Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa

Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa
Kustantaja: Atena 2012
Alkuteos: The Sherlockian (USA), The Holmes Affair (UK) 2010
Suomentanut: Taina Wallin
Kansi: Niina Leino
Ulkomainen jännitysromaani, Yhdysvallat
Sivuja: 474

Kadonnut päiväkirja oli Sherlock-tutkimuksen Graalin malja. Jos se joskus ilmaantuisi myyntiin Sothebyn huutokaupassa, olisi se omaisuuksien arvoinen - sen hinta saattaisi kohota aina 10 miljoonaan dollariin. Mutta mikä tärkeintä, päiväkirja avaisi ikkunan maailman kuuluisimman salapoliisikirjailijan aivoituksiin ajalta, jolloin hän oli luomisvoimansa huipulla. Jo sadan vuoden ajan tutkijat olivat kehitelleet teorioita siitä, mitä kyseinen päiväkirja mahdollisesti kätki sisälleen. Kadonneen tarinan käsikirjoituksen? Jonkin Conan Doylen kadonneen tunnustuksen? Miten maailmassa se oli voinut kadota jälkiä jättämättä?

New York 2010. Arthur Conan Doleyn kadonnut päiväkirja löytyy ja sherlockistit ympäri maailmaa toivovat ja uskovat kirjna avaavan ihailevansa kirjailijan salaisuudet. Niin myös Baker Streetin apujoukot, jonka tuoren jäsen Harold White on päässyt mukaan seuran toimintaan ennätyksellisen nopeasti. Kukaan ei kuitenkaan ehdi tutustua päiväkirjan sisältöön, sillä sen löytäjä Alex Cale kuolee ja päiväkirja katoaa uudelleen. Salaperäinen toimittaja Sarah liittyy Haroldin seuraan ja he alkavat selvittää niin Alexin kuolemaa kuin uudelleen kadonneiden päiväkirjojen arvoitusta.

Lontoo 1893. Sherlock Holmes on kuollut! Lontoon lehtiotsikot kirkuvat uutista ja Arthur Conan Doylea keljuttaa. Hänen fiktiivinen hahmonsa on tunnetumpi ja arvostetumpi kuin hän itse, vaikka hänelläkin on kerrassan erinomainen asema yhteiskunnassa. Kirjailija ei halua jäädä hahmonsa varjoon. Pian nuori suffragetti löydetään kuolleena, ja nuorten naisten ruumiita on enemmänkin. Kuka sarjamurhaa naisia Lontoon kujilla? Ja miksi kaikilla lähtökohdiltaan kunnollisilla naisilla oli kolmepäistä varista kuvaava tatuointi? Arthur Conan Doyle päättää päihittää luomansa fiktiivisen etsivän ja alkaa selvittää murhia apunaan muun muassa hyvä ystävänsä Bram Stroker.

Graham Mooren esikoisromaani Kuolema Sherlock-seurassa (2010) on kahdessa aikatasossa liikkuva, faktaa fiktioon sekoittava mukaansatempaava jännitysromaani. Romaanin taustatarina on mitä kiehtovin: Arthur Conan Doylen päiväkirjat olivat nimittäin oikeasti kadonneet, vuonna 2004 niiden väitettiin löytyneen, niiden löytäjä Richard Lancelyn Green kuristettiin eikä tapaus ole vieläkään selvitetty. Hiuksianostattavaa, suorastaan pelottavaa, vai mitä?

Wesminster Abbeyn korkein torni lävisti laskevan auringon kalpeankeltaisen pallon juuri kun Arthur astui ulos Waterloon asemalta. Myöhäisen iltapäivän liikenne virtasi Westminsterin sillan yli kuin kuohuva koski - kuin itse pelottava Reichenbach - kuljettaen muassaan jalankulkijoita ja rämiseviä umpivaunuja kohti itää ja kaupungin kuhisevaa keskustaa. Big Ben ilmoitti kellonajaksi kaksikymmentä yli viisi.
Jossakin tämän kaupungin uumenissa lymysi "Morgan Nemainin" murhaaja-aviomies, ja Arthurilla oli vakaa aie löytää tuo mies.

Sadan vuoden takainen Englanti on Haroldille tutumpi kuin nykypäivän Englanti, ja kun Moorea lukee, samoin käy lukijallekin. Arhur Conan Doylen ajan Englanti on kiehtova: sumuisen harmaa, kaasulamppujen ja niitä korvaavien kirkkauden sähkölamppujen valaisema Lontoo näyttäytyy surumielisenä ja romanttisena. Nykypäivä taas on hajuton ja mauton: hotelleja ja kokoushuoneita, internet, ei juuri muuta. Tämä miljöön määrittelemä tunnelma lyö leimansa koko romaaniin.

Graham Moore on elokuvakäsikirjoittaja, ja sen huomaa kirjaa lukiessa - hyvässä ja pahassa. Hyvää on se, että tarina kulkee niin, että kirjan lukee suorastaan ahmien. Luku toisensa jälkeen päättyy cliffhangeriin niin reilun sadan vuoden takaisessa Lontoossa kuin nykypäivän kertomuksessakin; milloin viitataan pahimman mahdollisen olevan vielä edessä, milloin annetaan viitteitä murhaajasta, milloin epäilyksenalainen tuntuu olevan joku hyvinkin keskeinen henkilö. Hyvää on myös jo mainitsemani miljöön asettelu, seikkailun tunnelma ja etenkin Arthur Conan Doylen aikaan sijoittuva jännitystarina, joka toimii erinomaisesti.

Huonoa taas on miltei koko 2000-luvun tarina. Harold on tylsä, hajuton ja mauton, hänen ystävänsä ja kilpailijansa kliseisiä eikä alkua lukuunottamatta sherlockisti Alexin kuoleman selvittäminenkään oikein jaksa kiinnostaa. Arthur Conan Doylen päiväkirjojen arvoitus toki kiinnostaa, ja romaanin syntyä inspiroineet surulliset tapahtumat tuovat omaa mielenkiintoaan lukemiseen. Kielellisesti romaani on yhtä tasapaksu kuin Harold. Vaikka Moore kirjoittaa työkseen elokuvia, ei hän saa tekstiinsä kielellistä eloa. Kerronta on toki sukkelaa ja koukuttavaa, mutta ei kaunokirjallisessa mielessä mitään enempää. Toisinaan Mooren kuvailussa on suoranaista häiritsevyyttä: Bram Stroker on esimerkiksi toisinaan Bram, toisinaan Stroker.

Voisin sanoa, että Kuolema Sherlock-seurassa on puoliksi hyvä romaani. Jos Moore olisi kirjoittanut Arthur Conan Doylen tarinan, olisin aika lailla myyty. Tuon puolikkaan ansiosta Kuolema Sherlock-seurassa jätti erittäin hyvän kirjallisen jälkimaun ja romaania voi pitää suoranaisena kunnianosoituksena niin Conan Doylelle kuin Sherlock Holmesillekin. Vaikka luin kirjan jo vajaa kuukausi sitten, tarvitsee minun vain ajatella kirjan nimeä ja pääsen heti Arthur Conan Doylen ajan Lontoon sumuisille kujille. Kaltaiselleni Britannia-fanille sinänsä tasapaksu jännityskirja tarjosi näin ollen melkoisesti kirjallista, viihdyttävää herkkua.


***½

Kuoleman Sherlock-seurassa ovat lukeneet myös Amma, Kata, Kirsi Hietanen ja Norkku.

P.S. Kuvassa oleva rasia ja kalvosinnapit on ostettu suoraan osoitteesta Baker Street 221B. Suosittelen Sherlock Holmes -museota kaikille Lontoon-kävijöille.