Vain melkein kirjoista ja Lumikuningattaresta

On tämäkin ollut viime aikoina kirjablogi (nyt tulee seli-seli-osio, jollaista täällä ei kai ole aiemmin ollutkaan). Lukenut olen melkein entiseen malliin ja monikin kirja odottaa bloggaustaan, mutta viime viikolla työ- ja esikoisen varaslähtösynttärikiireiden vuoksi en ehtinyt koneelle kovinkaan hyvin. Tämän viikon taas olen ollut angiinan kourissa. On toki ollut mukava maata pötköttää sohvalla ja lukea niitä ihania kirjoja, jollaisiin aion nyt joulukuussa keskittyä. Mutta muuten sairastelu on kurjaa, kun kurkku on kuin piikeillä raavittu ja pää kipeä. Antibioottien ihmeellisyyttä voin kuitenkin vain ihastella.

Ja jotta seli-seli jatkuisi, kerron vielä että minun piti tänään siirtyä hieman baletin puolelle. Minun oli määrä olla eilen Kansallisoopperassa katsomassa Lumikuningatarta, mutta koska haluan lomailla seuraavien päivien aikana hieman muissa maisemissa, jäin kotiin paranemaan ja lukemaan viisivuotiaan kanssa Mauri Kunnaksen Hurjan hauskaa autokirjaa (ihan parasta oli kuulemma se, miten Kolmen pukin peikko söi lastillisen betonirekan tuotetta). Kuvassa näkyvä "valomiekka" on ainoa, mitä baletista sain sekä pian seitsenvuotiaan kommentit siitä, miten jännittävä ja ihana baletti oli ollut. Miten se oli ollut liian pitkä, mutta niin hieno, että tyttö haluaa isona juuri Kansallisoopperan balettiin tanssimaan. Siinäpä uratavoitetta!

Niin, mitään kirja-asiaa minulla ei siis ollut, mutta blogihiljaisuus niin kirjoittajana kuin muiden blogeissa kommentoijana voi melkein vaivata omaa mieltä. Koetan lähipäivien aikana palata yhden hyvän kotimaisen ja yhden lastenkirjaklassikon voimin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

P.S. Muistakaa Lumiomenan nelivuotissynttärit! Vielä viikko aikaa osallistua arvontaan.