Joonas Konstig: Totuus naisista

Joonas Konstig: Totuus naisista
Kustantaja: Gummerus 2012
Kansi: Tuomo Parikka
Sivuja: 348
Kotimainen romaani

Tapani oli tähän ikään mennessä nähnyt riittävästi maailmaa tietääkseen, ettei täällä niin kamalan monta ihmeellistä asiaa lopulta ollutkaan, paitsi yksi, se suurin ja kulunein ja silti, siksi, kaikkein tosin ihmeellinen asia: kuinka aika kuluu niin nopeasti ja sitten sitä ei enää ole, ja kuinka sitä tyttöä, jolle joulupukin näyttelijä oli hymyillyt partansa takaa - näyttelijä, sillä se hymy ei ollut osa esitystä - sitä tyttöä ei enää ollut. Nyt sen tilalla oli tuo nuori nainen, josta oli äkkiä tullut hänelle niin vieras.

Espoolaisella Proteteus Plasticin talousjohtajalla Tapani Koskikarilla on huolia, vaikka kaappi on täynnä laadukkaita pukuja, rivitaloasunto hyvällä alueella ja kaunis Tiina-vaimo on kasvatustieteen tohtori. Tapanin esikoistytär Ronja on Tori Amosta (jee!) kuunteleva maailmanparantaja, jonka  Facebook-kuvaa koristaa jostain syystä Pikku Kakkosen logo. Kuopus Roosa käy lukiota, on vanhojen päivän aika ja Roosa tuntuu olevan ihastunut turkkilaistaustaiseen Micoon, joka on kuin toisesta maailmasta. Micon osallisuus Roosan elämässä on suistaa Tapanin raiteiltaan. Voiko omaa lastaan suojella tarpeeksi? Tarvitseeko häntä suojella?

Joonas Konstigin Totuus naisista pureutuu vanhemmuuden vaikeuteen, toisistaan kaukana olevien sukupolvien koko ajan kasvavaan kuiluun, yritykseen ymmärtää sitä maailmaa, jota ei enää voi tavoittaa sekä myös oikeanlaisten solmioiden valintaan. Vaikka omaa lastaan rakastaa varauksetta, niin lasten ystävien kohdalla raja voi tulla vastaan.

Olethan sinä hyvä minun tytölleni?
Missä maailmassa ja kuka ihminen voisi käyttää tällaisen repliikin? Se tuntui yhtä aikaa ensimmäiseltä ja vihonviimeiseltä repliikiltä mitä tässä voi sanoa.
Minä olen vaihtanut sen vaipat.

Konstig kirjoittaa hyvin. Totuus naisista on niitä kirjoja, joista en muuttaisi juuri lausettakaan. Kieli on paikoin kaunista ja miltei viipyilevää. Konstig pysähtyy Tapanin silmin pohtimaan pukujen villalaatujen eroja ja viinien ja väkijuomien tuomaa nautintoa. Kaikki on miltei ironiaan saakka keskiluokkaista ja niin espoolaista. Roosan maailman kuvauksessa kieli sen sijaan on tyystin päinvastaista. Vallan ottaa lukiolaisten dialogi, jossa ollaa jossain fakin Suomenojalla ja muijal alkaa nousta kusi päähän. Tiedättehän? No ä-lä! Totuus naisista on samaan aikaan erittäin porvarillinen perhekuvaus, kierroksiaan hurjaksi lisäävä tarina toisaalta sukupolvieroista ja isän huolesta, toisaalta teinien raadollisesta maailmasta ja kolmanneksi toisesta - kumpi se sitten ikinä onkaan - sukupuolesta, joka pysyy mysteerinä, vaikka asuu samassa talossa.

Kierrokset käyvät kovilla, miltei uskomattomassa, ja silti kirja on koko ajan tosi. Totuus naisista ei selviä, eikä varmasti totuus miehistäkään, mutta keski-iän ylittäneen miehen ajatusmaailmaa ja teini-ikäisten maailmaa Konstig kuvaa hyvin. Hän osaa luoda elämänmakuista perhedynamiikkaa ja pitää lukijan otteessaan. Tällaisia kirjoja haluan lukea, vaikka minunkin on myönnettävä, että Roosan ja tämän ystävien toimet vaikuttavat enemmän yläkoulu- kuin lukioikäisten menolta.

Kirjan kansiliepeessä kerrotaan, että Konstig haluaa kirjoittaa tarinaa, joka kolhii ja hoitaa lukijaansa. Sitä Totuus naisista todellakin tekee. Roosan ja koululaisten maailman kuvaus miltei pelottaa: millaista on sitten, kun omat lapseni ovat isoja? Micon tarinassa on hätkähdyttäviä piirteitä ja Tapani on koko ajan hieman hukassa marmoroituine pihveineen ja oxford-kenkineen. Kolhuja tulee niin kirjan henkilöille kuin lukijallekin. Teoksen sen sijaan loppu hoitaa. Se suorastaan keinuttaa - ja muistuttaa siitä, että elämä on, mitä on. Näillä mennään!

4,5/5

Totuuteen naisista ovat tutustuneet myös Minna, Leena Lumi, Amma, Maria, Arja, Suketus, Kirjakirppu, Mari A ja Erja. Huh, onpa ollut luettu kirja - ja ansaitusti!