Richard Dubelman: Holly Hobbie kadonnutta etsimässä
Kustantaja: Wsoy 1980
Alkuteos: The Adventures of Holly Hobbie 1980
Suomennos: Anja-Liisa Vartiainen
Kuvitus: Kathy Lawrence (Dubelmanin luonnosten pohjalta)
Yhdysvaltalainen nuortenkirja, kulttuuriantropologinen seikkailuromaani
Sivuja: 259
Pienenä alkuhuomautuksena totean, että vaikka pyrin kuukauden tyttökirjoissani lukemaan leimallisesti tyttökirjoiksi määriteltyjä klassikkoja ja hieman uudempiakin teoksia, en voi olla sijoittamatta amerikkalaisen elokuvatuottaja Richard Dubelmanin fiksua seikkailuromaania Holly Hobbie kadonnutta etsimässä (1980) eräänlaiseksi osaksi tyttökirjaperinteen jatkumoa. Voi olla, että hieman venytän genrerajoja, mutta palaan tähän ajatukseeni myöhemmin tässä tekstissäni.
- Ei voi olla totta, Liz ajatteli hajamielisesti. Isot kehykset olivat paikoillaan... muotokuva oli poissa.
Liz sulki tiukasti silmänsä, kyyneleet kimmelsivät tulenloimussa. Hän avasi jälleen silmänsä ja nousi kyynärpäävartensa varaan valmiina pakenemaan huoneesta suinpäin. Mutta joku oli istahtanut vuoteen jalkopäähän: suunnilleen Lizin ikäinen tyttö, joka oli pukeutunut samanlaiseen asuun kuin Holly-täti muotokuvassa! Tytöllä oli kaunis norsunluunvärinen iho, posket hehkuivat punaisina kuin omena ja hiukset olivat kuparinhohtoiset. Silmät olivat syvät ja kirkkaat ja leuka pieni mutta päättäväinen.
- Älä mene.
- Mitä nyt? Kuka sinä olet?
- Holly Hobbie.
Moni 1980-luvun alussa lapsuuttaan muistanut ehkä muistaa Dubelmanin kirjan, niin ainakin toivon. Koska romaani ei ole kaikille tuttu, kerron sen kehyksestä muutamin sanoin. Muinaista mayakaupunkia etsivä arkeologi Melville Dutton on eksynyt Guatemalan viidakoihin eikä häneen ole saatu yhteyttä. Duttonin 13-vuotias tytär Liz ei suostu uskomaan, että hänen isänsä olisi kuollut, vaan hän lukee isänsä kirjeitä suurina aarteinaan ja valmistautuu kiitospäivän viettoon isovanhempiensa suuressa talossa Yhdysvaltain Uudessa Englannissa. Lizin äiti on newyorkilainen kirjakustantaja, joka joutuu työnsä vuoksi matkustamaan paljon, joten isovanhempien lisäksi Lizillä on vanhassa talossa seuranaan vain pikkuveljensä Danny. Isää kaivatessaan Liz yöpyy isänsä lapsuusaikaisessa huoneessa, jonka seinällä on maalaus 1800-luvun preeriasuisesta tytöstä, Holly Hobbiesta. Eräänä yönä Holly astuu ulos taulusta, sillä hänen tehtävänään on auttaa Liziä tämän isän löytämisessä.
Vaikka Holly Hobbie kadonnutta etsimässä näyttäisi heti alussa mahtuvan kevyen fantasian genreen, ei kirja kuitenkaan ole fantasia- tai edes saturomaani. Se on pikemminkin seikkailullinen kuvaus kulttuuriperheen tytöstä, jonka elämää varjostaa huoli isän tuntemattomasta kohtalosta. Seikkailua Liz saakin osakseen, sillä yhdessä Hollyn kanssa hän käy läpi niin New Yorkin museoita kuin lopulta matkustaa tämän kanssa Väli-Amerikkaan saakka. Kaikesta muodostuu tyttökirjamainen, tieteellinen sekä jännittävä seikkailu, joka on suloinen, muttei missään vaiheessa imelä.
Muistan, miten löysin kirjan kirjastosta ollessani ehkä kymmenvuotias. Kiinnitin heti huomioni kirjan kanteen ja päätin pitää kirjasta ennen kuin olin edes avannut sitä. Kirjan kuvitus saattaa olla yksi syy, miksi niin ihastuin Holly Hobbien hahmoon. Itse hahmohan on tuttu 1980-luvulla suosituista postikorteista, joissa Holly alunperin esiintyi. Lisäksi Sarah Kayn kuvittamissa postikorteissa, tarroissa sekä omassa lapsuudessani kovin halutuissa magneettipenaaleissa on (ainakin esikuvana) selvästi Holly Hobbie-hahmo. Nykyinen Holly Hobbie on hyvin kaukana uudisraivaajahenkisestä tyttökirjamaisesta tytöstä - tai kenties hahmo on vain modernisoitunut nykyaikaiseksi toiminnalliseksi hahmoksi markkinavoimien paineessa. Dubelmanin kirjassa kuvitus on onneksi lämminhenkistä ja viehättävää. Siinä on käsityöläisyyden jälki ja tietyllä tavalla elävä tunnelma. Itse asiassa Dubelmanin Holly Hobbie on muutenkin hyvin epäkaupallinen henkilöhahmo, joka on täysiverinen fiksun lastenkirjan toimija, eräänlainen yksinäisen Liz-tytön mielikuvitusystävä tai voimahahmo, joka auttaa isän ikävään sekä selvittää kulttuurisia salaisuuksia.
Holly Hobbie kadonnutta etsimässä on ennen kaikkea hieno seikkailukirja lapsille, etenkin tytöille. Se on harvinaisen fiksu teos, sillä se opettaa tarinansa sisällä paljon niin länsimaisesta kulttuurihistoriasta kuin latinalaisen Amerikan uskomuksistakin. Kirjansa perusteella Dubelman selvästi uskoo tieteeseen, niin humanistisiin kuin luonnontieteisiinkin. Kuinka moni lastenkirja alkaa Albert Einsteinin tai päättyy Thomas Carlylen ajatukseen? Omasta mielestäni kirjan viehättävintä antia ovat kirjan alkupuolen nopea kuvaus Hollyn perheen elämästä 1800-luvun Yhdysvalloissa sekä Lizin ja Hollyn käynti New Yorkin luonnonhistoriallisessa museossa. Kuvaukset Guatemalasta ovat tarkkoja. Ne ovat myös kulttuurisesti yllättävän korrekteja ottaen huomioon kirjan kirjoitushetken yli 30 vuotta sitten: kaiken tietävää sankariantropologia ei ehkä ole olemassa, mutta humaaniudella pääsee pitkälle. Olen blogissani aiemminkin maininnut opiskelleeni kulttuurintutkimusta. Kun nyt luin Holly Hobbien uudelleen, en voi olla miettimättä, että antoiko tämä kirja jonkinlaisen alitajuisen kipinän epävarman toimeentulon tarjoavalle uralleni? Heti perään minun on mainittava, että kovin kaukaisia kulttuureja en ole kuitenkaan päässyt tutkimaan muuten kuin tenttikirjoissa. Holly Hobbie sai minut muutenkin vellomaan lapsuusmuistoissani. Muistelen, että minulla oli aikoinaan jopa kirjeenvaihtokaveri Guatelamasta.
Onko kirjassa sitten mitään huonoa? Sen tarina on hyvä. Sen henkilöhahmot ovat Lizin kulttuurisuvun kontekstissa realistisia; Hollykin, vaikka astuukin ulos taulusta ottaakseen osaa Lizin elämään. Kirjan kuvitus on vanhanaikaisella tavalla ihastuttavaa. Se ei ole imelää, ei makeile, vaan on erottamaton osa tarinaa sekä omaa mielikuvaani uudisraivaajatytöstä. Kirjan heikoin lenkki on Dubelmanin tapa kirjoittaa. Hän kirjoittaa hyvin, ainakin tarpeeksi hyvin noin kymmenvuotiaan lukutoukan mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Vaikka kerronta on sujuvaa, on se kirjan loppupuolella hivenen liian toimintapainotteista minun makuuni. On kuin alun lumoava tunnelma katoaisi ja Hollyn viehätys muuttuisi tavalliseksi tyttöydeksi ja viidakossa säntäilyksi. Viihdyin huomattavasti paremmin Yhdysvaltain itärannikon lumisissa maisemissa sekä museoissa kuin Guatemalan mutaisissa viidakoissa. Tämä korreloi täysin omaa kirjamakuani nytkin, minun mielestäni hitaus voittaa toiminnan eikä se tietenkään ole Dubelmanin vika.
Kokonaisuudessaan Holly Hobbie kadonnutta etsimässä on minulle täydellinen nostalgiakirja, joka tarjosi matkan omaan lapsuuteeni 1980-luvun alkupuoliskolle. Olen tavattoman iloinen siitä, että löysin kirjan uudelleen ja sain sen viimein omaan hyllyyni. Se on mielestäni enemmän lasten- kuin nuortenkirja, mutta Hollyn ja Lizin molempien hahmoissa on paljon tyttökirjojen sankarittarilta lainattua: on yksinäisyyttä, kaukana olevan vanhemman kaipuuta, uskoa ihmisyyteen sekä oikealla tavalla kirjallinen ilmapiiri. On vielä ihana vanha talokin, jossa kaikki saa alkunsa. Siksi Holly Hobbie sopii hyvin kahdeksankymmentälukulaiseksi tyttökirjaksi.
**** (ihan ilman magneettipenaalikertoimiakin mitä mainioin kirja vielä 30 vuoden jälkeen, toivottavasti tästä otetaan joskus uusi painos)
Holly Hobbiesta ei ole juurikaan blogeissa kirjoitettu. Kirjallisuuskriitikko Maria Loikkanen Alas taikavirtaa-blogista sekä Aikakone-lehden edesmennyt toimittaja Leena Peltonen ovat kuitenkin olleet varsin lumoutuneita Dubelmanin kirjasta. Olisikin mukava tietää, onko meitä muitakin?
Voi mikä ihana kirja...tästä tulee lapsuus mieleen. Kirjan kansi on, liioittelematta voin sanoa, syöpynyt mieleeni. Niin usein sitä kirjastossa katselin. En tosin koskaan lukenut. Tämä olisi kyllä lukemisen arvoinen...ehkä 12-vuotias esikoisenikin kiinnostuisi. Kiitos kun muistutit!
VastaaPoistaHeti kun luin nimen Holly Hobbie...Mutta tätä kirjaa en ole lukenut,muistan vaan ne mainitsemasi suloiset hahmot Sarah Kayn piirtämänä.Kirja kuulostaa ihastuttavalta!
VastaaPoistaMinusta tämä on ihana kirja :) Kuvitus on ihana ja tarinakin yllättävän hyvä. Ainakin mikäli muistikuviini on luottamista ;)
VastaaPoistaKatja, en ole tätä lukenut, mutta nyt juuri muistin, että unohdin taas tänään ostaa sen SALAISEN PUUTARHAN kuvitetun version. Jotenkin, jos kuvat ovat hyvät ja teksti alkuperäinen, siinä on enemmän.
VastaaPoistaJohanna: Voin hyvin kuvitella, miten kansi on jäänyt mieleesi, koska itse aikanaan juuri kannen perusteella lainasin sen kirjastosta. Holly Hobbien hahmo oli toki minulle tuttu magneettipenaalien ym. myötä. Veikkaan, että luin itse tämän kirjan joskus 83-85, mutta en muista tarkemmin. Olen tosi iloinen, että löysin kirjan uudelleen. Suosittelen kyllä niin sinulle kuin 12-vuotiaallesikin.
VastaaPoistaYaelian: Sinäkin tunnistit hahmon. :) Tässä on enemmän särmää kuin Sarah Kayn piirroshahmoissa. Kayn hahmot ovat suloisia, mutta vain sellaisia. Dubelmanin Holly on oikea seikkailija.
Maija: Ihanaa, että muistit tämän. Ja kyllä luulen muistikuviesi olevan ihan luotettavia. Minä ainakin ihastuin nyt uudelleen.
Leena: Se Salaisen puutarhan kuvakirjaversio on hieno. Olen selaillut sitä usein, mutten ole vielä hankkinut omakseni. Salainen puutarha on yksi ikisuosikeistani.
Muistan lukeneeni ja pitäneeni, mutta yksityiskohdat ovat häipyneet hämärään. Minäkin tartuin aikanaan kirjaan ihanan kannen vuoksi.
VastaaPoistaMinä luulen, että saattaisin tykätä tästä ja yleensäkin tyttökirjoista...Jotenkin oma mennyt aika, siellä jossain lapsuudessa, nuoruudessa tulisi uudelleen tykö..
VastaaPoistaIhanaa la-iltaa sinulle♥
Tyttökirjat viehättävät aina vaan, vaikka ikä ei kovin tyttönen enää olekaan. Täytyypä etsiä tämä käsiin!
VastaaPoistaTämä on minulle ihan uusi tuttavuus ja voi miten ihana kuvitus kirjassa on!
VastaaPoistaEi ole minulle tuttu (olen oikeastaan vähän järkyttynyt, että joku tämänkaltainen teos ei ole!), mutta ihanasti innostuksesi kuuluu läpi, ja kirja kyllä sekä kuulostaa että näyttää upealta. Täytyy yrittää etsiä ja hamstrata Stellan tulevaisuutta varten!
VastaaPoistaLukutoukka: Minäkään en muistanut tästä kuin kuvat, alun sekä kirjassa olleen tunnelman. Siksikin oli mukava lukea tämä uudelleen.
VastaaPoistaHanne: Tämä on vähän erilainen tyttökirja, mutta kuitenkin sellainen pieni klassikko (hmm, 80-luvun klassikko), jota uskallan kyllä suositella monille. :)
Kultsin kämppä: Kiva "nähdä" sinua pitkästä aikaa. :) Tämä on lukemisen arvoinen, joten etsi ihmeessä!
Susa: Kuvitus tässä on melkein tarinaakin parempi. Yhdessä ne toimivat hienosti.
Karoliina: Oho, olisin kyllä kuvitellut tämän sellaiseksi, joka on sinulle tuttu. Tässä tosiaan on aineksia, joista olisit ehkä lapsena pitänyt. Minä ostin tämän itselleni, mutta säästelen kirjaa kuitenkin A:lle. Ehdotan siis kirjan hankkimista Stellaa ajatellen. :)
Ihana postaus! Lukijana tykkään, kun blogeissa tulee vastaan tällaisia itselle ennestään täysin tuntemattomia helmiä. Tykkään myös itsekin pohtia näitä ikuisia genrekysymyksiä.
VastaaPoistaKuulostaa todella kiehtovalta kirjalta, minulle tuli tästä mieleen keväällä esittelemäsi tyttökirjauutuus Luonnonlapsi Calpurnia Tate (jota en siis itse ole vielä lukenut), tuliko sinulle? Toivottavasti löytäisin tämän Holly Hobbien jostain luettavakseni!
Kiitos haasteen linkittämisestä, ja ilman muuta tämä sopii mukaan!
Maria: Kiva kuulla, että pidit tästä postauksestani. :) Voin kyllä sanoa ihan samaa, on aina jotenkin hienoa, kun saa lukea jostain blogista sellaisesta kirjasta, joka on itselle ennestään tuntematon. Kiitos sinun sain esimerkiksi lukea Syyskesän.
VastaaPoistaTeemoiltaan tässä on osin samaa kuin Calpurnia Tatessa, mutta Calpurnia on huomattavasti luonnontieteellisempi ja siinä on mukana sukuyhteisöä tiiviissä kyläyhteisöissä Teksasissa. Holly Hobbie taas on 1970-80-lukujen taitteen kirja, joka kuljettaa Yhdysvaltain itärannikon älymystön luo ja edelleen Väli-Amerikkaan. Jotain samaa, jotain erilaista, mutta ehdottomasti hengenheimolaisuutta.
Sinun haasteesi on hieno!
Ihanaa, että bloggasit juuri tästä kirjasta ! Holly Hobbie löytyy omasta kirjahyllystäni, löysin sen vuosien etsimisen jälkeen ja olin niiin onnellinen ! Kirja on edelleen yhtä tenhoava kuvituksineen päivineen <3. Toivon kovasti, että oma tyttäreni lukee tämän muutaman vuoden kuluttua.
VastaaPoistaMuistan hyvin nuo magneettipenaalit, eniten ihailtiin sellaista kaksipuolista moniluukkuista versiota :-D
Petriina: Muistinkin, että Holly Hobbie on sinulle tuttu. <3 Minäkin etsin kirjaa aika kauan, mutta nettiantikvariaatti auttoi asiaa viime keväänä. Säästelin kirjan lukemista tänne saakka. Minulla on nimittäin nyt kesken sellainen mestarijärkäle, että tässä välissä on ollut pakko lukea hieman muutakin. Ja kyllä tämä Dubelmanin kirja vaan toimi aikuisellekin. Olet oikeassa, että tämä on hyvin tenhoava kirja.
VastaaPoistaJa oi kaikkia niitä magneettipenaaleita. Parhaita olivat juuri ne moniluukkuiset. Minulla oli sinikantinen kaksipuoleinen Sarah Kay-penaali. Se on minulle iso osa muistojeni tokaluokkalaisuutta. :)
Tuo kuvitus tuo mieleen jonkun oman lastenkirjani, en vaan saa päähäni minkä. Jotain suloista nostalgiaa, kirja on minulle ihan outo.
VastaaPoistaHei Katja, muistan tämän hahmon korteissa ja tarroissa, mutta kirjasta en ole kuullutkaan! Ihanaa, kun esittelit Holly Hobbien ja nyt minäkin haluan tämän kirjan omakseni!
VastaaPoistaOih! Mulla on tuo hyllyssä. Muistan sen joulun, kun sain sen lahjaksi. Muistan sen tunnelman, mikä tuossa kirjassa ja kirjan lukemisessa oli, voi että. Nyt haen sen hyllystä ja annan tyttärelle luettavaksi...jollen sitten ensin itse... Kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaToitpa todellakin 80-luvun hyvin mieleen Hollyn hahmossa. Itsekin löysin kirjan tuolloin kirjastosta ja sittemmin 90-luvun alussa ostin kappaleen itselleni kirjaston poistomyynnistä.
VastaaPoistaMagneettipenaalit, hajustetut pyyhekumit, paljettien keräily... Oi niitä aikoja!
Täytyy lukea HH uudelleen.
Kirjailijatar: Minä heti kiinnostuin, että mikä kirja sinulle tulee tästä mieleesi... Holly Hobbie itse on kuin Pienestä talosta preerialla.
VastaaPoistaSara: Tämä kirja on yllättävän hyvä. Ei siis sellainen kepeän herttainen, kuten ne kortit, vaan pikemminkin jännittävä, tieteellinenkin.
Satu: Ihana sinä! Ja sinulla on ollut tämä omanasi lapsuudestasi saakka. Oih. Minä lainasin tämän muutaman kerran kirjastosta, mutta nyt tänä vuonna ostin omakseni.
Mirka: Hauska kuulla, että tämä on sinullekin tuttu. Tämä on tosiaan on hyvin leimallisesti 80-lukulainen kirja, vaikka Holly Hobbie onkin 1800-luvun hahmo. Liz sen sijaan on aivan oman aikansa lapsi.
Hih, nyt muistin nuo hajustetut pyyhekumit. Oliko silloin muuten tuoksuvia mustekyniäkin? :)
Oih, ihana kirja suoraan lapsuuteni kirjastosta! Minäkin muistan kirjasta ennen kaikkea kannen ja kuvat, mutta silloin tällöin (!) muistuu mieleen joitain pieniä yksityiskohtia (esim. Hollyn ensimmäinen lentomatka) ja tunnelmaa.
VastaaPoistaHarmi, ettei tuota näytä enää kirjastossakaan juuri olevan, sillä se oli kyllä ihastuttava kirja.
Ja kyllä niitä kyniäkin taisi tosiaan olla hajustettuina ;)
-Sonja
Sonja: Kurja kuulla, ettei tätä oikein saa enää kirjastoistakaan. Minä huomasin, että nettiantikvariaateissa ja huutokaupoissa tätä on ajoittain tarjolla, joten jos kaipaat kirjaa omaksesi, niin kannattaa aina toisinaan tarkastaa niiden tarjonta. :)
VastaaPoistaTämä on siitäkin hauska kirja, että se on itsessään jäänyt mieleen ainakin osittain, mutta se myös nostaa esiin muitakin 80-luvun lapsuusajan muistoja.
Omistan kirjan ja luin sen juuri äsken . Ihana tarina harmi vain ettei Hollyn elämästä kerrota enempää. Ihme kyllä kirja oli vielä kaksi vuotta sitten Lappeenrannan kirjastossa jonka poisto myynnistä tämänkin aarteen hamstrasin. Olisi hauska jos saman henkisiä kirjoja olisi enemmänkin pieni talo preerialla kirjat kun on tullut jo luetuksi ( muutamaan kertaan) sääli ettei minulla ole muistoja hajustetuista kumeista tms, itse kun synnyin vasta 2004.
VastaaPoista-Elina