Kustantaja: Tammi 2010
Kotimainen romaani
Sivuja: 192
Suojasää, suojakeli, suojaenkeli. Tämä ei ole enkelikirja vaan ilokirja, sukukirja ja jäähyväisten kirja. Tämä on kirja rakkauksista, jotka toteutuivat, Ainosta, Tuomaksesta ja siitä naisesta, jolla on musta koira, tämä on elävien kirja.
Tuomas on korkeasti koulutettu työtön, pienen Ainon yksinhuoltajaisä, jolta ei kysytä missä Ainon äiti on. Arki soljuu välillä hyvin iltapaloineen, Bratz-leikkeineen sekä Tallinnan matkoineen. Aino on omatoiminen ja iloinen tyttö, Tuomas haaveiluun taipuvainen ja omaan ajatustenvirtaansa vajoava isä, joka kuitenkin huolehtii hyvin seitsenvuotiaastaan, ainoastaan. Sitten lastenhuoneen verhot syttyvät tuleen ja aiemmin niin tasainen elämä muuttuu. Tuomas ajelehtii, kuljeksii, juo olutta, ei saa mistään otetta. Kohtalo tai sattuma tuo hänen elämäänsä ihmisiä - Okon ja Eevan - jotka eri tavoin muuttavat Tuomaksen elämää.
Markku Pääskysen romaani Enkelten kirja (2010) vie mukanaan heti alusta saakka. Isän ja tyttären tarinaan keskittyvä kirja vie suruun ja iloon, arkeen ja matkoihin, epätoivoon ja ajelehtimiseen sekä kohtamaan niitä ihmisiä, jotka kuin ihmeen kaupalla osuvat kohdalle juuri oikeaan aikaan. Enkelten kirja on Tuomaksen ja Ainon kirja, joka kysyy, että mistä kaikesta me rakennumme ja mikä tekee elämästämme mielekästä.
Asia on niin, että Tuomas kantaa sydämessään kuin täydessä arkussa, joka ei mene kiinni kaikkia paikkoja joissa on ollut, kaikkia satamia joihin saapui, kaikkia maisemia jotka uneksien näki hytinikkunoista, laivankansilta, matkoilta, kuvitelluilta matkoilta, ja kaikki paljous on niin vähän siihen nähden mitä hän haluaa.
Tuomas pysyy vaiti.
Ja kovin lähellä on aika jolloin Aino kulki vielä vaappuen suppoja takapuolessaan ja työnteli herneitä nenäänsä. Kun tähän olentoon kiinnyt ja rakastut korviasi myöten seitsemässäkin vuodessa, ei sen kaltaista tunnetta ole eikä tule.
- Tuomas, sä olet helvetin hyvä ihminen. Sä olet, usko pois. Äläkä sano mitään, älä yhtään mitään.
Enkelten kirja ei ole helppo kirja. Sen aihepiiri on koskettava ja Tuomaksen elämä tulee kovin liki. Helppoa ei - onneksi! - ole Pääskysen tekstikään. Paikoin Pääskynen kirjoittaa runollisesti kuin Joel Haahtela, paikoin viiltävän terävästi, arkirealistisesti kaakaoineen ja mukulakivihyppelyineen sekä unenomaisesti ympäröivää maisemaa tarkastellen. Pääskynen kirjoittaa koko ajan erittäin älykkäästi. Enkelten kirja on täynnä viittauksia kirjallisuuteen, kielitieteeseen ja historian tapahtumiin. Sen Oscar Wildesta Mihail Bahtiniin ja edelleen Viron itsenäistymiseen tai italialaiseen mammanpoikakulttuuriin yltävä sivistävä vaikutus avautuu parhaiten niille lukijoille, jotka nämä viittaukset jo entuudestaan tunnistavat. Pääskynen ei nimittäin opeta tai saarnaa, vaikka kaikki esiintyy joko Tuomaksen tai kaikkitietävän kertojan tajunnanvirrassa. Ja sitä teksti ennen kaikkea on: tajunnanvirtaa, mutta Pääskynen kirjoittaa niin ihanasti (!), että lukeminen etenee kuin itsestään. Itsestäni tuntuu, että voisin säilöä miltei jokaisen lauseen tai tunnelman jonnekin, pitää ne itselläni kuvitteellisessa ihmeellisten lauseiden arkussani. Vain paikoin tuli sellainen olo, että mukana on ripaus itsetarkoituksellista kielellä kikkailua, muttei häiritsevässä määrin. Sillä niin vain on tällaiset kirjat vetoavat minuun ihan väistämättä; Enkelten kirjassa kaiken paljous on niin vähän siihen nähden, mitä ihminen haluaa. Myös kuvaukset Helsingistä ja Tallinnasta toimivat.
Pääskysen kirjassa älykkyys ei olekaan vain sarja viittauksia jonnekin kulttuurin ytimeen, vaan koko hänen tapansa kirjoittaa on viisasta. Hän antaa sopivasti hengähdystaukoja, vie eteenpäin, ottaa takapakkia ja sitoo tajunnanvirrastaan ehjän tarinan. Fokalisaation vaihdokset ovat suorastaan herkullisia: toisinaan kertoja tuntuu olevan Tuomas itse tai ainakin pääsevän Tuomaksen pään sisälle. Välillä kertoja taas on kaikkitietävä, miltei jumalallinen olento, joka katsoo tapahtumia lintuperspektiivistä. Kertoja myös puhuttelee, on neuvoton ja välillä kertoo kaikesta ensimmäisessä persoonassa. Silti katse on koko ajan Tuomaksen mietteissä.
Kokonaisuudessaan Enkelten kirja on erittäin luettava, intensiivinen, surullinen, kaunis ja toiveikas. Lukija ei välttämättä hyväksy kaikkea, mitä Tuomas tekee, mutta ymmärtää kaiken. Isän ja lapsen suhteen kuvailuna romaani on uskottava ja ennen kaikkea väkevä. Kirjan avoin loppu jättää paljon lukijan tulkittavaksi, mistä pidän melkein kirjan kuin kirjan kohdalla. Tuomakselle ja Ainolle toivoo pelkää hyvää. Oikeaa tai väärää ratkaisua ei olekaan. Enkelten kirja vaikuttaa ja vakuuttaa kaikin tavoin.
Olen (melkein) sanaton kaiken äärellä. Että tällaisia kirjoja voikin olla olemassa! Niille, jotka eivät vielä vakuuttuneet voin kertoa, että jo pelkkä alkulause vie mukanaan: Voit olla ihminen vaikket näkisi, voisit sokeanakin olla ihminen. Mutta jos kukaan ei näe sinua, et ole mitään.
****+
Enkelten kirjan ovat lukeneet myös Minna/Ilse (jonka kanssa näköjään lainasin osin samaa pätkää, terveisiä vaan!) sekä Sanna.
P.S. Olen lukenut nyt niin tasaisen hyviä kirjoja, että koetan etsimällä etsiä tähän väliin jonkun keskinkertaisen. En halua turtua hienoihin kirjoihin. Suositelkaa siis keskinkertaisia - sellaisia kolmen tähden - kirjoja!
Tämä kirja meni minun osaltani jostain syystä lukiessa ihan ohi, en tainnut ymmärtää koko kirjaa. Ehkäpä minun pitäisi nyt lukea tämä uudelleen, uskon, että se antaisi tällä kertaa paljon enemmän ja pitäisin tästä:)
VastaaPoistaMenikö? En olisi arviotasi lukiessani ajatellut, annoit niin hyvät pisteetkin. :) Mutta uskoisin Enkelten kirjan kestävän useammankin uudelleenluennan.
PoistaMikä on toiselle kolmen tähden kirja, on toiselle viiden. Sen tähden niin vaikea sanoa.
VastaaPoistaMinulle on tullut kammo keskinkertaisia kirjoja kohtaan. Toisaalta, tiedän jo nyt, että muutama niitä tulee ennen suvea, mutta vain muutama.
En voi innostua nyt mistään, sillä lukulistani on niin täynnä. Ja vähän muukin lista. Kuvittele, en ole ennen edes kuullut Markku Pääskysestä, mutta enhän ollut kuullut Vieraasta miehestäkään...
Kaiken paljous yleensäkin on niin vähän verrattuna siihen, mitä ihminen haluaa ja haluaa haluta.
Leena, on ihan totta, että toisen kolmen tähden kirja on toiselle täydellinen. Minulle kolmen tähden kirjoja tänä vuonna ovat olleet mm. Sisar, Huone, He eivät olleet eläimiä sekä Noitavasara (joka melkein saavutti neljä tähteä). Ne kaikki ovat hyviä kirjoja, mutta minulle kuitenkin keskinkertaisia, niistä ei jäänyt mitään erityistä käteen. Kahden tähden kirjoja (joita niitäkin olen lukenut jopa tänä vuonna...) en sentään halua lukea.
PoistaLukulista on aika täynnä minullakin. Nytkin tuossa hieman alempana olevan TBR-listani päälle on tullut vaikka mitä. Mutta hyvät kirjat eivät onneksi karkaa.
Se, mitä haluaa haluta onkin mielenkiintoinen juttu. Minä haluan haluta monia asioita, mutten kuitenkaan. :)
Luin aikanaan Pääskysen Vihan päivän ja vaikutuin kyllä kovasti. Tämä aion ehdottomasti etsiä jostain käsiini!!!
VastaaPoistaMinäkin olen lukenut Vihan päivän (sekä Ellingtonin ainakin osin, en muista että luinko kokonaan. Apua.). Se on hieno, väkevä kirja. Tästä kuitenkin pidin paljon enemmän. Suosittelen!
PoistaVoi ihanuus! Tämä oli ensikosketukseni Markku Pääskyseen kirjailijana ja pidin kirjasta ihan hirveästi. Olen tosi iloinen, että sinäkin pidit. Sittemmin luin Vihan päivän, josta saatoin, ehkä, pitää vielä enemmän. Loppuja Pääskysiä olen säästellyt, mutta voisi niitä nyt taas lukea, syksyn uutuutta odotellessa. :)
VastaaPoistaTuliko sinulle kertojasta välillä mieleen Haahtelan Traumbachin kertoja? Minulle tuli, vaikka tietysti toisin päin, kun luin tämän ensin. Voi myös olla, että muistan vähän väärin, kun kirjojen välillä oli pari vuotta aikaa.
Ja hih, jäin vielä miettimään, että miten kolmen tähden kirjoja suositellaan? Apua, en osaa! No, yritän silti ja katson viime vuonna lukemiani kirjoja (jostain täytyy lähteä). Siellä sellaisia kivoja hyviä, muttei liian vaikuttavia kirjoja olivat vaikkapa Satu Taskisen Täydellinen paisti, Niccolò Ammanitin Juhla alkakoon tai Véronique Ovaldén Mitä tiedän Vera Candidasta.
PoistaTai ehkä sinun pitäisi lukea se Tatiana de Rosnayn Viimeinen kesä nyt? Minulle se oli yli neljän tähden kirja, mutta en usko, että sinäkään sitä lukiessa pakahtuisit, ja silti se oli hyvä kirja.
Ihanuus on juuri sopiva luonnehdinta Enkelten kirjaan. Minäkin pidin, paljon. Olen lukenut aiemmin Vihan päivän. Se on hieno ja tätä väkevämpi, mutta Enkelten kirjasta pidän kuitenkin enemmän.
PoistaMinulle tuli kuin tulikin mieleeni Traumbachin kertoja. En ottanut asiaa esiin, koska Enkelten kirja on kirjoitettu aiemmin. Traumbach ei ole suosikkihaahtelani, mutta oli niin ihastunut sen kertojaan ja nyt kun Pääskynen käyttikin samaa keinoa, tuli Haahtelan kohdalla hieman sellainen höh-olo. Mutta toisaalta tällaisia kertojanääniä on varmasti muissakin kirjoissa. :)
Kiitos kolmen tähden suosituksista. Minä luulen, että Ammaniti voisi olla minulle parempi, mutta tuo de Rosnay voisi olla oikeaa lääkettä tähän. Tai sitten Samartin, jonka luulen olevani liiankin sokerinen.
Pääskynen ei ole helppo eikä Enkelten kirjakaan ole sitä, mutta tämän miehen kohdalla "vaikeus" tarkoittaa loppuun asti hiottuja ajatuksia ja ihan täydellistä kieltä. Minusta on ihanaa (...), että kirjoittaja tällä tavalla haastaa lukijansa, on tinkimätön muttei brassaileva, itselleen uskollinen muttei itsetarkoituksellisesti lahjojaan todisteleva. Siis - no, minulla on järjettömän lämmin suhtautuminen Markku Pääskyseen, joka on minulle yksi suurimmista tällä hetkellä elossa olevista suomalaisista kirjailijoista.
VastaaPoistaJa kirjoitat kirjasta sitä paitsi upeasti. Ihailen ja mykistyn, ja ai niin, kiitän terveisistä. :)
Ja niitä kolmen tähden kirjoja... jaahah. Minä ehkä antaisin enemmänkin pisteitä Pirjo Hassiselle, mutta häntähän voisit kokeilla. Ei muistaakseni ollut tuttu vielä...? On sujuvaa ja sillä tavalla helppolukuista mutta ei höttöä missään nimessä.
Niin, ja sait Katja Suomalaisen keskiluokan arki -haastearvonnassa sen yhden Hassisen multa. :) En tosin ole sitä itse lukenut, joten en osaa sanoa hyvyydestä.
PoistaMinna: Minullekin "vaikeus" tarkoittaa juuri tuota. Pidän tuollaisesta vaikeudesta kirjoissa. :) En halua päästä liian helpolla, silloin kirja on usein hieman mitäänsanomaton, vaikka voi se totta kai olla ihan hyvä. Olen siis ihan samaa mieltä Pääskysestä, hän on upea kirjailija. Minulle hän ei vielä ole yksi suurimmista, mutta voisi hyvin olla kunhan lue lisää hänen kirjojaan (tämän ja Vihan päivän lisäksi). Mahtavaa, että häneltä ilmestyy uusi kirja ensi syksynä.
PoistaMielikuvissani Hassinen on parempi kuin kolmen tähden kirjailija. Hän muuten unohtui TBR-listaltani, ehdottomasti aion Hassista lukea. Muttei ehkä auta tähän vaivaan. :)
Ja kiitos. <3
Karoliina: Niin voitinkin. Kiitos!
Olen lukenut Pääskyseltä vain Vihan päivän, ja se oli aiheeltaan niin raastava ja kieleltään niin vaikuttava, etten oikein uskalla lukea kirjailijalta enempää... Enkelten kirja kuulostaa kyllä hyvältä, vaikka ilmeisesti sekin on aiheeltaan aika rankka?
VastaaPoistaEnkelten kirja on pikemminkin lempeä kuin rankka. Siinä on rankkoja asioita, mutta silti kirja keinuttaa, miltei lohduttaakin. Jokainen voi tulkita asioita omalla tavallaan. Mutta suosittelen ja tämän kyllä uskallat lukea ihan milloin vain. Siitä olen varma. <3
PoistaVihan päivä jätti hienosta kielestään huolimatta niin ahdistuneen olon, että sen jälkeen ei ole tehnyt mieli vilkaista Pääskyseen päinkään. Kirjoituksesi herätti kuitenkin mielenkiinnon, ehkä annan tälle tilaisuuden joskus myöhemmin.
VastaaPoistaTästä jäi erilainen olo. Kirjaa voi varmasti tulkita monella tavalla, mutta minulle jäi päällimmäiseksi mieleen valo. Kannattaa siis ainakin kokeilla! Ja Pääskynen on tosiaan melkoinen lauseiden mestari (ei yhtä ihana kuin Haahtela, mutta taitava kuin mikä!).
PoistaKeskinkertaisia kirjoja tarvitaan kyllä todella mieleenpainuvien kirjojen vaikutusta tasapainottamaan:) Lähiaikoina lukemistani kirjoista keskinkertaiseksi laskisin Härkösen Onnen tunti, Kalotayn Bolsoin perhonen, Luptonin Sisaren, Kiddin Mehiläisten salaisuudet ja Verrosen Kirkkaan selkeää.
VastaaPoistaMinulla tosin käy usein niin, että aluksi ajattelen kirjan neljän tähden kirjana, ja ajan kuluessa se laskee kolmeen tähteen ja vain ne kaikista kirkkaimmat saavat pitää neljä tähteään (ja vielä harvemmat viisi). Eli toisin sanoen suurin osa lukemistani kirjoista putoaa tuohon kolmen tähden kastiin, ja siksi en kyseistä joukkoa ollenkaan halveksikaan:D Siellä on moni tosi hyvälläkin mielellä luettu kirja, josta ei sitten kuitenkaan ole jäänyt ns. mitään käteen.
Olen ihan samaa mieltä, Sonja. Jos lukisi vain hyviä, 4-5 tähden kirjoja, muuttuisivat ne pian keskinkertaisiksi. Siksi kaipaan välillä sellaista välipalaluettavaa. Luptonin Sisar oli minullekin sellainen, samoin Bolsoin perhonen. Ihan kelvollisia lukuromaaneja, jotka viihdyttivät, mutta eivät sen enempää. Pitäisi kokeilla Mehiläisten salaisuuksia ja Onnen tuntia.
PoistaMinulle käy joskus samoin niin, että lukukokemus mielessäni annan kirjalle enemmän tähtiä, mutta käyn sitten laskemassa arvosanaa - olen joskus toki nostanutkin. Huomasin, että annan eniten neljää tähteä, kolmeakin usein, viittä tosi harvoin. Kahden tähden kirjoja on vain muutama, niitä en aina jaksa lukea loppuun saakka. :)
Pääskynen on luettavien listallani :) Tuo ensimmäinen lainaus osui johonkin minussa ja vallan pysäytti.
VastaaPoistaEnsimmäinen lainaus on jotenkin kirjan kaikkein syvintä ydintä. Mutta hieno tämä on kokonaisuudessaan. Kiva, että aiot lukea kirjan. :)
PoistaMinä luin tämän viime vuonna Ilsen innoittamana ja pidin valtavan paljon. Olen ikuisesti kiitollinen teille ihanille, jotka johdatatte aina uusien kirjojen ääreen.
VastaaPoistaIlsen innoittamana minäkin tämän luin. Hänen makuunsa voin aina luottaa. :) Ja kiitos, ihana kuulla!
PoistaSait minut kyllä kiinnostumaan! Pistänpä kirjan nimen ylös! Kiitos =)
VastaaPoistaKiva, että kiinnostuit. :)
PoistaMinulla olisi tämä omassa hyllyssä, pitäisikin lukea tämä pian. Pääskystä on tehnyt mieleni lukea jo pitkään, mutta vielä en ole ehtinyt miehen kirjojen pariin (liikaa kaikkea hyvää luettavaa, kääk! :). TBR-listallenikin laitoin yhden Pääskysen kirjan (Ellingtonin). Jos sinä lupaat lukea pian Sahlbergia, minä lupaan lukea pian Pääskystä! :D
VastaaPoistaSuosittelen kyllä! Pääskynen on hyvällä tavalla haastava. Osin haahtelamainen, mutta kuitenkin ihan erilainen. Kiehtova!
PoistaJa aion ehdottomasti lukea Sahlbergiä. :)
Onkohan mussa (taas) joku vika, koska en pitänyt tästä kirjasta? Sen sijaan pidin Pääskysen Vihan päivästä ja Roona saa vastauksen -kirjasta. Jälkimmäisessä ihastelin kielellistä rikkautta ja spontaania ilmaisua (tai sen vaikutelmaa). Mutta Enkelten kirjan koin kielellisesti köyhänä ja tunnelmaltaan täysin mitäänsanomattomana. En tiedä, miksi näin kävi. Mua häiritsi todella paljon myös epäkonkretia ja kaikenlainen epämääräisyys (esim. katu on vain katu, huone on huone jne eikä mitään tarkempaa kuvailua).
VastaaPoistaHyvin kirjoitit kirjasta. Ajattelin tekstiäsi lukiessani, että "ahaa, noinko mun olisi pitänyt pystyä lukemaan".
Tuija, hih. :) Minä en koskaan usko, että lukijassa on vikaa, jos ei pidä jostain kirjasta. Eri kirjat avautuvat eri tavalla eri lukijoille ja hyvä niin. Olisi aika kauheaa, jos kaikille ne samat kirjat olisivat huikeita ja sitten toiset samat huonoja. Minulla taas Roona saa vastauksen jäi kesken. Näin erilaisia me lukijoina olemme. :)
Poista