Kirjamarkkinoilta pimeiden kirjojen viikkoon

Takana on ihana viikonloppu, joka sisälti aurinkoa, pakkasta ja töitä Kulttuuritehdas Korjaamossa järjestetyillä kirjamarkkinoilla. Olin siellä lauantaina ja sunnuntaina myymässä kirjoja työnantajani osastolla ja tänään sunnuntaina haastattelin vielä painotuoreen Waltari ja sukupuolten maailmat -kirjan kirjoittanutta Juha Järvelää. Haastatteleminen jännitti minua aika lailla, mutta saimme aikaan mukavan keskustelutuokion.

Kirjamarkkinoilla oli kaiken kaikkiaan mukava tunnelma. Kuten blogikollegani Mika kirjoittaa, tunnelma oli suorastaan hipsterimäinen, hyvä niin. Koska olin myymässä kirjoja, en ehtinyt kuunnella kovinkaan monia kirjailijoita, mutta ilokseni bongasin muun muassa lauantaina Katja Kallion ja tänään sunnuntaina Joel Haahtelan, joidenkin kummankin kirjoista olen yleensä ilahtunut. Vaunusalissa, jossa kirjamyynti otti paikkansa, pääsin kuulemaan myös Osuuskunta Poesian runoutta sekä yleisöä riemastuttaneen Kari Peitsamon laulua. Silloin, kun salissa ei kuulunut runoutta tai livemusiikkia, soi siellä jatsahtava musiikki, josta pidin kovasti. Myös muutaman kirjablogiystävän tapaaminen ilahdutti kirjamyyjänoviisin päiviä.

En ollut aiemmin käynyt Korjaamolla ja nyt ihastuin paikkaan niin, että suunnittelen pientä visiittiä sinne perheeni kanssa. Ratikkamuseo kiinnostanee viisivuotiasta poikaani ja itse haluan tehdä ostoksia Pop up -kaupassa sekä kenties lounastaa Korjaamon kahvilassa, jossa nautinkin tänään brunssia. Kirjamarkkinoille toivon myös jatkoa, tapahtuma oli Kirjamessuihin verrattuna pienimuotoinen, mutta lämmin ja rento.

Korjaamolla ottamieni varsin valoisien kuvien myötä saattelen teitä myös blogini tämän vuoden ensimmäiselle teemaviikolle. Viime vuonnahan pidin muutaman teemaviikon: heinäkuussa vietin dekkaripuolikuuta, syyskuussa luin Keltaisen kirjaston kirjoja ja loka-marraskuun taitteessa keskityin huonoihin kirjoihin. Maaliskuun 20. on kevätpäiväntasaus, joten vielä hetken pimeää aikaa on enemmän kuin valoisaa ja ehdin viettää pimeiden kirjojen viikkoa. Tässä on huomautettava kahdesta asiasta: ensiksikin odotan jo kevättä ja lisääntyvä valo virkistää. En siis kaipaa pimeää aikaa, mutta sattuman (ja osin kirjastosta saapuneiden varausten) oikusta luen tulevalla viikolla kirjoja, joiden nimissä vilahtelee jotain tummaa, pimeää tai mustaa. Toiseksi huomautan siitä, että odotan jännityksellä sitä, miten pimeitä ne pimeät kirjat mahtavat olla. Toivottavasti juuri sopivasti!

Ja koska pimeästä on katse valoa kohti, toivotan maalisaurinkoista, valoisaa viikkoa!