Kustantaja: Tammi 2003 (pokkaripainos 2006)
Alkuteos: Shakespeare & Company 1959
Suomentanut: Ruth Routa ja Heikki Karjalainen
Kansi: ?
Ulkomainen tietokirja, elämäkerta
Sivuja: 266
Sen sijaan että olisin määrännyt avajaispäivän, päätin vain avata kauppani niin pian kuin se olisi kunnossa.
Lopulta koitti se päivä, jolloin kaikki kirjat, jotka minulla oli ollut varaa hankkia, olivat hyllyillä ja kaupassa saattoi kulkea kompastelematta tikkaisiin ja maalipönttöihin. Shakespeare and Company avasi ovensa. Päivä oli marraskuun yhdeksästoista vuonna 1919.
Vaikka tänään, Eino Leinon ja runon ja suven päivänä, kesäinen hellepäivä houkuttaa viipymään kotimaisten runojen äärellä, jatkan Juhani Ahon viitoittamaa kirjallista tietä Pariisissa. Tällä kertaa haluan kutsua teidät kaikki mukaan ihastuttavaan ja legendaariseen Shakespeare and Company -kirjakauppaan Seinen vasemmalle rannalle.
Englanninkielistä kirjallisuutta myyvä Shakespeare and Company on varmastikin tuttu kaikille niille Pariisissa käyneille, jotka haluavat matkustaessaan piipahtaa kirjakaupassa. Kaupan perusti amerikkalainen Sylvia Beach vuonna 1919, ja Shakespeare & Company (1959) on hänen muistelmansa kirjakaupan synnystä sekä hänen urastaan kirjakauppiaana. Teos on myös kertomus lukuisista kaupasta oman paikkansa, miltei turva- tai kotisatamansa, löytäneistä englanninkielisistä kirjailijoista, joita boheemi Pariisi veti magneetin lailla luokseen. Kirjailijoista kaikkein tärkein on James Joyce, jonka kustantajana Beach toimi.
Joyce ponnisteli ollakseen hyvä perheenisä ja kunniallinen kansalainen - "bourjoice", kuten Sherwood Anderson sanoi, ja se oli liikuttavaa. Se ei oikein sopinut Muotokuvan "taiteilijalle". Mutta se helpotti Odysseuksen ymmärtämistä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka Stephen painuu taka-alalle ja käy yhä hämärämmäksi samalla kun Bloom tulee näkyville yhä selväpiirteisempänä ja varastaa lopulta koko esityksen. Tunsin, että Joyce oli menettänyt kiinnostuksensa Stepheniin ja herra Bloom oli tullut heidän väliinsä. Olihan Joycessa itsessään aimo annos Bloomia.
En ole lukenut James Joycen mestarillisena pidettyä Odysseusta, mutta Beachin kirja sai aikaan pienen Joyce-kuumeen. Siinä määrin Shakespeare & Company kertoo kirjan kirjoitus-, viimeistely- ja ennen kaikkea kustannusprosessista. Beach kuvailee niin kirjaa kohtaan koettua innostusta ja epäluuloa kuin Joycea ja tämän perhe-elämää. Hän kertoo kaikesta siinä määrin, että Shakespeare & Companyn voisi nimetä alaotsikolla Miten Joycen Odysseuksesta saatiin kirja. Beach kertoo paitsi kirjasta, myös James Joycen persoonasta. Kirjakauppiaalla ja kirjailijalla oli lämpimät välit ja esimerkiksi Joycen taikauskoisuuden kuvailu toi hymynkareen huulilleni: Joyce esimerkiksi uskoi sateenvarjon avaamisen sisällä tai miehen hatun sängyllä tuovan huonoa onnea. Kahden nunnan näkeminen tiesi pahaa, tietyt luvut onnea tai epäonnea. Mielenkiintoista, kiehtovaa, mutta Beachin kirjalla on ongelmakohtansa.
Beach ei nimittäin ole mielestäni kovin hyvä kirjoittaja. Hän kirjoittaa kyllä lämpimästi ja rakkaudella niin kirjakaupastaan ja lainaamostaan kuin kaikista kirjailija- ja asiakasystävistään, mutta tekee sen toisteisesti ja aavistuksen puuduttavasti tyyliin sitten se kirjailija astui kauppaani ja siitä alkoi uusi ystävyys. Kirjailijat Ernst Hemingwaysta ja F. Scott Fitzgeraldista Ezra Poundiin ja Gertrud Steiniin tulevat kyllä tutuiksi ja heidät voi hyvin kuvitella niin Pariisin kahviloihin kuin Beachin kirjakauppaan. Beach ei kuitenkaan saa eläväiseen kauppaansa kovin paljon eloa kirjansa sivuilla, mikä on vahinko. Samoin pidän vahinkona sitä, että Beachin oma henkilöhahmo jää hieman etäiseksi. Olen kiinnostunut ihmisistä ja olisin mielelläni lukenut kaikesta jotenkin vielä omakohtaisemmin. Beach oli varmastikin melkoinen uranuurtaja ja rohkea nuori nainen, kun hän miltei tyttönä tarttui mahdollisuuteen perustaa oma kauppa - ja vielä amerikkalaisena Pariisissa! Toisaalta kaikkien lukijoiden, itseni etunenässä, on hyvä muistaa, että kyse on kirjakaupan "elämäkerrasta", ei Beachin oman elämän muistelmista.
Juuri sen vuoksi kokonaisuus jää onnistuneen puolelle. Suosittelen teosta kaikille kirjallisuudesta ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille, Pariisin-matkasta haaveileville tai kirjakauppaluuhaamista rakastaville. Kirjan rinnalle suosittelen myös Woody Allenin hienoa komediaa Midnight in Paris, jossa kirjoittaminen on keskiössä ja jossa tavataan monia Beachin kirjasta tuttuja kirjailijoita.
***½
Ihana Linnea on myös lukenut kirjan. Liisaa kiitän siitä, että sain teoksen omakseni voitettuani sen hänen bloginsa arpajaisissa.
Sylvia Beach kuoli vuonna 1962. Shakespeare and Company on edelleen tärkeä Pariisissa asuville ulkomaalaisille, mutta se on myös turistien kansoittama ja paikoin ruuhkainen. Koko ajan se kuitenkin on - mikä tärkeintä - kirjojen ja tarinoiden ihmeellinen kauppa: hyllyt notkuvat, nurkan takana voi olla oikeita aarteita tai vaikkapa puutarhatonttuja ja kaupassa voisi viettää aikaa vaikka kuinka, kuten itse tein Pariisin-matkallani reilu vuosi sitten toukokuussa:
Minulle tämä kirja oli aikamoinen pettymys ja kahlasin läpi sen vain velvollisuudentunnosta. Odotin varmasti myös eloisampaa kulttuurihistoriallista kuvausta kirjakaupasta ja sen merkityksestä pariisilaisessa kulttuurielämässä. Sen sijaan kirjassa vain melko monotoonisesti, luettelon omaisesti ja värittömästi selostettiin asioita.
VastaaPoistaHaluan silti käydä kaupassa, jos vielä joskus pääsen Pariisin, etenkin kun katselen sinun ihania kuviasi.
Jaana, kuten kirjoitin, minäkin koin tämän puuduttavana ja toisteisena. Mutta koska olen käynyt kaupassa, saavutin kuitenkin jotain ja siksi pidin kirjasta, vaikka Beach on kirjoittajana melko heikko.
PoistaToivottavasti pääset joskus Pariisiin!
Oi, rakastan Pariisia mutta en ole tässä kirjakaupassa tajunnut vielä käydä! Kirja kuulostaa todella kiinnostavalta, harmi vain jos se on kehnosti toteutettu. Ehkä kuitenkin tartun tähän joskus :).
VastaaPoistaSanna, ei tämä ole ollenkaan kehno kirja! Beach kirjoittaa hieman pitkäpiimäisesti, mutta jos olisin Joycea lukenut, ajattelisin varmasti toisin. :) Kannattaa lukea ainakin, jos suunnittelet joskus uutta matkaa Pariisiin!
PoistaIhana tuo viimeinen kuva <3
VastaaPoistaKiitos. ;) Mietin, että laitanko sen tänne, mutta koska olen jo tullut ulos "blogikaapista", päätin laittaa.
PoistaKaupan nimi on minullekin tuttu,vaikka olen ollut Pariisissa vain lapsena. Olisi mukava käydä tuolla paikan päällä! Ja viimeinen kuva kiva:)
VastaaPoistaYaelian, oi, sinun pitää päästä Pariisiin nyt aikuisena ja vaikka tuonne kauppaankin!
PoistaMInä olen toki aivan jäävi puhumaan tästä kirjasta koska Pariisi ja luin tämän vielä kaiken lisäksi vain hetkeä ennen sinne lähtöä. En siis itse kiinnittyänyt Beachin tyyliin kovin paljon huomiota ja siksipä olikin kiinnostavaa lukea sinun analyysiasi siitä. Minullekin iski hillitön Joyce-kuume tämän jälkeen, jopa ostin liikkeestä sen Portrait of a Young Manin mutten ole vielä lukenut ja Ulysses odottaa, voi kauhistus, alkukielisenä.. :)
VastaaPoistaIhanat kuvat!
Linnea, se onkin sinun Pariisisi. Ihan oikeasti! Aina kun ajattelen Pariisia, ajattelen omaa matkaani sinne, muutamaa elokuvaa ja sitten sinua. :)
PoistaJa kiinnostava tämä kirja kyllä on, ehdottomasti.
Jos tarkkoja ollaan, niin nykyinen Shakespeare & co.han ei ole sama kauppa kuin minkä Beach perusti. Beach toimi esimerkkinä ja mentorina hiljattain edesmenneelle George Whitmanille, nykyisen Shakespeare & Co:n perustajalle, ja testamenttasi kirjakaupan nimen tälle. Whitman jopa nimesi tyttärensä Sylviaksi ja Sylvia Whitman taitaa nykyään kauppaa pitää.
VastaaPoistaSe on kyllä aivan ihana kauppa, mutta Pariisin-kävijöille suosittelen lämpimästi myös toista englanninkieliseen kirjallisuuteen erikoistunutta kirjakauppaa, The Abbey Bookshopia.
Calendula, se on ihan totta. En tuonut sitä esille tässä blogijutussani, koska minulla on paha taipumis kirjoittaa liikaakin. Halusin keskittyä nyt enemmän Beachin kirjaan. Linnean blogissa, jonne linkitin, on hieman lisää ainakin kauppojen paikasta. Nykyinenhän sijaitsee eri osoitteessa. Ja Sylvia Whitman tosiaan pitää kauppaa nykyisin.
PoistaKiitos tuosta Abbey Bookshop-linkistä. Siellä en Pariisin-matkallani käynytkään. Olen Pariisi-noviisi, käynyt kaupungissa vain kerran. Pidin tosi paljon, en täysin rakastunut (minun ensirakkauskaupunkejani ovat Lontoo, Bologna ja Kööpenhamina, joissa olen käynyt useammin), mutta haluan ehdottomasti mennä uudestaankin!
Olen ihan samaa mieltä siitä, että kirja on kiinnostava, mutta ei kirjallisesti niin ihmeellinen että sen esimerkiksi jaksaisi lukea useampaan kertaan. Siksi halusinkin laittaa kirjan kiertoon, ja kiva että sinäkin löysit kirjasta kuitenkin tarttumapintaa :)
VastaaPoistaMinua Odysseuksen lukeneena tietysti kiinnostivat kirjassa Joyceen ja Odysseuksen kustantamiseen liittyvät jaksot, ja kyllä ne minusta muutenkin ovat ehkä kirjan parasta antia. En ihmetttele, jos tämä kirja herättää Joyce-kuumeen!
En ole itse käynyt Pariisissa, mutta jos (kun!) sinne joskus pääsen, Shakespeare and Company on ehdottomasti nähtävä.
Liisa, nimenomaan. Luin kirjan mielelläni ja aion säilyttää sen omassa hyllyssäni - en niinkään lukeakseni sitä uudelleen, mutta selaillakseni aina ajoittain. Tiedä vaikka lähtisin joskus uudestaan Pariisiin. :)
PoistaJa kun (!) joskus matkustat Pariisiin, niin Shakespearessa and Companyssa kannattaa käydä. Ei niinkään kirjaostosten vuoksi, vaan kaupan ihmeellisyyden.
Hei Katja, tämä kirja kiinnostaa kovasti nyt kun kerroit siitä! Olen tätä joskus kirjakaupassa katsellut, mutta en sitten sitä ostanut. Ihana kirja on muuten Helene Hanffin Rakas vanha kirja! Se kertoo kirjeenvaihdosta amerikkalaisen kirjailijan ja käsikirjoittajan Helen Hanffin ja englantilaisen Marks & Companyn antikvariaatin hoitajan Frank Doylen välillä. Luulen, että pitäisit kirjasta! Olen siitä kirjoittanut blogiinikin, jos haluat lukea enemmän.
VastaaPoistaSara, tämä kannattaa kyllä lukea nimenomaan 1900-luvun alkupuolen kirjallisen elämän kuvauksena. Sellaisena kirjassa on paljon oivallista tietoa.
PoistaMuistankin lukeneeni kirjoituksesi Rakkaasta vanhasta kirjasta. Se on kirja, jonka haluan lukea.
Olin aikoinaan häämatkalla Pariisissa, mutta kirjakauppohin emme silloin ennättäneet. Tuonne kyllä voisin lähteä vaikka heti! ; )
VastaaPoistaJotenkin tuo juttusi Beachista kolahti minuun ja olen iloinen, että hän kuitenkin kirjoitti kirjan. Minä ainakin haluaisin tutustua vielä kyseiseen teokseen ja samalla haaveilla matkasta Shakespeare & Company -kirjakauppaan...
Kiva aina nähdä kuviasi, olemme kovasti samannäköisiä! : )
Joana, ei sitä häämatkalla välttämättä ehdi kirjakauppaan - ainakaan Pariisissa, jossa on niin paljon muutakin nähtävää. :)
PoistaJa vaikkei tämä teos ole erityisen hyvin kirjoitettu, on sillä paljon muita arvoja, joiden vuoksi suosittelen sen lukemista. Ja matkakuumetta Pariisiin ja tuonne kirjakauppaan tämä kyllä herättää!
Hauska kuulla. :)