muistaako/tunteeko moni? Jos muistaa, hyvä. Jos ei, niin onneksi on blogit!
Listani tarkoitus on muistuttaa siitä, että vaikka monissa blogeissa, kuten juuri omassanikin, pääpaino on uudehkolla kaunokirjallisuudella, lukevat bloggaajat kirjallisuutta laidasta laitaan. Toisinaan lukuvinkit tarttuvat muista blogeista, lehtijutuista tai vaikka kirjaston vinkkaushyllystä, joskus taas lukupäätös syntyy yksin, joku luettu kirja esimerkiksi saattaa vinkata muiden kirjojen pariin. Arvostan bloggaamisessa tavattoman paljon yhteisöllisyyttä ja lukuvinkkien saamista muista blogeista. Ilman kirjablogeja en olisi ehkä koskaan tutustunut Pasi Ilmari Jääskeläisen ja Haruki Murakamin tuotantoon. Muutamassa vuodessa kummastakin on tullut suursuosikkejani.
Tämän kirjoituksen alussa linkittämieni blogitekstien kommenteissa on esiintynyt ihmettelyä sitä kohtaan, että bloggaajat haluavat iloita lukemastaan, nauttia kirjallisuudesta ja pitävät lukemista hauskana. Joku kummasteli jopa sitä, etteivät kaikki halua esimerkiksi opiskella kirjallisuutta. En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani: olen kirja-alan ammattilainen, mutta vapaa-aikanani todellakin haluan nauttia lukemastani. En lue romaaneja kehittääkseni itseäni - tosin kaikki lukeminen, maitopurkkitekstienkin, kehittää tavalla tai toisella - enkä hakeakseni bloggaajana tai lukijana paikkaani kirjallisuuden kentällä. Luen viihtyäkseni ja luen, koska olen aina lukenut. Se, minkä parissa itse kukin parhaiten viihtyy onkin sitten jokaisen oma valinta. Luettujani selaillessa on helppo huomata, että minä viihdyn parhaiten kotimaisen kaunokirjallisuuden ja Keltaisen kirjaston parissa, mutta hyppään mielelläni itselleni uudenlaisen kirjallisuuden maailmaan palatakseni taas haahteloideni ja murameitteni pariin. Olen lukuharrastaja (tämän loistavan määreen löysin Sallan blogista) ja ylpeä siitä. Opin lukemaan noin 33 vuotta sitten ja olen siitä saakka lukenut siellä kammiossani (tämä viittauksena Sanna Kangasniemen kolumniin), joka voi olla joko henkinen tai fyysinen paikka jossa saa olla yksin kirjansa kanssa. Kammiostani käsin myös bloggaan, mutta Blogistaniassa sosialiseeraan mielelläni muiden kanssa.
Nyt tuntuu kuin kirjoittaisin puolustuspuhetta sille, miksi (ja mitä) luen. Tiedän, ettei sille ole tarvetta, mutta kaikkien bloggaamista koskevien keskustelujen, vaatimustenkin, myötä tuli sellainen olo, että täytyy kuitenkin. Kirjojen kanssa työskenteleväkin voi haluta (useimmiten vain) nauttia lukemastaan ilman sen kummempaa agendaa. Kirjoista puhuminen ja kirjoittaminen voi ja saa olla ilo.
Mitä sitten aion lukea kesällä? Uutuuksia, totta kai, mutta myös kaikenlaista mitä mieleeni juolahtaa. En edes tiedä vielä, mitä kaikkea. Jaanan blogissa lupasin lukea kesän mittaan Kjell Westön tuotantoa, minkä teenkin. Lisäksi pidän kolme teemaviikkoa, jotka te blogini lukijat minulle äänestitte. Kiitos.
Äänestyksen tulokset ovat tässä
tyttökirjat 1
kasari 5
maaseutu 6
jännärit 11
mummola 11
Lontoo 16
Ylivoimainen voittaja on Lontoo-viikko, sen ohella tulen viettämään aikaani myös jännäreiden ja mummolan vintiltä löytyneiden pehmeäkantisten kirjojen kanssa.
Lupasin äänestyksen yhteydessä myös arvontaa. Arvontavoittaja saa itselleen kesäisen paketin, jossa on ikioma sammakkoprinssi (ikävä kyllä vain vihkon kannessa), puinen kuulapeli, lautasliinoja sekä tietenkin kirjallisuutta: Britta Munkin Hanne ja hotellivaras vuodelta 1959 - varmasti sopivaa kesälukemista ja ihan tarpeeksi marginaalista ainakin nykyajassa.
Kirjaisaa kesää kaikille!
Vierailen mielelläni "kuplassasi" siinä on sisältöä ja sen pinta kimaltaa, mutta se ei ole tyhjä eikä puhkea :)
VastaaPoistaJokke, kiitos. Olen iloinen, että vierailet. Nyt muuten päässäni alkoi soida Hassisen koneen Kupla kimaltaa. :)
PoistaOlen tuumiskeltuani tullut siihen tulokseen, että jokainen bloggaus tästä aiheesta on tärkeä.
VastaaPoistaSe kertoo, että asia koskettaa meitä, puhuttaa ja herättää ajatuksia. Sitähän meiltä on peräänkuulutettukin!
Morre, olen samaa mieltä. Ja asioista on hyvä keskustella, oli oma mielipide sitten mikä tahansa.
PoistaJokke sanoi hyvin ja kauniisti "kuplastasi", olen samaa mieltä.
VastaaPoistaItse en ole ottanut osaa keskusteluun, mutta olen mielenkiinnolla lukenut teidän muiden ajatuksia. Tosin täytyy myöntää, että kyllä niskakarvani hiukan pörhentyivät, kun luin Bergin jutun ja vielä enemmän Kangasniemen jutusta. Eniten ehkä harmittaa kaikkien kirjablogien laittaminen yhtäläisten määreiden alle, vaikka kirjoa on laidasta laitaan.
Erittäin iloinen olen, että näin julkisesti lunastit lupauksesi Westöstä, sillä uskon etä pidät hänen tuotannostaan. Ainoastaan Lang on ollut itselleni suuri pettymys. Myös uusin "Älä käy yöhön yksin ei ihan lunastanut sille lataamiani odotuksia. Ja syksyllähän ilmeisesti ilmestyy uutta Westötä, kovasti sitä odotan.
Ai niin, piti vielä sanomani, että minullakin tulisi melko pitkä lista "harvinaisempia kirjoja", mutta en taida kuitenkaan viitsiä niitä listata :)
PoistaJaana, kiitos. :) Minäkin mietin kauan, että osallistuako ollenkaan keskusteluun, mutta sitten en malttanut olla ihan hiljaa. Koetin kyllä kirjoittaa nätisti, mikä sopii minulle. Bergin jutussa on hyviä pointteja, vaikken ole ihan samaa mieltä. Kangasniemen juttua taas en ymmärtänyt ollenkaan.
PoistaArvaa mitä? Tilasin tänään Leijat yhdestä antikvariaatista. Odottelen siis kirjapakettia!
Kyllä olisi minultakin jäänyt moni suomalainen kirja lukematta, jos en olisi seurannut kirjablogeja. Tuli mieleen, että tämä "ongelma" taitaa olla suomalainen vai onkohan moista muuallakin???
VastaaPoistaAllu, hauska kuulla. En ole seurannut keskustelua muulla, mutta osin kyse on varmasti siitäkin, että kirjallisuuskentän vakiintunut ja uusi, ehkä hieman villikin :), osa kohtaavat.
PoistaHyvä kupla tämä sun kupla, tässä taidetaan pian saada sponssina joku joukkofysioterapiasessio palkintona ahkerasta keskinäisestä nyökyttelystä. Mulle myös Krugerin "Punaruusun aikaan" on ihan ehdoton nostalgiatrippi.
VastaaPoistaTaika, joko koskee niskaan? ;) Hauskaa, että sinäkin olet lukenut Punaruusun. Se oli uudelleen luettunakin aika mainio.
PoistaHyvä postaus ja paljon hyvää asiaa! Ja onneksi kirjabloggareita ja -blogeja on moneen lähtöön - jokaiselle jotakin :)
VastaaPoistaKatri, kiitos ja hauska kuulla. Olen samaa mieltä, osa on lempeitä harrastajia, toiset ottavat kantaa kirjallisuuskeskuteluunkin.
PoistaMinä aloin lukea 4-vuotiaana ja siitä on aikaa paljon enenmmän kuin 33 vuotta;) On vähän kirjoja virrannut...
VastaaPoistaTiedät jo, mitä olen mieltä tuosta jutusta, joten en sitä enää tähän toista, mutta katvekirjat ovat aina kiinnostavia. Kuka voisi olla tietämättä Mattsonin Prinsessaa...tai Tytti Parraksen Jojoa. Tyttiä ihailin kotimme kahvipöydässä kun olin noin 10 vee ja halusin niin olla kuin hän. Minista Tapani Heinosen Reunalla on kirja katveesta ja jollain oudolla tavalla minusta tuntuu näin vieläkin Ros Wynne -Jonesin kirjan Sade lankeaa kohdalla. Blogimaailmassa kukaan ei höpötä Aksel Sandemosesta, mutta olihan hän iso kuuluisuus. Löysin hänet Meriluodon suosituksesta, joten ei todellinen katve, vain vieläkin kaivattu, minulla. Kuuluisan Janten lain kirjoittaja mm.
Kirjablogeja on moneen lähtöön ja hyvä niin. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja muistetaan vain keskustella netissäkin yhtä kohteliaasti kuin tekisimme sen kasvotuksin.
♥
PS. Siis hirveän hyvä, että nostit Pintanaarmuja esille. Minä pidin kirjasta kovasti ja uskon, että monet, monet vielä löytävät Maarian vahvan teoksen.
PoistaLeena, kirjoja tosiaan on varmasti virrannut ja hyvä niin. :)
PoistaMinun pitäisikin lukea Tytti Parrasta, samoin Aksel Sandemosea. Sade lankeaa -romaanin sain sinulta. Se on hieno ja puhutteleva tärkeästä aiheesta.
En muuten tiedä, pidinkö Pintanaarmuista vaiko en, mutta kirja ansaitsee mielestäni näkyvyyttä.
Kirjablogit ovat minulle antaneet paljon;löysin uudelleen suomenkieliset kirjat! Ja monta hyvää kirjaa olen löytänyt kirjablogien kautta,myös sinun.
VastaaPoistaMinulle tämä kuplasi on mieluinen:)
Jael, onpa ihana kuulla! Ja teillähän on siellä kirjastokin, jossa on suomenkielistä kirjallisuutta. ;)
PoistaVoi apua, nyt täytyy tunnustaa, etten tajunnut vastatessani, että osallistuin arvontaan! Kiitos paljon hurjasta onnenpotkusta ja tervetuloa vasta-arpajaisille blogiini, jossa pistin mukavan lastenkuvakirja-arvonnan tänään pystyyn :)!
VastaaPoistaItse tähän kirjablogiasiaan. Onhan tämä aihe, jota ainakin itse olen omassa pienessä mielessäni jo ennen yhteydenottoa kirjakustantamoihin ajatellut, tuumasinpa tätä muistaakseni aika rehellisesti myös blogissani ja yllätykseni itsellenikin, eivät lukijani kokeneet yhteistyöajatusta huonona, vaan jopa itselleen mielekkäänä, koska saavat näin juuri uusista ja vielä ostettavissa olevista kirjoista mielipidettä ja vinkkiä. On nimittäin niin, etteivät kaikki vanhemmat jaksa etsiä laadukkaita kuvakirjoja illat pitkät tai raahata joka toinen viikko kaksi kassia kirjaston kuvakirjoja koteihinsa. Minä taas pidän sitä suurena hupina (kotiäidin ilot ovat joskus hyvin pieniä, mutta painavia), ja miksenpä siis jakaisi löytämiäni lastenkirja-aarteita muillekin?
Olen itse ratkaissut tätä "kirjablogistin etiikkaa" niin, että kerron aina onko kirja itse pyytämäni, muutoin saatu vai kirjastosta lainattu. Lisäksi käytän paljon niin sanottua mutu-kieltä, eli painotan sitä, että mielipiteeni ovat omiani ja usein jopa kannustan haastamaan ajatuksiani toisin. En osaa loukkaantua siitä, jos joku toinen ei pidä samasta kirjasta kuin minä, vaan itse asiassa näen siinä mahtavan areenan syvälle ja oivaltavalle keskustelulle (suosittelen tässä välissä kaikille lukupiirejä). Toiveenani blogistina ja nyt tässä tarkemmin (lasten)kirjablogistina on, että ihmiset ajattelisivat asioita itsenäisesti ja lukisivat. Vanhemmat lukisivat lastensa kanssa ja lapset tykkäisivät lukea. Lukemista arvostettaisiin. Tiedättekö, että yksi vaikuttavin tapa kannustaa lapsia lukemaan on kun vanhempi itse puhuu ja keskustelee omasta lukemisestaan? Sitähän me tavallaan täällä kirjablogeissa teemme.
Palaan vielä arvontaani (aika ovelaa), sillä viittaan tällä nyt tähän isot kustantamot/pienet aiheeseen. Yritin itse ottaa huomioon arvonnassani, kuin kirjaEsittelyissäni muutoinkin, ensin yhteistyön pieniin kustantamoihin, syystä, että toivoisin kirjoja kustannettavan monella taholla, koska maalaisjärkeilen, että näin kokonaisvalikoima ja laatukin säilyy parempana. Olinkin hyvin iloinen, että sain arvonnassakin yhteistyökumppaniksi kustantamon, joka edustaa minulle lastenkirjoissa pitkälti laatua. Totuus on, etten katsonut syksyn kirja-annista kirjoja pyytäessäni valitsenko kuinka monta ison vai pienen kustantamon kirjaa, vaan että onko kirja omasta mielestäni sellainen, jonka haluan kirjahyllyymme ja jota hyvin todennäköisesti luemme useita kertoja.
Mielestäni on hyvä asia, että näistä asioista puhutaan, koska blogeillakin on vaikutusalueensa. Silti minua hieman huvittaa ja harmittaa jos ihmisiä aliarvioidaan niin, etteivät he osaa etsiä tietoa oman tarpeensa mukaisesti. Kirjavalinnat ovat kuitenkin pieni asia siinä suhteessa kuin jos ajattelemme terveydellisiä asioita, joissa hyvin usein nykyihmiset (ainakin minä) katsovat ensin netistä "se yksikin palstalla x kertoi niin..." mutta menevät sitten tarvittaessa sinne (ainakin suurinosa?) lääkärille.
bleue, kiitos pitkästä ja hienosta kommentistasi. Ja onnea arpajaisvoitosta, toivottavasti siitä on iloa.
PoistaLastenkirjojen kohdalla uusien kirjojen vinkit ovatkin paremmin kuin paikallaan. On totta, että sopivan lukemisen löytäminen on hankalaa ja pikkulasten vanhempien voi olla joskus vaikea seurata uutuuksia.
Minäkin aloin jokunen aika sitten merkata sen, mistä kirjat minulle tulevat. Osin etiikan vuoksi, osin mielenkiinnosta. Loppuvuonna on hauska koota tilastoja. ;) Uskon myös, että bloggaajien yhteisö (ja yhteisöllistä tämä touhu tosiaankin on), omaa hyvän maalaisjärjen.
Olen itse töissä pienessä kustantamossa ja luen mielelläni kaikkien kustantamoiden kirjoja. Olen samaa mieltä, että katsoessani vaikkapa syksyn kirjoja, en mieti kustantamon nimeä tai kokoa. Mietin kirjoja. :)
Bleuella on ihana ja pohdiskeleva kommentti tuossa yllä, ja muitakin, kaunista kuplaasi kehuvia, komppailen :)
VastaaPoistaHuomenna on taas Top Ten Tuesday, joten ehtiessäni listailen minäkin blogistani löytyviä arvioita vähemmän tunnetuista kirjahelmistä.
Maria, kävinkin jo tutustumassa Top Ten -listaasi. Monia hyviä kirjoja mukana, pitäisikin lukea uudelleen Gripeä. <3
PoistaMinäkin viihdyn "kuplassasi", olen saanut täältä paljon hyviä lukuvinkkejä. Seuraan hyvin suurella mielenkiinnolla tätä kirjablogikeskustelua, vaikken siihen ota kantaa itse, ja toivon, että "suuressa oikeassa maailmassa" ymmärrettäisiin, mikä merkitys kirjablogeilla on ja että lukuharrastajien joukko on kirjava, suuri ja suorastaan mainio erilaisuudessaan. Ja niin, kiitos myös romaanini esiin nostamisesta - ilo ja kunnia tulla huomatuksi :) Ryysyrannan Joosepin olen noista muista esiinnostoistasi lukenut. Pitääkin katsastaa tuo Kuun tuuli ja Kirjojen keskellä..
VastaaPoistaHelmi-Maaria, kiitos. :) Minä toivon samaa: lukemisen harrastaminen on oikeastaan ainoa yhteinen bloggaajille sopiva nimittäjä. Muuten väki on niin erilaista, eri ikäistä ja erilaisita kirjoista tykkäävää.
PoistaLue Kuun tuuli!
Mainio lista! Tuo Punaruusun aikaan kuulostaa kiehtovalta... Olen siihen ehkä joskus nuorena törmännyt, mutten ole tainnut lukea.
VastaaPoistaSalla, Punaruusun aikaan on hauska kirja. Jotenkin sen muutaman vuosikymmenen takaisen puolalaisen yhteiskunnan sovittuminen vanhanajan porvariselämään on metkaa luettavaa.
PoistaSinun kuplasi on parhautta! Mikäs meillä on täällä kelliessä :)
VastaaPoistaAnnika K, olet ihana. <3
PoistaOn ollut varsin tunteitanostattavaa seurata Bergin artikkelin aiheuttamaa kohua ja sitä yhteisrintamaa, joka kirjablogeista on noussut. Meitä pieniä ei kukaan huomaa, mutta on aivan äärettömän hienoa ja tärkeää, että lukijakuntaa enemmänkin saavuttaneet blogit ovat ottaneet tämän nyt puheeksi ja avoimeen keskusteluun, vieläpä sillais sivistyneesti (kukapa olisi osannut arvata, että korruptoituneet, kirjanahneet blogaajat pystyisivät sivistyneeseen keskusteluun, huh), juurikaan provosoitumatta.
VastaaPoistaKiitos Katja, ja kaikki muutkin kantaaottaneet, kun jaksoit puuttua ja sanoa sanasi.
Notkopeikko, kiva että kommentoit. Nyt-liitteen juttu herätti paljon keskustelua ja keskustelu kertonee eniten siitä, että bloggaaminen on samalla kertaa yhteisöllistä ja kuitenkin henkilökohtaista. :)
PoistaKävin juuri Sinisen linnan kirjastossakin kommentoimassa kymppilistaa, jossa oli paljon tuntemattomia nimiä. Sinunkaan listaltasi en ole itse mitään lukenut, mutta esim. Muñoz Molina on nimenä tuttu. Oma blogikin pitäisi varmaan käydä läpi, en osaa ollenkaan arvata, onko siellä kolmelta vuodelta kymmentä vähemmän tunnettua kirjaa. Saa nähdä!
VastaaPoistaSonja, käy ihmeessä blogisi läpi. Olen varma, että siellä on vaikka mitä hyvää. :) Listojen lukeminen aina kiinnostaa ja yllättävääkin.
PoistaOlen jonkin verran seurannut kirjablogikeskustelua ja pääni alkaa mennä pyörälle. Alkaa tuntua siltä, että teki niin tai näin, aina väärin päin. Jos kehuu kirjaa, on kustantamon talutusnuorassa, hyväksikäytetty piilomainostaja ja ilmeisesti myös aivopesty. Jos haukkuu tai millään tavalla kritisoi kirjaa, on ilkeämielinen tylyttäjä. Jos kirjoittaa uusista kirjoista, on kai sitten trendipelle ja muodin orja. Jos kirjoittaa vanhoista kirjoista, ei ole cool. Jos kirjoittaa suurten kustantamoiden kirjoista, se on ongelma. Jos kirjoittaa pienten kustantamoiden kirjoista, muut bloggaajat ei ehkä tykkää. Eli lyhyesti sanottuna: mikään ei kelpaa.
VastaaPoistaJos kirjoittaa analyyttisesti, ei käy. Jos blogiteksti muistuttaa liikaa sanomalehtikritiikkiä, on viemässä leivän ammattikriitikoilta. Jos kirjoittaa kirjasta elämyksenä, ei käy, koska on se mutuhuttua ja täydellistä hölynpölyä. Jos on asiallinen, on tylsä. JOs ei ole asiallinen, on sekopää jne. jne.
Toivon, että blogikriitikit nyt vihdoin viimein ilmoittaisivat, miten kirjoista pitää heidän mielestään kirjoittaa. Tai: pitääkö vaieta kokonaan? Vai onko lupa kirjoittaa vain muutamalla, asiantuntevalla bloggaajalla? Muut voikin sitten ilmeisesti lähettää Siperiaan tai polttaa roviolla. Ehkä hieman kärjistän, mutta tältä on ruvennut tuntumaan. Mikään ei kelpaa. Koskaan.
Lukemisen ja kirjoittamisen (siis blogikirjoittamisen) painetta tulee suunnalta ja koko ajan. Pitäisi yrittää miellyttää sekä blogeihin nihkeästi suhtautuvia ihmisiä, salaliittoteoreetikkoja ja myös muita bloggaajia. Ei hyvänen aika! Alkaa mennä fiilikset koko touhuun. Olisi pitänyt perustaa ruokablogi tai kissablogi.
Sori, jos vuodatukseni on liian pitkä. Teinkö taas väärin? yritän olla sosiaalinen ja osallistua keskusteluun, mutta jos olinkin liian sosiaalinen. Aina menee mönkään.
Tuija, keskustelu on tosiaankin ollut aika hurjaa viime aikoina. Mutta ainakin itse koetan ottaa huomioon vain sen, että jokainen kirjoittaa itse omaa blogiaan ja tekee siitä itsensä näköisen, vaatimukset yms. tulevat ulkopuolelta. Kenenkään ei onneksi tarvitse omassa blogissaan kirjoittaa toisin kuin vain itselleen sopivalla tavalla. :) Eikä ketään tarvitse miellyttää, jos ei halua.
PoistaKeskusteluun osallistuminen on aina hyvästä!