Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla

Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla
Kustantaja: Gummerus 2012
Alkuteos: The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own Making 2011
Suomennos: Sarianna Silvonen
Kuvitus: Ana Juan
Sivuja: 339
Lasten fantasiaromaani, Yhdysvallat

Niinpä Syyskuu ei vilkuttanut hyvästiksi kotitalolleen eikä äitinsä tehtaalle, joka puuskutti valkoista savua kaukana hänen allaan. Hän ei vilkuttanut edes isälleen, kun he lensivät Euroopan yli. Sinä ja minä saatamme järkyttyä tästä, mutta Syyskuu oli lukenut valtavan paljon kirjoja, ja hän tiesi, että vanhemmat ovat vihaisia siihen asti, kunnes saavat tietää, että heidän pikku seikkailijansa  on käynyt Satumaassa eikä kulmakapakassa, ja sitten kaikki onkin taas hyvin.

Vihreä tuuli -niminen herrasmiehen näköinen puhuri, Päivää- ja Näkemiin-noitasisarukset, A-L-niminen louhikäärme tai kirlisko, alkemistineroja, hyvä kuningatar Malva ja ilkeä hallitsija Markiisitar sekä Lipeäksi nimetty saippuasta tehty golem. Kaksitoistavuotias Syyskuu kohtaa monenlaisia hahmoja matkatessaan Satumaassa. Syyskuu on aivan tavallinen nuori tyttö, jonka isä on sodassa tai äiti työskentelee tehtaassa. Vihreä tuuli houkuttelee hänet Satumaahan, jossa tarvitaan Syyskuun apua: uuden hallitsijan, Markiisittaren, aikana asiat ovat menneet hullulle tolalle ja vain Syyskuu voi hakea Markiisittaren kaipaaman talismaanin lumotusta metsästä. Syyskuu joutuu matkalle, joka on vaarallinen ja julma, mutta joka tuo myös uusia ystäviä sekä oivalluksia niin arki- kuin satumaailmastakin.

Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla (2011) on amerikkalaisen kirjailijan ja kriitikon Catherynne M. Valenten fantasiaromaani, jota Neil Gaiman luonnehtii kirjan takakanteen nostetussa mainoslauseessa "loisteliaaksi tasapainoiluksi modernismin ja viktoriaanisen sadun välillä". Romaani on osa kirjasarjaa, johon on suunniteltu kaikkiaan viittä osaa. Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla - mikä nimike! - on lastenkirja, mutta kuten tulette huomaamaan, myös aikuinen voi nauttia sen lukemisesta ja löytää kirjasta asioita, jotka saattavat mennä ohi pienemmiltä lukijoilta.

"Sinulla on varmasti kova nälkä! Olet kulkenut niin pitkän matkan!"
Syyskuu nielaisi. Hän kurkkunsa oli kuiva ja hänen vatsansa tyhjä. Tämä oli varmasti keijuruokaa. Pahinta laatua, sellaista joka ei päästä menemään kun sitä on kerran maistanut.

Valenten kirjassa on samoja kaikuja kuin Lewis Carrollin Liisassa Ihmemaassa ja Michael Enden Tarinassa vailla loppua. Tyttö joka purjehti on tyylipuhdas fantasiaromaani, jossa tuikitavallinen lapsi siirtyy fantasiamaailmaan, saa suoritettavakseen tehtävän sekä kohtaa lukuisan joukon ystävällisiä ja vihamielisiä hahmoja. Valenten kirjassa kyse onkin tuttujen lastenfantasia-aihioiden kierrättämisestä, mutta tavalla, joka ei jää pelkäksi pastissiksi, vaan luo jotain aidosti omaperäistä ja sydämellistä.

Sydämellisyys ei tarkoita pelkkää herttaisuutta. Tytössä joka purjehti on paikoin melkoista julmuutta, joka sopii hyvin kohtaamiseen uuden, oudon maailman kanssa. Kyökkipsykologimaisesti kirjan voit tässäkin suhteessa liittää osaksi monien fantasiaklassikkojen jatkumoa, kun lapsuuden ja teini-iän kynnyksellä oleva henkilö koettaa saada selkoa niin omaan maailmaansa kuin kaikkeen uuteen ja outoonkin. Tähän uuteen ja outoon, ennen kaikkea omiin päätöksiin, Syyskuu saa opastusta puiselta naiselta, tienviitalta, jonka osoittamien suuntien mukaan kulkija voi menettää suuntaansa, henkensä, järkensä tai sydämensä. Elämä satumaassakin on oikeita ja vääriä valintoja! Se on myös paljon sellaista, jonka aikuiset oivaltavat. Julmuuden rinnalla on hauskuutta, ne lomittuvat keskenään; on esimerkiksi brandytilkkoja, kuolemaa, eläinten syömiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä sekä ikuisia jatko-opiskelijoita.

Tytön joka purjehti maailma on runsas. Se on sitä jopa siinä määrin, että olin kirjan ensimmäisen kymmenen luvun aikana miltei hengästyin kaiken paljouteen. Jokaisessa luvussa Syyskuu esimerkiksi kohtaa uuden hahmon, mielestäni vähemmälläkin olisi tullut toimeen. Hahmoista suurin suosikkini on lohikäärme, tai oikeammin louhikäärme, Kirlisko A-L, jonka isä oli kirjasto ja jonka sisarukset ovat nimeltään M-S ja T-Ö. A-L, tuttavallisemmin Allu, tietää kaiken asioista jotka alkavat a- ja l-kirjaimilla. Kirjallinen lohikäärme on niin riemastuttava tuttavuus, että koen miltei liikutusta vain ajatellessani sitä.

Kaiken runsauden ja jo mainitsemani julmuuden vuoksi suosittelen kirjaa noin kymmenvuotiaille ja sitä vanhemmille, myös aikuisille. Omien lasteni, joista esikoinen on nyt seitsenvuotias, annan vielä kasvaa muutaman vuoden. Toivon, että he löytävät Valenten romaanin aikanaan, sillä minut kirja vei runsaudestaan huolimatta mukanaan. Ihastuin suuresti, sillä tarina on kunnianosoitus vanhanaikaisille sadulle, nykyhetken fantasilla sekä suurelle seikkailulle.

Kirjan kuvitus on tarinan henkeen sopivaa. Ana Juanin piirrokset sijoittuvat aina jokaisen luvun alkuun, joissa lyhyesti kerrotaan myös tulevista tapahtumista. Piirustukset antavat lukuisille Syyskuun kohtaamille hahmoille muodon tai ilmeet sekä kertovat myös niistä tunnetiloista, joita lukija tullee kohtaamaan. Jälki on kaunista, suorastaan lumoavaa, joskin konventionaalista - ja kauttaaltaan Valenten kirjoittamaa fantasiaa tukevaa.

Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla on nimeään myöten mainio fantasiaromaani. Se paitsi kuljettaa Satumaahan ja päästää lukijansa mukaan paikoin hurjiinkin seikkailuihin, myös pitää otteessaan lukemisen jälkeenkin. Valenten lastenromaani on kirja, jonka luettuaan haluaa uskoa satuihin ja säilyttää niidä sydämessään.

****