Marianne Fredriksson: Anna, Hanna ja Johanna
Kustantaja: Otava 1998
Alkuteos: Anna, Hanna och Johanna 1994
Suomennos: Laura Jänisniemi
Kannen kuva: Suomen kuvapalvelu
Sivuja: 364 (SSKK:n painos)
Ruotsalainen romaani
Voi luoja millainen kertoja äiti olikaan ollut! Hän oli kertonut keijukaisista, jotka tanssivat järvellä kuun hohteessa, ja noidasta, joka oli naimisissa sepän kanssa ja osasi taikoa sekä ihmiset että eläimet tiedottomiksi. Annan varttuessa sadut olivat venyneet pitkiksi tarinoiksi salaperäisen rajaseudun ihmisten elämästä ja kuolemasta. Kun hän oli täyttänyt yksitoista vuotta ja ruvennut käymään kriittiseksi, hän oli ajatellut että kaikki valhetta, että tuo kummallinen maa oli olemassa pelkästään äidin mielikuvituksessa.
Ruotsin ja Norjan välinen rajaseutu on Annan muistelemaa kummallista maata. Se on kovan työn, ahdistuksen, uskonnon, viinan sekä rakkauden ja rakkaudettomuuden repimää seutua, ja siellä ovat Annan juuret. Kaupungissa kasvanut, koulutettu Anna valvoo vanhainkodissa unohdukseen vaipuneen äitinsä Johannan vuoteen äärellä, katsoo että äiti syö, miettii mitä äiti muistaa tai tunnistaa. Mietteet vievät Annan niin oman äidin kuin isoäidinkin elämään. Isoäiti Hanna vietti lapsuutensa Taalainmaalla maalaistalon tyttärenä ja eli sitkeänä ja ylväänäkin karun ja koruttoman elämän. Hannan tytär Johanna, Annan äiti, kasvoi kaupunkilaiseksi: sosiaalidemokraatiksi, oman tiensä kulkijaksi, silti osin alistetuksi. Anna pohtii omaa paikkaansa suvun naisten joukossa ja alkaa etsiä juuriaan ja paikkaansa.
Ruotsalaisen Marianne Fredrikssonin Anna, Hanna ja Johanna (1994) kertoo kolmen sukupolven naisen elämäntarinat ja kuljettaa lukijansa Taalainmaalta kaupunkeihin, metsäseudulta rannikolle sekä mereltä vanhainkotiin. Rakastettu kirja ehti olla lukulistallani vuosia ja varsin suurin odotuksin luin sen nyt tammikuun hiljaisina tuokioina.
Voi luoja miten syyllisyys painaa, äiti.Esimerkiksi silloin kun jostain putkahtaa esiin vanha lakana, johon on kirjoitettu koukeroiset nimikirjaimet A.H. Tai ne sinun ompelemasi pyyheliinat. Sanoit löytäneesi ihanaa froteeta. Se piti paikkansa, pyyhkeet ovat vieläkin ehjiä, eikä mikään muu pyyhe kuivaa yhtä hyvin eikä hiero ihoa niin mukavasti kuin ne.
Sinä ompelit minulle ”kapiot”, ja minä nauroin sinulle, kaiken sellaisenhan olisi voinut ostaa tarvittaessa. Et kai sinä ajatellut, että sinut torjuttiin ja sinua halveksittiin, toivottavasti et. Sinulle tuli varmaan vain epämääräisen surullinen olo.
Fredrikssonin romaanissa elämä on kovaa. En yleensä lue mielelläni surkeuskuvauksia, koska kaikkien kaltoinkohdeltujen, pilkattujen, petettyjen ja arjen vastoinkäymisiä vastaan sinnittelevienihmisten tarinoiden lukeminen on monesti raskassoutuista. Anna, Hanna ja Johanna on kuitenkin enemmän kuin vain kovan naisarjen kuvausta. Fredriksson käy läpi sukupolvien ketjua kuvaten niin elämää eri aikakausina kuin juuri nyt: kaikki naiset asemoituvat niihin odotuksiin, jotka ovat leimallisia heidän omalle sukupolvelleen.
Kirjan tunnelma onkin sopivan raskas: on kuin sitä lukiessa istuisi huoneessa, jossa on pölyiset samettiverhot ja hiljainen tunnelma, mutta verhoja raottamalla ikkunasta näkyy kuitenkin ruotsalaismetsä jylhine kuusineen ja kuvittellisine keijukaisineen, joihin Annassa, Hannassa ja Johannassa viitataankin. Paikoitellen elämän kuvaus on liki kansatieteellistä: Hannan riimusauva, maatalon töiden kuvaus, kaupunkilaiselämän sosiaaliset kerrostumat ja vaikkapa syyt Johannan porvarisvihaan on kirjoitettu etnologisesti. Tämä kansatieteellisyys viehättää, mutta aavistuksen myös vieraannuttaa. Fredriksson kirjoittaa suurista menetyksistä ja koskettavista asioista, mutta ainakaan minua kirja ei koskettanut tunnetasolla - ja juuri sitä koskettavuutta olisin laadukkaassa lukuromaanissa kaivannut. Vertaan Fredrissonia ainakin osin Sirpa Kähköseen, jonka tuotanto onnistuu olemaan samaan aikaan arjen kuvailussa tarkkaa ja silti koskettavaa, koukuttavaakin. Fredrikssonin kohdalla - toisin kuin Kähkösen - uumoilen, etten tule muistamaan romaania kovin hyvin enää esimerkiksi vuoden kuluttua.
Anna, Hanna ja Johanna on kuitenkin oikein hyvä romaani, sen lukeminen oli nautittavaa. Kirjan rakenne on toimiva: Anna luo oman kuvansa Hannan ja Johannan tarinoista, poimii muistojen johtolankoja, pohtii tarinoita esineiden ja paikkojen takana. Näistä tarinoista muodostuu kirjan punainen lanka, realistinen kertomus saman suvun naisista, äideistä ja tyttäristä, jotka elämä on kasvattanut vahvaksi silloinkin, kun pitäisi saada lupa olla heikko. Jokaisen naisen elämää Fredriksson kuvailee uskottavasti, naisista tulee lukijallekin tuttuja. Aivan tasalaatuista Fredrikssonin henkilökuvaus ei kuitenkaan ole: Hannan tarina on kiinnostavin ja koskettavin, siitä on helpoin saada kiinni. Anna taas kaiken yhteennivojana tulee tutuksi, mutta Johanna jää vieraaksi. Johannasta tulee äiti-tytär-ketjun sivuhenkilö. Romaanin miehet ovat kauttaaltaan sivuroolissa, mutta statisteja he eivät ole. Miesten teot määräävät naisten asemaa, muuttavat elämää, tahtoen tai tahtomattaan pakottavat rooliin, johon on joskus vaikea mahtua.
Anna, Hanna ja Johanna on leimallisesti naisten kirjallisuutta. Fredrikssonin romaani korostaa sitä, että jokaisen naisen tarina ansaitsee tulla kerrotuksi - ja monilla tuo tarina rakentuu syyllisyydestä, kiitollisuudesta ja tyttäristä.
****
Kirjaan ovat ihastuneet muun muassa Jaana, Jenni ja Liisa.
Kolmen sukupolven naisten tarina...,kuten Aarteemme kallis. Varmaan kuin eri kirjat, mutta jokin yhteinen nimittäjä varmaan on: 'syyllisyys, kiitollisuus ja tyttäret'. Ja niinhän se menee. Aina.
VastaaPoistaLeena, en ole vielä lukenut Ullmannia (Ennen unta odottaa hyllyssäni ja aion lukea sen ennen Aartemme kallista), mutta voisin kuvitella hänen teoksissaan olevan samoja kaikuja kuin Fredrikssonilla. Joku tämän kirjan tunnelmassa tai rakenteessa voi mieleeni myös Huhtikuun noidan.
PoistaTämän kirjan olen halunnut lukea vaikka kuinka kauan! Fredriksson on hieno kertoja. Ja hienosti kiteytit nuo naisen kolme kovaa sanaa, ihan niin kuin Leenakin jo totesi.
VastaaPoistaKomppaan Elma Ilonaa, ja tämä olisi minulla hyllyssäkin!
PoistaElma Ilona ja Maria, uskoisin että kumpikin tykkäisitte tästä. Suosittelen!
PoistaLuin tämän vuosia sitten ja pidin kovasti. Nyt tuli noista siteerauksista mieleen, miksi. Täytynee tarttua uudestaan. Suosittelen myös Marian evankeliumia, joka on sekin vaikuttava kirja.
VastaaPoistaElina, kiitos suosituksesta, aion joskus lukea lisää Fredrikssonia. Anna, Hanna ja Johanna on kirja, jonka tunnistin kaikin tavoin hienoksi. En ehkä kuitenkaan päässyt kirjan tunnelmaan tavalla, jota odotin, mutta romaanina oikein hyvä!
PoistaTämä on pyörinyt pitkään hyllyssä, nyt on pakko lukea!
VastaaPoistaJenna, jos kirja on jo hyllyssäsi, niin sitten sinun on helppo lukea se. :)
PoistaKuten tiedät, minulle tämä oli aikanaan vaikuttava kirja ja lukumuisto on rakas. Itse kirjasta en kyllä muista paljon mitään, joten en uskalla arvailla ja vertailla, minne se nykyasteikollani asettuisi, mutta haluan ainakin uskoa, että yhä korkealle. :)
VastaaPoistaMinulla on kaksi muuta Fredrikssonia hyllyssä odottamassa, mutta jotenkin olen arastellut lukea niitä. Ehkä pelkään taian särkyvän. Tai sitten on vain ollut niin paljon muuta, ehkä ajankohtaisempaa luettavaa. :)
Karoliina, tiedän. <3 Ja oikeastaan siksi luinkin kirjan. Pidin kirjasta ja kuten tähdistä huomaa, arvostan sitä aika korkealle. Mutta en silti saanut kirjalta ihan sitä, mitä odotin. Harmi.
PoistaNo, sen verran vaikutuin, että aion lukea lisää Fredrikssonia. Sain Muuttolinnut lainaan yhdeltä ystävältäni, joten kirjailijan kanssa on helppo jatkaa sitten, kun siltä tuntuu. :)
Voi, minä muistan olleeni suorastaan sellaisen hiljaisen tunnemyrskyn (jos sellaista voi olla) vallassa tätä lukiessani. Vaikka kirjassa tosiaan oli tuota vieraannuttamista, minua kirja ja sen henkilöhahmot onnistuivat koskettamaan, samalla kun kirja vetosi myös järkeen.
VastaaPoistaLuulen tosin, että tämä on niitä kirjoja, joista muistaa jälkeenpäin lähinnä tunnelman ja oman lukukokemuksen, ei niinkään tarinaa tai ykstyiskohtia.
Liisa, melkein kadehdin tunnemyrskyäsi. Minä hieman odotin sellaista. Luulen, että latasin tälle kirjalle aivan liikaa odotuksia. Sellaista lukeminen joskus on!
PoistaMutta kaiken kaikkiaan hieno romaani, vahva ja hyvin kirjoitettu.
Minä luin tämän heti ilmestymisen jälkeen, kun oli kuukaudenkirjana tuolla SSKK:ssa. Luin aikanaan myös Simonin. Molemmista pidin, ja jostain syystä säilytin pitkään myös lehteä, jossa Anna, Hanna ja Johanna esiteltiin kuukaudenkirjana. Mustavalkoiset maisemakuvat ( kivitaloja, meri ja valkoisia pyykkejä narulla liehumassa) tekivät vaikutuksen ja mielessäni nuo kuvat ovat osa lukukokemusta.
VastaaPoistaJohanna, nuo mustavalkoiset maisemakuvat kuulostavat ihanilta. En ollenkaan ihmettele, että säilytit lehden pitkään. Niin minäkin olisin varmasti tehnyt etenkin, jos olisin ihastunut kirjaan erityisen paljon. :)
PoistaMinulle on monta kertaa suositeltu tätä, mutta vielä en ole "ehtinyt" tähän saakka. Kiitos muistutuksesta. En uskalla postaustasi nyt lukea, mutta ehkäpä myöhemmin! :-)
VastaaPoistaPaula, lue vaan sekä tämä kirja että minun postaukseni. En koskaan kerro kirjan juonta blogijutuissani. Vaikutteita arvioista toki saa, mutta tämä asettuu sinne ja välille niidenkin suhteen, toivon. :)
PoistaKuulostipa vaikuttavalta. Täytyy pitää tämäkin mielessä...
VastaaPoistaMinna, tästä on moni pitänyt. Sen vuoksi suosittelen!
PoistaKuulostaa kiinnostavalta! Pitää laittaa nimi muistiin. Minulla on ollut mielessä, että olisi hauska yrittää lukea kaikki mahdolliset kirjat, joissa on oma nimi kirjan nimessä. Tämän kirjan nimi on vielä erityisen mainio, koska siskoni nimi on kaiken lisäksi Hanna :)
VastaaPoistaAnna, silloin sinun pitää lukea kirja ihan ehdottomasti! Anna ja Hanna! He ovat kirjan nuorin ja vanhin päähenkilö ja mielestäni myös sen parhaimmat henkilöhahmot. Luulen, että pitäisit tästä kirjasta muutenkin.
PoistaOlipa kiva palauttaa tämä mieleen, olen lukenut sen noin kolme kertaa vuosien varrella ja myös muuta Fredrikssonia, esim. Simon on mielestäni hyvä.
VastaaPoistaKirjanainen, tämä on ollut sinulle selvästi suuri elämys, koska olet lukenut kirjan kolmesti. Minäkin kiinnostuin Fredrikssonin muista teoksista. Moni on maininnut Simonin.
PoistaTämä kirja oli minulle aikanaan suuri elämys, pidin todella. Simon taisi olla vielä suurempi, koska olen listannut sen rakkaimpiin kirjoihini. Pitänee lukea kummatkin uudelleen.
VastaaPoistaOmenaminttu, sinäkin mainitsit Simonin! Täytyy varmasti lainata kirjastosta, koska vaikken nyt saanut ihan sitä, mitä toivoin, pidin kirjasta ja haluan lukea enemmänkin Fredrikssonin kirjoja. :)
PoistaOlen lukenut Fredrikssonilta aikanaan Toinen todellisuus-teoksen, joka oli aikamoisen vaikuttava lukukokemus minulle. Hyllyssä on tovin jo odotellut tämä seko Simon lukemistaan :)
VastaaPoistaSusa, olen aika varma, että sinä pitäisit tästä kovasti. Ja koska olet pitänyt Toisesta todellisuudesta, suosittelen Annan, Hannan ja Johannan lukemista. Olisi ihana kuulla, miten kirjan luit. <3
PoistaMinä luin tämän kirjan kauan sitten ja silloin se iski tajuntaan ihan täysillä. Rakastin tätä kirjaa. Olen lukenut myös muita Fredrikssonin kirjoja, mutta tämä on ollut niistä rakkain. Vaikka...en tosiaankaan enää muista, mitä kirjassa tapahtui.
VastaaPoistaKirjailijatar, ihanaa! Minä niin toivoin, että tämä olisi vaikuttanut minuunkin suuresti, mutta ei. Pidin tästä kyllä ja sain hyvän lukukokemuksen, mutta en enempää, vaikka sitä niin kovasti hain. :)
Poista