Rakkautta on... Kirjallisten äitien tekoina

Pihi nainen haastoi minut pohtimaan rakkautta. Näin äitienpäivän aattona kirjablogissa sopii varmasti parhaiten miettiä äidinrakkautta kirjoissa. Se ei olekaan ihan helppo tehtävä, koska vaikka äitiydestä on paljonkin romaaneja, on äitiys joskus yritystä mahtua johonkin muottiin, kuten Johanna Venhon hienossa romaanissa Syntysanat, usein kykenemätöntä kuten Essi Tammimaan romaanissa Paljain käsin tai toisinaan suorastaan pelottavalla tavalla vierasta, kuten Lionel Shriverin Poikani Kevinissä. Onneksi pienen etsimisen jälkeen löysin myös toisenlaisia äitiyttä sivuavia kirjoja, kokonaisen kirjon itse asiassa. Vastatakseni Pihin naisen Rakkautta on -haasteeseen, poimin tähän muutaman esimerkin.

Niiden perusteella sanon, että äidinrakkautta on...

... punnita karamellit ja pähkinät kirjevaa'alla niin että jokainen lapsi saa tasan yhtä paljon, kuten Tove Janssonin äiti tekee Kuvanveistäjän tyttäressä.

... päättää rakastaa lastaan yhtä paljon tämän ollessa kahdenkymmenen kuin silloin, kun tämä on vasta kaksi, kuten sairaanhoitajan uniformuun pukeutuva Jenny Fields päättää John Irvingin Garpin maailmassa.

... lähettää lapselleen ohjaavia ja huolehtivia viestejä piippaavalla viestimellä maailman ääristä, kuten Emmi Itärannan dystopiassa Teemestarin kirja.

... olla kykenemättä luokitella omaa tytärtään suvun tiettyjen piirteiden alaiseksi ja nähdä tässä silti oma itsensä, samaan tapaan kuin utelias elämäkerturi Judith Gill tekee Carol Shieldsin hienossa Pikkuseikoissa.

Eikä parempaa kirjallista äidinrakkautta olekaan kuin Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären Loviisan laulama Susilaulu, josta osalliseksi pääsee paitsi Ronja, myös kaikki Matiaksen ryövärit, nuo äidinrakkautta tarvitsevat piruparat.


Onnellista äitienpäivää huomiselle! Muistattehan myös blogissani meneillään olevan arvonnan, jossa voi voittaa lahjakortin tai kirjoja.