Jutustelua kotimaiseksi keskiviikoksi naamioituneena tiistaina
Tällä viikolla kirjamaailma kuhisee F-ehdokkaista. Finlandia Junior-ehdokkaat julkistettiin tänään. Kuten Kirjavan kammarin Karoliina mainitsee, meillä oli hänen kanssaan leikkimielinen arvauskilpailu siitä, kumpi osuu paremmin oikeaan Finlandia Junior-ehdokasveikkauksessaan. Itse uumoilin aivan oikein, että ehdokkaaksi pääsisivät Hannele Huovin ja Kristiina Louhen Jättityttö ja Pirhonen (Tammi) sekä Marjatta Levannon ja Julia Vuoren Taivaallinen suurperhe (Otava). Muut arvaukseni eivät osuneet oikeaan, mutta en voi kuin ihailla sitä laadukkaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden määrää, jota Suomessa julkaistaan.
Varsinaiset Finlandia-ehdokkaat julkistetaan ylihuomenna torstaina, kuten varmasti kaikki kirjaihmiset tietävätkin. Kirsin kirjanurkassa moni on esittänyt arvailua omista suosikeistaan. Järjellä ja tunteella-blogin Susa taas kyselee, että mitä kirjaa hänen lukijansa toivoisivat ehdokaslistalle En nyt ala ehdottaa Finlandia-veikkausta tänne omaan blogiini, vaikka mielessäni makustelenkin nimiä Kyrö, Hotakainen, Kettu, Tervo, Rauma, Linturi, Carpelan, Carlson, Kaukonen, Hautala, Sahlberg... Ja monia, monia muita.
Sen sijaan esitän ehkä hivenen hassun kysymyksen siitä, että minkä verran teidän oma lukemisenne jakautuu koti- ja ulkomaisen kirjallisuuden kesken? Osaatteko arvioida? Jos olette vaikkapa kirjakaupassa, ettekä tiedä, mitä lukemista ostaisitte, houkuttaako koti- tai ulkomaisen kaunokirjallisuuden hylly enemmän? Vai onko kirjan julkaisumaa ihan samantekevä, kunhan vain teoksen tarina tai aihepiiri on sellainen, joka juuri sillä hetkellä houkuttaa?
Tein eilen illalla pikaisia humanistin laskutoimituksia tänä vuonna blogiini tuomistani koti- ja ulkomaisista kirjoista (poislukien lasten kuvakirjat sekä tietokirjat). Olen lukenut 31 koti- ja 40 ulkomaista kaunokirjaa, joista kaikista olen kirjoittanut jotain blogiini. Prosentuaalisesti kotimaisten osuus lukemistani on 43,6 %. Olen ihan tyytyväinen tuohon määrään. Olisin toki iloinen, jos kotimaisten osuus olisi vieläkin suurempi, mutta myönnän kyllä kirjakaupassa hakeutuvani ensin käännöskirjahyllyille.
Koska Finlandia-ehdokkaiden viikolla haluan jatkaa kotimaisen kirjallisuuden pohdintaa, utelen vielä, että mikä on paras tai rakkain tänä vuonna lukemasi kotimainen kirja, on se sitten uusi tai vanha? Kaikkien aikojen parasta en tohdi kysyä, koska en osaisi vastata kysymykseen omasta puolestanikaan. Niitä rakkaita on niin monia! Tänä vuonna olen ollut tavattoman ihastunut Joel Haahtelan Elenaan, Helmi Kekkosen Valintaan sekä Katja Kaukosen Odelmaan. Niissä kaikissa on jotain sellaista, jotka ovat uponneet minuun ihan täysin. Mutta aika mainio on Turkka Hautalan Paluukin, voimakas taas on Iida Rauman Katoamisten kirja ja nyt luen aivan ihanaa siskokirjaa. Kaikkein hienoin on kuitenkin ollut Bo Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta.
Huh, miten jännittävää onkaan odottaa Finlandia-ehdokkaiden julkistamista!
P.S. Nyt ovat meilläkin kirjahyllyt vaihteeksi järjestyksessä.
Katja,minun kotimaani on maailman kirjallisuus. Kun otetaan huomioon, miten paljon maailmalla julkaistaan ja kuitenkin myös suomennetaan, niin kotimaisen osuus voi olla ehkä about 15 prosenttia.
VastaaPoistaMinulle pääasia ei ole kirjan/kirjailijan kotimaa, vaan kiinnostavuus. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi: En aio tuhlata yhtäkään päivääni tylsään tekstiin. Olen muutenkin päättänyt tehdä elämästäni seikkailun ja aloittaa joka vuosi kolme uutta asiaa. Seikkailuun liittyy se, että lukemani kirjat ovat todellisia elämyksiä, eivät tylsiä itsestäänselvyyksiä tulvillaan ontuvaa dialogia. Elämys on esimerkiksi Shriverin Jonnekin pois, jota olen jo ostanut aika monta pukinkonttiin laitettavaksi.
Kotimaani oli lukioaikana kotimainen kirjallisuus. Sitten asuin 10 vuotta melkein vain Saksan kirjallisuudessa. Nyt olen vihdoinkin rajaton! En halua kahleita, en luokittelua, en lajityypittelyä...vapaa virtaus kiinnostaa eniten. Laatukirjallisuus ei tunnusta maiden rajoja, vaan on villi lintu ja tekee pesän sinne, missä näkee avoimen, avaran, vastaanottavaisen sydämen. Sellaisen vähän villin!
Pakko myöntää, että minä en juuri kotimaisesta kirjallisuudesta innostu. Kovin laajaa otantaa en ole tehnyt, mutta ne kirjat joihin on tullut tartuttua, ovat aiheuttaneet sellaisen nihkeän lukufiiliksen. Poikkeuksiakin toki on, mutta minut löytää varmimmin ulkomaisen kaunokirjallisuuden hyllyjen edustalta.
VastaaPoistaTeen loppuvuodesta lukemisesta yhtä sun toista koontia, mutta muistelisin, että tämän vuoden parhaita kotimaisia kokemuksia ovat olleet mm. En tunne sinua vierelläni ja Mitä puut tekevät elokuussa.
Ensi vuodelle suunnittelen parhaillaan itselleni haastetta kotimaisesta kirjallisuudesta (Totally British -haasteen innoittamana). Jospa tämäkin tyttö löytäisi mieluista kirjallisuutta läheltä.
Sä luet kyllä aivan ihailtavan paljon kotimaista kirjallisuutta. Minä luen vähän sillä perusteella, että mitä eteen sattuu, mutta jos uutuushyllyssä kirjastossa on tuntematon suomalainen ja tuntematon ulkomaalainen rinnakain, otan usein ulkomaalaisen. Jokin ihme peruste mulla on päässä, et se käännettykirja pitää olla tosi hyvä et se on läpäissyt seulan niin isosta joukosta. tietenkään se ei ihan pidä paikkaansa.
VastaaPoistakyllähän mä suomalaisikin luen. ja haluan ehdotomasti tukea kotimaisia kirjailijoita.
miten sä kysyt yhtä ja sitten itse listaat noin monta?! :)
vastaas, että ehdottomasti tänä vuonna lukemani paras kotimainen kirja on ollut Markus Nummen Karkkipäivä. Ehdottomasti. Heti sen jälkeen fanitan Jussi Valtosta, Siipien Kantamat ja Vesiseinä, mutta mikään näistä ei oo uusia. Uutuuksista suosittelisin Kyrön Kerjäläistä ja jänistä, mutta aika vähän niitä on tullut luetuksi, uutuuksia siis.
Minusta kotimainen kirjallisuus on todella kiinnostavaa, mutta luen kyllä paljon käännöskirjojakin. Nyt jaottelen uuden jättikirjahyllyni kotimaisiin ja käännöksiin. <3
VastaaPoistaTosin luen kotimaista pääaineenani ja olen vaihtanut siihen toiselta kieli- ja kulttuurialueelta, joten olen varmasti siksin hyvin kotimaismyönteinen.
Hyvä tarina voittaa silti aina, ei kansalaisuus, kuten Leenakin sanoi.
Paha kysymys! Ehkä hitusen enemmän käännöskirjallisuutta kuluu täällä päin, mutta olen viime aikoina tiedostaen pyrkinyt kotimaisempaan suuntaan myös.
VastaaPoistaTämän vuoden päräyttävin kotimainen lukukokemus on ollut aivan ehdottomasti Kyrön Kerjäläinen ja Jänis sekä Mielensäpahoittaja. Ja ne nousevat kyllä kaikkien aikojen kärkeen myös.
Vuosilaskelmieni mukaan blogiaikana lukemiset ovat menneet noin 50-50 kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden suhteen.
VastaaPoistaMutta kotimainen tuntuu ilman muuta läheisemmältä. Minulle syynä on kieli: haluan lukea kirjoja, joissa käytetään kieltä hyvin ja monipuolisesti. Käännösten lukemisessa vituttaa kömpelyydet tai virheet suomennoksissa. Ja niitä riittää. Ja vaikka käännös olisi loistavakin, ei käännetyissä kirjoissa silti ikinä käytetä yhtä rikasta suomea kuin vaikkapa niissä kotimaisissa kirjoissa, joissa hyödynnetään vaikka murretta dialogissa ja sanastossa.
Melko ison osan noista lukemistani ulkomaisista luen sitten englanniksi, eli esim. semmoisia teoksia joita ei ole suomeksi edes saatavilla. (Juuri bloggaamani The Unwritten hyvänä esimerkkinä.)
Ja onhan noita muitakin kielikokeiluja välillä.
Juuri eilen lisäsin tunnisteet kotimainen/ulkomainen kaunokirjallisuus blogiurani aikana lukemiin kirjoihin ja kotimaiset johtavat niukasti. Lisäksi luen paljon (oma)elämäkerrallista kirjallisuutta ja luulisin siinäkin kotimaisen jylläävän. Pienenä anekdoottina lisättäköön, että suomentuotsalaisuudessa mulla on menossa jokin buumi, on tullut luettua aika monta suomenruotsalaisen kirjoittamaa teosta ja vielä odottaa hyllyssä muutama lukemsitaan.
VastaaPoistaHyviä kotimaisia tänä vuonna on ollut Markus Nummen "Karkkipäivä", Carpelanin "Lehtiä syksyn arkistosta", Ketun "Kätilö". Paras on kuitenkin ollut Tuula-Liina Variksen "Muotokuvamaalarin tytär"
Minä olen ainakin mitä tulee suomenkieliseen kirjallisuuteen,täysin riippuvainen suomalaisesta kirjastosta,silloin kun en ole Suomessa.Suomalaisia kirjoja on ihan kivasti käännetty hepreaksikin ,mutta luen ne tietenkin alkuperäiskielellä. Taidan lukea enemmän englanninkielistä kirjallisuutta vaikka parin viimeisen vuoden aikana olenkin alkanut taas lukemaan suomenkielistä kirjallisuutta:)
VastaaPoistaPitää ihan korjata tuohon ylempään kommenttiini,että suurin osa lukemastani suomenkielisestä kirjallisuudesta on käännöskirjallisuutta,joten kyllä ulkomaalaiset kirjat vievät voiton.
VastaaPoistaEn nyt jaksa tehdä tilastoa, mutta teen sen vuodenaihteessa. Näppituntuma kuitenkin olisi, että enemmän koti- kuin ulkomaista. Sallaan yhdyn täysin, samoin Hannaan.
VastaaPoistaJuuri äsken luettu on tiestysti pinnassa, mutta uskoisin, että ihastuminen Jussi Valtoseen on pysyvää laatua. Luin juuri häneltä Siipine kantamat ja tänään lainasin kirjastosta loput kaunokirjat. Sinne Susan listalle ajattelin mennä tarjoamaan Turkka Hautalan Paluuta, jota rakastan sen salolaisuuden takia :)
Kiinnostavaa miettiä tätä asiaa. Mulla on kotimainen kirjallisuus -tunnisteen alla 48 kirjaa ja matkateemassa 33, jälkimmäisessä ei suinkaan ole kaikki kirjat, joita olen muualta lukenut, mutta voisin sanoa, että aika tasan menevät.
VastaaPoistaOlen opiskellut kotimaista, joten tunnen siltä puolelta paremmin taustoja, joten kai sitä nykyistäkin kirjallisuutta on sitten helppo lukea aina niiltä samoilta =) Siksi mä kai aina kärvistelenkin, kun luen kotimaista. Tuntuu, että samoissa teemoissa mennään vuosikymmen toisensa jälkeen.
Totta, ehdottomasti. Ja sitten löysin Haahtelan ja Perhoskerääjän, se lumosi mut ja toivoisin, että aikaa olisi enemmän, jotta voisin uppoutua mm. juuri Haahtelaan lisää. Jännittävää torstain odottelua! :)
VastaaPoistaMielenkiintoista! Minäkin taidan tehdä tarkempaa tilastointia vasta vuoden vaihteessa, mutta sanottakoon, että tänä vuonna olen lukenut harvinaisen paljon suomalaista kirjallisuutta. Aiemmin pidin sitä jotenkin usein vähän tylsänä ja aikuisille suunnattuna, mutta nyt sitten vain tainnut kasvaa itse aikuiseksi, heh.... Tosiasiassa sekin taitaa vaikuttaa, että muista kirjablogeista tulee paljon vinkkejä suomalaisista kirjoista, aikaisemmin taisin syrjiä kirjoja ihan vain niiden kansallisuuden perusteella :). Leena Lumi kyllä totesi alussa osuvasti, että suurin osa julkaistavasta kirjallisuudesta on ulkomaista ja sitä kautta on ihan luonnollista että suurin osa luetusta kirjallisuudestakin on. Se on kyllä ihan totta.
VastaaPoistaMä luen hävettävän vähän kotimaista kirjallisuutta. Paitsi nuortenkirjojen osalta! Niitä on blogiin tullut oikein mukavasti. :)
VastaaPoistaTuskastelin, että löydänkö blogista edes kuutta kotimaista kirjaa tämän vuoden osalta varjo F -listaa varten...
Minä olen kotimaisen kirjallisuuden ystävä. Blogitaipaleen myötä olen kyllä lisännyt ulkomaistenkin kirjojen määrää, mutta varmimmin viihdyn ja vaikutun suomalaisen kirjan ääressä. Mistä se sitten johtunee? Komppaan jossakin määrin Sallaa: suomeksi kirjoitetussa kirjassa kieli on kirjailijalta suoraan tulevaa, käännöskirjoissa se on aina välikäden kautta tullutta (vaikka se olisikin ansiokasta). Ehkä olen sitten muutenkin niin supisuomalainen: olen lukenut Suomen historiaa, kotimaista kirjallisuutta ja kaupassakin suosin aina suomalaista, että miksei tässäkin asiassa ;)
VastaaPoistaTuntuu aika vaikealle vastata kysymykseesi kun on tämän vuoden puolella tenttinyt kotimaisen kirjallisuuden klassikkoja ja vielä vapaa-ajalla lukenut Sinuhe egyptiläisen :) Vastaan kuitenkin sen, vaikka olen lukenut myös hyviä uusiakin kirjoja.
Minulla kotimaisten ja ulkomaisten määrä on mennyt tänä vuonna aika tarkkaan 50-50. Aloin seurata blogeja vuosi sitten ja sen jälkeen olen lukenut enemmän kotimaista kuin edellisinä vuosina, mutta kotimaisia uutuuskirjoja luen silti vähänlaisesti. Tänä vuonna luetuista kotimaisista mieleen ovat jääneet ainakin Pirkko Saision Punainen erokirja, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, uudemmista Selja Ahavan Eksyneen muistikirja ja vanhemmista Juhani Ahon Yksin.
VastaaPoistaEnglanninkielisiä luen mieluusti alkukielellä, ranskankielisiäkin joskus. Muiden kielten osalta joskus harmittaa, ettei voi lukea sitä ihan oikeaa alkuperäistä tekstiä suoraan kirjailijan kynästä. Helposti tulee valittua siis joko kotimainen tai englantilainen/amerikkalainen kirja. Tämän aion ottaa ensi vuonna lukuprojektiksi: lukea enemmän muualtakin maailmasta!
Mie luen nykyisin huomattavasti enemmän ulkomaista kuin kotimaista kaunokirjallisuutta. Tähän mennessä olen lukenut tänä vuonna yhteensä 55 kirjaa, joista kotimaisia on 17. Humanisti ei nyt jaksa ryhtyä laskemaan prosentteja. ;-D
VastaaPoistaOlen kyllä samaa mieltä Sallan kanssa ja haluan ehdottomasti lukea myös suomalaista kirjallisuutta, mutta jostain syystä vain olen viime vuosina lukenut enemmän ulkomaista. Arvostan hyvin paljon äidinkieltäni ja liputan suomeksi kirjoittamisen puolesta (esimerkiksi tieteessä). Minäkin muuten opiskelin aikoinaan nimenomaan kotimaista kirjallisuutta.
Olen kyllä Leenan kanssa samaa mieltä kirjallisuuden rajattomuudesta ja siitä, että tärkeintä on kiinnostava tarina, mutta suomalaisen kirjallisuuden lukemista voi mielestäni puolustaa hvyin sillä, että se on nimenomaan meidän kielellämme kirjoitettua, samoin kuin meidän historiaamme ja kulttuuriimme pohjautuvaa. Mutta yhtä tärkeää on lukea muiden maiden kirjallisuutta, koska se muun muassa avartaa ja tutustuttaa uusiin tapoihin nähdä, tuntea ja ajatella.
Kirjoja valitessani en kyllä tällaisia asioita kovinkaan tietoisesti ajattele enkä välttämättä edes kiinnitä huomiota siihen mistä maasta kirjailija on. Valitsen siis kirjan pääasiassa kiinnostavuuden perusteella.
Kotimaisista kirjoista tämän vuoden ykkönen on ehdottomasti Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta. Mieleenpainuvia lukuelämyksiä ovat olleet myös Variksen Muotokuvamaalarin tytär, Kähkösen Mustat morsiamet, Kaukosen Odelma ja Pulkkisen Totta.
Toisin kuin näköjään moni täällä, minä luen suurimmaksi osaksi ulkomaisia, käännöksiä ja englanninkielisiä alkukielisinä. Siis kaunokirjallisuudesta puhuttaessa, tietokirjoissa suomalaiset pärjäävät paremmin...ja kun tänä vuonna luettuja kirjoja katsoo niin huomaan myös että ne paremmat kirjat tapaavat olla lähes järjestään ulkomaisia. Luenko vääriä kirjoja vai onko kirjallisissa traditioissa sellaista joka pitää minut muilla mailla?
VastaaPoistaSanoisin että kieli ei ole minulle niin tärkeä kuin ehkä joillekin muille, ja oikeastaan murteiden tai puhekielen liiallinen käyttö on minulle helposti negatiivinen piirre. Ja aiheiltaan ja niiden käsittelyltä suuri osa suomalaisesta kirjallisuudesta näyttää usein aika mielenkiinnottomalta, yhtäaikaa raskaalta ja pinnalliselta.
Tämä ei nyt tainnut olla oikein Finlandia-viikon arvoinen kommentti?
Tänä vuonna luettuja hyviä...no, Maarit Verronen on niitä kotimaisen kirjallisuuden valopilkkuja, ja Normaalia elämää ja Osallisuuden tunto olivat molemmat mainioita vaikkeivät minusta parasta tuotantoaan...ja Eeva Tenhusen Mustat kalat viihdytti.
Tai jos sarjakuvia voi mainita niin M.A.Jeskasen Perkele oli erittäin hyvä, paras tänä vuonna lukemani suomalainen.
VastaaPoistaLeena: Maailman kirjallisuus kotimaana - rajattomuus - kuulostaa oikein hyvältä. Minä en tosin ole kotimaisista löytänyt kovinkaan paljon tylsyyksiä ja ontuvaa dialogia, vaan pikemminkin huikeaa kieltä, omaa äidinkieltä, jota tärkeämpää ilmaisumuotoa en keksi. :) Vähän villiä on niin koti- kuin ulkomailla ja se jaksaa aina ihastuttaa sekä yllättää.
VastaaPoistaMutta kahleita on aina hyvä välttää, siitä olen ihan samaa mieltä.
Sonja: Loppuvuoden koonteja on aina ilo odottaa. Ajatus kotimaisen kirjallisuuden haasteesta Totally British-tyyliin on mainio. Monesti haasteet auttavat löytämään jonkun kirjallisuudenlajin tai kielialueen.
anni.M.: Minusta tuntuu, että olen blogini myötä lukenut enemmän käännöskirjallisuutta ja siksi yllätyin myönteisesti, että kotimaisia on näinkin paljon.
Ja miten listasin niin monta? No, olen tällainen päättämätön kirjahullu, joka ei osaa tyytyä yhteen. ;) Ja tavallaan, hieman kautta rantain, nostin kyllä Carpelanin siksi kaikkein hienoimmaksi. Jussi Valtoseen pitää kyllä tutustua!
Hanna: Onnea uudelle hyllylle! Se on kyllä tuikitärkeä huonekalu. Olen samaa mieltä siitä, että hyvä tarina tulee aina ensin, mutta kyllä kotimaisessa kirjallisuudessa on jotain sellaista, jonka ymmärtää eri tavalla.
Suketus: Minulla on Kyrö vieläkin tutustumatta. Kerjäläinen ja jänis etenkin kiinnostaa.
Salla: Sinäpä sen sanoit: suomen kielen rikkaus ja eri vivahteiden ymmärtäminen on ehdottomasti yksi tärkein "syy" sille, miksi kotimainen kirjallisuus tuntuu niin läheiseltä. Äidinkieli on lukijan tärkein työkalu. Hyvät käännöksetkin ovat kullanarvoisia. Luen toisinaan englanniksi, mutta lähinnä vain silloin, jos kirjaa ei saa suomeksi.
Jaana: Hauska kuulla kotimaisten johtavan pienellä erolla! Tuo Muotokuvamaalarin tytär pitäisi lukea. Ja Kätilö, jota olen jo aloitellut.
Yaelian: Suomalaista tai käännöskirjallisuutta suomeksi - ihanaa on se, että saat käsiisi suomeksi painettua kirjallisuutta. Suomalainen kirjasto siellä on huikea juttu!
Kirsi: Minäkin nyökyttelen Hannan ja Sallan kommenteille. Tarina ja oma äidinkieli ovat kyllä kaksi keskeisintä elementtiä kirjasta nauttimiseen.
Hautalan Paluu on mainio! Ja Valtonen lukulistallani.
Mari A.: Kotimaisen kirjallisuuden opiskelulla voi olla oma painolastinsa. Onneksi Joensuussa oli vain kirjallisuus - kaikki iloisesti samassa! Minä kirjoitin proseminaarini John Irvingistä, mutta luin aineopintojen isoon tenttiin kotimaisia klassikoita.
Satu: Totta on upea. Se on suurin kirjasuosikkini viime vuodelta. Ja Haahtela, ah!
Tessa: Tervetuloa aikuisten maailmaan. ;) Ei vaan, kiva kuulla. Minä olen huomannut blogien vaikutuksen omaan lukijuuteeni. Olen löytänyt monia uusia kirjailijoita. Ilman blogeja en ehkä olisi innostunut esim. Pasi I. Jääskeläisestä tai Haruki Murakamista.
Marjis: Ihailen aina sinun nuortenkirjamäärääsi. Ja luethan sinä muuten kotimaista. Siihen varjo F:ään ei kai tarvitse lukea kirjoja. Muistelen, että muiden antamien vinkkien "poimiminenkin" riittää. :)
Amma: Arvasin. :) Minä tosiaan luen mielelläni kaikkea, kuten sinäkin, mutta kotimaiset kirjat puhuttelevat eri tasolla. Mietin juuri, että milloin olisin lumoutunut ulkomaisen kirja kielestä... Ehkä Makinen kohdalla. Käännös tosiaan tulee aina "väliin".
Luru: Aika hyvä kirjasuhde sinullakin. Punainen erokirja on hieno. Se oli Elämänmenon jälkeen toinen lukemani Saisio ja niin vaikuttava.
Ihailen sitä, että osaat lukea ranskankielisiä kirjoja! Minulla lukeminen sujuu suomen ohella vain englanniksi. Pitäisi petrata muidenkin kielten taitoa.
Anna Elina: Tämä humanisti voi tunnustaa laittaneensa perheen luonnontieteilijän laskemaan ne prosentit. ;)
VastaaPoistaOliko sinun aikanasi meidän omassa periferiayliopistossa erikseen kotimainen ja yleinen kirjallisuus? Silloin kun minä opiskelin (90-l puoliväli), oli vain kirjallisuus ja ainakin itse onnistuin risteilemään siten, että tentin kotimaista, mutta kirjoitin proseminaarin ulkomaisesta. Metkaa hajontaa.
Minäkin valitsen kirjan ensisijaisesti kiinnostavuuden perusteella. Kuten kirjotin, menen helpommin käännöskirjallisuuden osastolle, vaikka enemmän, kuitenkin, rakastan kotimaista kirjallisuutta. Sinulla on monia samoja suosikkeja kuin minullakin.
hdcanis: Murteet ja etenkin liiallinen puhekielisyys häiritsevät minuakin, mutta muuten nautin kotimaisesta kirjallisuudesta. Rakastan suomen kieltä ja nautin sen vivahteikkuudesta. Käännöskirjallisuudesta tai alkukielisestä (=englanti) ulkomaisesta kirjallisuudesta minulla menee aina joku ulottuvuus oli.
Ja oli ihan Finlandia-viikon arvoinen kommentti, kiitos!
Tenhusen Mustat kalat pitäisi lukea. Luin nyt syksyllä nostalgiakirjana Nuku hyvin, Punahilkan ja voi että se oli edelleen hyvä. Tenhunen tuntee ne ihmiset, joista kirjoittaa.
Minä haluaisin väittää, että luen huomattavasti enemmän ulkomaisia kirjoja siksi, että se kuuluu työhöni, mutta blogin tilastot paljastavat armotta minun suosivan ulkomaista kirjallisuutta myös vapaa-ajalla (kotimaisen osuus lienee kaikki kirjallisuuden lajit huomioon ottaen noin 20-30 %).
VastaaPoistaMutta tavallaanhan se on epäreilu vertailu, jos ajatellaan, että ollaan globaaleja. Siihen nähden luen suomalaista aivan yliedustetusti: yksi pieni maa satojen joukossa. ;) Mutta tietenkin, nämä ovat meidän jaetut kokemuksemme ja oma kielemme - siksi haluan lukea kotimaista suhteessa paljon myös jatkossa.
Tavallaan löysin kotimaisen kirjallisuuden uudelleen, tauon jälkeen, taas viime vuonna. Tänä vuonna olen löytänyt itsestäni lukijana paljon muita, selventäviä piirteitä. Kirjablogien lukeminen ja kirjoittaminen on hyödyllistä ja mielenkiintoista, jos haluaa määritellä itseään lukijana!
Blogissani antamiani arvosanoja katsoen paras kotimainen tänä vuonna on ollut Eeva Tikan Aurinkoratsastus. Olen lukenut sen kuitenkin jo aiemmin, joten haluan mainita tuoreista elämyksistä vielä ainakin Juhani Ahon Yksin ja Katriina Ranteen Minä, sisareni. Kumpikaan ei ole tämän vuoden uutuuksia. Ei myöskään Märta Tikkasen Kaksi, joka lasketaan tietokirjoihin, ja jota rakastin. En ole kyllä edes varma, luinko sen tänä vuonna, sillä olen merkinnyt sen myös vuoden 2010 parhaimpiin. :) Joskus vuodenvaihteen tienoilla minä sen kuitenkin luin. Narratiivisista tietokirjoista myös Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka kosketti.
Olipa ihana käydä kurkistelemassa uuteen, kauniiseen kirjahyllyynne. <3
Nyt on käynyt niin, että blogihistoriani ensimmäistä kertaa ulkomaisen määrä on ylittämässä kotimaisen (yhdellä). Melkein hävettää...
VastaaPoistaEli viime aikoina olen tainnut olla ulkolaispainotteinen... Johtunee varmaankin siitä, että teen nyt yleisen kirjallisuustieteen perusopintoja. Noin muuten, pääaineestani johtuen, painotukseni on kotimainen.
Kotimainen tuntuu etenkin nykykirjallisuudessa läheisemmältä ja luontevammalta.
Kun mennään kauhuun ja fantasiaan, painotus on ulkomainen, koska tarjontaa on enemmän.
Harva kai kirjaa valitseekaan kirjailijan kansalaisuuden mukaan. Minäkin valitsen kiinnostuksen mukaan :)
Nyt täytyy tunnustaa etten ole lukenut suomalaista kirjallisuutta, tenttikirjoja lukuunottamatta. Joten siitä joukosta on hankala valita "parasta". Nyt olen tosin lukenut Anni Swanin satuja,mutta en ole päässyt vielä loppuun saakka. Kevyttä lukemista silloin kun siltä tuntuu.
VastaaPoistaMinä luen ihan hirvittävän vähän nykyisin... Blogiini kerään listaa luetuista kirjoista, niitä on tämän vuoden puolella huimat 12(!) joista vain kaksi on kotimaisia. Molemmat ehdottomasti lukemisen arvoisia (Pasi Ilmari Jääskeläinen ja Pekka Hiltunen). Ehkä tuo ei ihan täysin kuvaa kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden suhdetta, mutta kyllä minä selkeäsi vähemmän luen kotimaisia kirjoja.
VastaaPoistaMinun kirjahyllyni ovat puolittain järjestyksessä. Uusiin hyllyköihin on nostettu uudet kirjat täysin epäjärjestykseen, vanhassa vanhemmat kirjat ovat järjestyksessä. Odotan edelleen inspiraatiota molempien hyllyjen järjestämiseen...
Aiemmin luin ihan olemattoman vähän kotimaista kaunokirjallisuutta. Jotenkin se ei vaan tuntunut houkuttelevalta. En osaa selittää! :)
VastaaPoistaOsasyynä on se, että taisin tiedostamattani niputtaa kotimaisen kirjallisuuden yhdeksi massaksi joka pursuaa ankeutta ja raskasta arkea. Mutta sitten löysin blogit, joista aloin saada vinkkejä kotimaisista kirjoista jotka vaikuttivatkin kiinnostavilta. Miten huonosti vaikkapa Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotanto sopiikaan tuohon entiseen mielikuvaani!?!
Edelleen ulkomaiset jyräävät prosenteissa ja minun on helpompi kiinnostua ulkomaisesta kuin kotimaisesta kirjasta, mutta ilokseni olen saanut lukea monta todella, todella hyvää kotimaista teosta. Kirjavalintani ovat olleet onnekkaan osuvia, sillä olen pitänyt lähes järjestään niistä kotimaisista kirjoista joihin olen tarttunut.
Kyllä tämän vuoden paras on Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha!
Karoliina: Totta, että on hieman epäreilua vertailla kotimaisen ja ulkomaisen kirjallisuuden määrää itse kunkin lukemistossa, mutta mielenkiinnosta asiaa kyselinkin. :) Itselleni ehkä juuri tuo oma kieli tekee sen, miksi kotimainen kirjallisuuson erityisen rakasta, vaikka itsekin luen hitusen enemmän käännöskirjoja.
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä sitiä, että kirjabloggaaminen auttaa kovasti tuossa itsemäärittelyssä, mitä omaan lukijuuteen tulee. En ainakaan itse ollut aiemmin pitänyt edes listauksenomaista lukupäiväkirjaa.
Eeva Tikkaan pitäisi tutustua. Ja Minä, sisareni on ihan minunkin kirjani. :)
Morre: Kiinnostus onkin paras syy valita kirja. En itse(kään) voisi arvottaa koti/ulkomaista kirjallisuutta paremmaksi kuin toista, mutta tilastollisesti niiden keskinäistä lukusuhdetta voi vertailla. :)
Kotimaista hyvää kauhua tai fantasiaa ei taida olla kovinkaan paljon? Itse muistelen vain Pasi Ilmari Jääskeläisen reaalifantasiaa, joka onkin tavattoman hienoa.
Hietzu: Anni Swan on ihana. Onko sinulla satuhaasteeni mielessäsi? ;)
Katri: Ehkä luet suhteellisen vähän, mutta sitäkin laadukkaampaa?! :) Pekka Hiltusen kirjan haluaisin itsekin lukea. Meilläkin on uudet kirjahyllyt (siksi kuva osasta kirjakaapistoamme) ja hyllyjen järjestäminen oli kielmättä aika työlästä...
Satu: Aika moni varmaan on jossain vaiheessa kokenut, että mielikuva kotimaisesta kirjallisuudesta on hitusen ankea. Onneksi lukematta huomaa asianlaidan olevan toisenlainen, kuten sinäkin esim. Jääskeläisen kohdalla!
Minä luen hieman enemmän ulkomaista, mutta kotimainen on lähellä sydäntäni.
Minä toivoisin, että ihan karkeimmat yleistykset tyyliin "kotimainen kirjallisuus on huonoa mutta ulkomainen kirjallisuus hyvää" voitaisiin unohtaa. En usko, että esimerkiksi tansanialainen kirjallisuus ja mongolialainen kirjallisuus ovat niputettavissa johonkin yhteen "hyvään" kategoriaan vain sen vuoksi, että ne ovat ei-suomalaista kirjallisuutta.
VastaaPoistaMinulla on myös mielikuva, että usein tällaisten väitteiden esittäjät lukevat pääsääntöisesti suomennettua angloamerikkalaista ja pohjoismaista kirjallisuutta. Silloin olisi reilumpaa sanoa, että "pidän ruotsalaisesta ja amerikkalaisesta kirjallisuudesta enemmän kuin kotimaisesta". Angloamerikkalaisen ja pohjoismaisen kirjallisuuden lukeminen ei kuitenkaan ole kovin kestävä pohja niputtaa "ulkomaista kirjallisuutta" johonkin ihmeelliseen loistokategoriaan.
Haastankin ketjuun osallistuneet kertomaan, minkämaalaista kirjallisuutta olette tänä vuonna lukeneet, kirjailijan kotimaan mukaan määriteltynä. Minä kävin blogini läpi ja sieltä löytyivät nämä maat: Suomi, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Kanada, Viro, Tanska, Ranska, Italia, Espanja, Belgia, Unkari, Venäjä ja Peru.
Alkukielellä olen tänä vuonna lukenut kirjoja englanniksi ja venäjäksi. (Olen siis lukenut myös englannista ja venäjästä suomennettuja kirjoja.)
Minusta sellainen lukija, joka keskittyy lukemaan englannista suomennettua kirjallisuutta, menettää kaksi etua. Hän ei saa nauttia yhtä monipuolisesta kielenkäytöstä kuin suomalaista kirjallisuutta lukiessaan mutta hän ei myöskään pääse yhtä lähelle alkuperäiskulttuuria kuin alkukielellä lukiessaan.
Ja ihan lukiopohjan englannilla minäkin olen tänä vuonna lukenut mm. nämä kirjat: Pride and Prejudice, The Catcher in the Rye, Rilla of Ingleside.
Salla, tässä on oma listaukseni niistä, joihin olen muistanut lisätä maa-tagin.
VastaaPoistaAustralia (1)
Belgia (1)
Englanti (9)
Espanja (1)
Hollanti (1)
Iran (1)
Irlanti (1)
Itävalta (1)
Japani (4)
Kanada (1)
Kiina (3)
Kuuba (1)
Norja (2)
Puerto Rico (1)
Ranska (9)
Ruotsi (5)
Saksa (6)
Suomi (81)
Uusi-Seelanti (1)
Venäjä (3)
Yhdysvallat (10)
Äh, voi äh! Miksi mä en ole tajunnut laittaa tuollaisia tageja blogiin? Olen kateellinen paitsi Hannan tageista, myös listasta :D
VastaaPoistaKatsoin nopeasti omaa listaani ja hiphei, oli siellä lähes kolmasosa sittenkin suomalaista. :) Pääosa mun lukemistosta kyllä tulee jenkkilästä.
Sallan kommenttiin on pakko takertua sen verran, että luulen, että kotimaista kirjallisuutta julkaistaan Suomessa erilaisin kriteerein kuin muunmaalaista kirjallisuutta: väitän, että taso on korkeampi, jos jostain maasta suomennetaan yksi tai kaksi kirjaa per vuosi kuin kotimaisessa, jota kustannetaan paljon enemmän.
VastaaPoistaItse luen silti aika tasan kotimaista, vaikkakin aika usein tuskailen sen kanssa. Aika usein lukuelämykset tulevat varsin oudoista maista (edellä mainituista syistä). Valitettavasti kielitaitoni ei ihan riitä näiden kaikkien lukemiseen alkuperäiskielellä, mutta olen lukenut myös enkuksi kirjoja, alkuperäiskielellä.
Afganistan (2)
Egypti (1)
Englanti (2)
Etelä-Afrikka (1)
hollanti (1)
Intia (19)
Iran (2)
Kiina (2)
Kuuba (1)
Meksiko (1)
Nigeria (4)
Norja (1)
Pakistan (2)
Portugali (1)
Ranska (4)
Ruotsi (3)
saksa (2)
Saudi-Arabia (1)
turkki (1)
Venäjä (3)
Viro (3)
yhdysvallat (2)
Listaan kuuluu myös sellaisia kirjoja, joiden kirjoittaja on muualta kuin ko. maasta, vaikka sieltä poistinkin osan, jotka tiedän ihan muumalaisiksi kirjoittajiltaan. Mulle maailmankirjallisuus on koko maailma, ei vain englantia puhuvat (ja kirjoittavat) maat.
Lyhyenä blogiaikanani olen lukenut romaaneja seuraavista maista: Ruotsi (5), Suomi (4), Iso-Britannia (4), USA (3), Espanja (2), lopuista yhden/maa: Israel, Italia, Kanada, Peru, Saksa, Tshekki.
VastaaPoistaEspanjalaiset ja saksalaisen kirjan luin alkukielellä, muut suomeksi. Luen aika vähän suomalaista kirjallisuutta, osittain siksi, että en lue paljon uutuuksia, vaan vanhempia kirjoja. Ja noita ruotsalaisia on eniten, koska luen dekkareita.
Salla: Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei voi yleistää, että "ulkomainen kirjallisuus on hyvää / parempaa kuin tylsä kotimainen", koska kirjan kotimaa ei kerro mitään teoksen laadusta. En siksi ole ihan samaa mieltä Mari A:n kanssa siitä, että ulkomaisen Suomessa julkaistun kirjallisuuden taso olisi kotimaista korkeammalla, koska ensiksikin julkaisuvolyymit esim. englantilaisella kielialueella ovat niin valtavat, että siellä saattaa saada kirjansa julki hyvinkin helposti. Ja kun esim. käännöskirjallisuuttahan ne Lee Childit, Dean Koontzit tai vastaavatkin (sori niputus, olen ennakkoluuloinen em. genrejä kohtaan ;) ja kyllä Suomessakin julkaistaan kaikenlaista...) ovat. Eri asia ovat sitten pienemmät kielialueet. Luulen, että esimerkiksi suomennettu unkarilainen tai hollantilainen kirjallisuus on varsin laadukasta, koska ko. alueiden kirjailijoiden täytyy ylittää joku isompi raja, jotta kotimaiset kustantajat kiinnostuvat heidän kirjoistaan (sitten on tietenkin kustannusmaailman kiemurat, kustantamoiden kytkökset, erilaiset sopimukset jne jne).
VastaaPoistaOma kysymykseni kotimaisesta ja ulkomaisesta kirjallisuudesta ei ollutkaan arvottava: mistä tulee parempaa, vaan mielenkiinnosta kumpuavaa. Finlandia-ehdokkaiden viikolla mietin, että minkä verran itse kukin lukee kotimaista kirjallisuutta.
Sallan haaste on hyvä. Minuakin harmittaa, etten ole tehnyt maakohtaisia tageja blogiini. Siinpä urakkaa ensi vuodelle. :)
Itse olen lukenut tänä vuonna kirjallisuutta näistä maista: Suomi (nyt kotimaista kirjallisuutta onkin eniten, jee!), Iso-Britannia, Irlanti, Kanada, Yhdysvallat, Meksiko, Kuuba, Chile, Belgia, Ranska, Norja, Ruotsi, Saksa/Unkari (unkarilaissyntyinen kirjailija, mutta kirjoittaa saksaksi), Japani, Intia, Venäjä/Ranska (venäläissyntyinen kirjailija ranskaksi). Suomen jälkeen eniten olen lukenut brittiläistä kirjallisuutta.
Ainiin,satuhaaste,olin unohtanut,mutta pitääpä laittaa haaste mieleen ;)
VastaaPoistaMinä luin ennen paljon enemmän ulkomaalaista kuin suomalaista, mutta nyt tilanne on ihan varpasti päinvastainen. Enkä edes osaa sanoa miksi....
VastaaPoistaLuen pääosin käännettyä kaunokirjallisuutta ja jonkin verran englanninkielistä kirjallisuutta. Kotimainen kaunokirjallisuus ei juurikaan jaksa kiinnostaa, vaikka myönnän, että olen pitänyt aika paljon niistä harvoista opuksista, joita olen viime vuosina lukenut. Olen monesti yrittänyt miettiä, että miksi luen kotimaista kirjallisuutta vain vähän, mutta en osaa eritellä sitä kovinkaan hyvin. Ala-asteella pakkoluetettiin mm. Minna Canthia, Juhani Ahoa ja Ilmari Kiantoa, mulle on varmaan jäänyt traumoja siitä. Ja äitini, jolta olen lukuaharrastukseni perinyt, ei lukenut kotimaista juurikaan, joten sitä ei ollut liiemmälti tarjollakaan meillä kotona. Mitään paloa äidinkielen vivahteita ja niiden analysointia kohtaan en tunne, joten en todellakaan koe jääväni mistään paitsi. Luen vain kirjoja, joista nautin ja tylsät ( kuten Täällä Pohjantähden alla ) jätän tylysti kesken ;-)
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa sinne !
Olin ihan varma, että eilen jo kommentoin tähän, mutta näköjään en ollutkaan :O
VastaaPoistaMinuakin harmittaa nyt tosi paljon, etten ole taggannut maittainkin, ainoastaan kustantamot ja kirjailijat. Haavena olisi lisätä myös gengret ainakin.
Laskeskelin, että olen tähän mennessä lukenut 90 romaania tänä vuonna, joista 30 on kotimaista. Ihan hyvä suhde siis. En valitse sikäli tietoisesti niin, että lukisin enemmän ulkomaista vaan luen kirojoja, jotka kiinnostaa. Toisaalta juuri kirjablogien myötä on kasvanut tietoisuus juuri kotimaisen kirjallisuuden saralla ja määrä siten huomattavasti noussut entiseen ja siitä olen iloinen.
En pysty antamaan määriä enkä kaikkia maitakaan, minkä maalaisten kirjalijoiden teoksia olen lukenut, mutta tässä ainakin osa:
Itävalta
Saksa
Ruotsi
Intia
Afganistan
Venäjä
Norja
Kanada
Turkki
Pakistan
Tanska
Iso-Britannia
USA
jne..
Niin ja Ranska ja Iran ja....:)
VastaaPoistaIhanaa, kumositte ennakkoluulojani tehokkaasti, mahtavan laajoja maalistoja. :)
VastaaPoistaKomppaan Lumiomenaa: englanninkielisellä alueella kirjoja julkaistaan todella paljon. Ja kun jokin "tämän vuoden kiehtovin historiallinen mysteeriseikkailu" on ollut myyntimenestys englanninkielisissä maissa, on kustantamoilla ja kirjakaupoilla hyvä selkänoja lähteä rummuttamaan markkinakoneiston koko voimalla näitä "hittikirjoja" Suomessakin. Kannattaa pohtia, missä määrin voimakas markkinointi ohjaa omia lukuvalintoja...
Aika moni kertoo, että mielikuvat kotimaisesta kirjallisuudesta perustuvat just näihin "luin joskus yhden suomalaisen kirjan ja se oli huono" tai "ala-asteella pakotettiin lukemaan Seitsemän veljestä" -kokemuksiin. No, mun stereotyyppinen ennakkoluulo käännöskirjallisuuden lukijasta on tällainen: lukija ahmii vain särmättömiä angloamerikkalaisia tositarinaihmissuhdelukuromaaneja ja ruotsalaisia dekkareita, ja tämän kokemuksen perusteella väheksyy omaa, suomalaista kulttuuriaan.
Tarkastellaanpa vaikka Charlaine Harrisin vampyyrisarjaa. Olen itse True Bloodin kova fani ja yhden Harrisin kirjan olen lukenut (englanniksi). Se ei todellakaan ollut kovin korkealaatuista kirjallisuutta. Mutta kun kirjasarja on ollut menestys (ensin Amerikassa), siitä on tehty huippusuosittu TV-sarja (suosittu myös Suomessa) niin totta kai Harrisilta suomennettuja kirjoja on helppo markkinoida ja myydä näyttävästi, vaikka ne todellakaan eivät olisi mitään Keltaista Kirjastoa ja vaikka suomennokset tuntuvat monen TB-fanin mielestä aika kökköisiltä.
En tiedä, saako englanninkielisessä maailmassa sen helpommin teoksia julki, sillä siellä on monin verroin myös kansaa ja niitä kirjailijoiksi haluavia. Kaikissa maissa julkaistaan varmaankin aika laidasta laitaan, ja Suomessa julkaistaan eniten kaikenlaista paitsi Suomesta myös englanninkielisistä maista, etenkin Yhdysvalloista. Myös painotukset eri maissa ovat erilaiset. Suomessa kärjistettynä kukaan ei halua kirjoittaa mitään kaupallista, koska siitähän saisi aivan kauhean typerän leiman otsaansa. ;)
VastaaPoistaMinuakin ihastuttavat nuo maatagit, ja koska blogini on vielä nuori, voisin yrittää ne jossakin vaiheessa postauksiin lisätäkin. Selvästi eniten kuitenkin luen kotimaisen lisäksi angloamerikkalaisia teoksia, osan alkukielellä, osan käännöksinä. Luen välillä käännöksiä senkin takia, että minusta on mielenkiintoista tarkkailla käännöstyötä ja sen laatua.
Omalla listallani (järjestys se missä tulevat vastaan):
VastaaPoistaSuomi
Venäjä
Iso-Britannia
Saksa
Italia
Ranska
Yhdysvallat
Irlanti
Tsekki
Puola
Kolumbia
Norja
Japani
Ruotsi
Hollanti
Ja mahdollisesti Kanada, en niin tarkkaan katsonut. Espanja ja Viro odottavat pöydällä lähiaikoina lukemista.
Noita maiden katsomisia, itse asiassa minulle tuntemattoman kirjailijan tullessa vastaan se että kirjailija on vaikkapa Japanista lasketaan eduksi, koska olen lukenut aimo nipun hyviä japanilaisia kun taas huonoja ei ole juurikaan tullut vastaan, eli vaikka ei uusia Tanizakeja, Mishimoita tai Kawabatoja tulisikaan vastaan niin se Tsutsui-Ooka-Saikaku-tasokin on sellainen jota ei ihan kaikkialla ole tullut vastaan...
Myös brittiläisyys lasketaan kirjailijalle eduksi, Italian kirjallisuus on alkanut kiinnostaa ja aiemmista Ranska-komplekseistani olen ilmeisesti myös päässyt yli...
Okei, monia maita on jäänyt myös käytännössä huomiotta, ja esim. pohjoismaisia luen myös aika vähän.
On minulla myös ollut aiemmin kausia jolloin luin paljon suomalaisia (Maria Jotuni! Antti Hyry! Daniel Katz! Eeva Tikka! Vuokko Tolonen!) mutta nyt ei ole taas kiinnostanut niin paljoa.
Tuli mieleen noista maista joiden kirjallisuutta arvostan, että kuten tunnettua brittiläisessä ja japanilaisessa kulttuurissa on aika lailla samaa, ja minä ihan oikeasti pidän niistä kirjoista joissa juodaan teetä ja henkilöllä on vääränväriset hansikkaat, kuohuttavaa (kirjailijasta sitten riippuu kuoleeko kukaan tämän johdosta vai miten tässä käy). Tai muuten vain välittömän rennosti edustetaan vähintään tuhatvuotista sivistystä.
VastaaPoistaSuomalaisessa kirjallisuudessa tuo on harvinaisempaa, vaikka Wuolijoen Niskavuori-sarja ei ansioton olekaan (ja se Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä pitäisi kai oikeasti lukea).
Teinpä jonkinlaisen listan minäkin pikaisesti, kun blogissa on alasivu tämän vuoden luetuista teoksista. Otin mukaan aikuisten kaunokirjallisuuden sekä narratiiviset tietokirjat, jotka olen lukenut kokonaan. Puolikkaat tarkoittavat joko puoliksi luettuja ja kesken jätettyjä kirjoja, tai novellikokoelmia, joita ei ole luettu kokonaan. :)
VastaaPoistaLista saattaa olla vähän puutteellinen unohdusten vuoksi, mutta suunnilleen näin se tämän vuoden osalta menee:
Suomi (22)
Libanon (1)
Yhdysvallat (29)
Italia (1)
Irlanti (2)
Englanti (8)
Skotlanti (1)
Kiina (1)
Norja (2)
Australia (2)
Kanada (2)
Ruotsi/Uusi-Seelanti (1)
Ranska (1)
Iran (1)
Pakistan (1)
Nigeria (2)
Venäjä (2,5)
Sveitsi (1)
Saksa (2 x 0,5)
Intia (0,5)
Yhdysvallat siis jyrää, tosin suhdetta vääristää vähän työlukemiset, joihin en voi aina itse vaikuttaa. Olin yllättynyt, että suomalainen kirjallisuus haukkaisee kuitenkin yli kolmanneksen lukemisistani. Kaunokirjallisuudessa suhde on vähän heikompi suomalaisten kannalta. Tietokirjoissa kannatan usein kotimaista!
Mulla kyllä Suomi näyttää rullaavan vahvimpana. Selkeästi. Minulla tuo tagitus kuuluu kirjamatkailulistani alle. :)
VastaaPoistaPalaan paremmin kommentein myöhemmin, mutta on ollut hauska kurkata itse kunkin "maatagattuihin" lukemisiin.
VastaaPoistahdcaniksen kommentti sai hymyilemään: minäkin pidän kirjoista, joissa juodaan teetä ja joissa hansikkakaiden värillä on väliä. Siksi Ishiguron Pitkän päivän ilta on eräs tämän kirjavuoteni huikeimmista romaaneista. :)
Kuulostaavatpa puuskahdukseni turhautuneilta. :) No, kieltämättä minua ärsyttää, että näissä keskusteluissa samat argumentit toistuvat niin usein. "Kerran luin yhden kirjan ja se oli huono." Jos joku kertoisi lukeneensa yhden bulgarialaisen kirjan ja väittäisi sen perusteella että bulgarialainen kirjallisuus on tylsää, häntä varmasti kehotettaisiin tutustumaan aiheeseen vähän laajemmin ennen yleistäviä väitteitä.
VastaaPoistaLuen jatkuvasti suomalaisia kirjoja: erinomaisia, hyviä ja kehnon puoleisia. Ne ovat usein keskenään hyvin erityyppisiä. En pysty näkemään niissä mitään yhdistävää "suomalaista huonousgeeniä". Kuitenkin tämä geeni tuntuu näkyvän hyvin selvästi niiden silmiin, jotka ovat lukeneet elämänsä aikana 1-2 suomalaista kirjaa. Miksi näin on?
Nyt on tullut niin riemastuttavan paljon kommentteja, että vastailen niihin yhteisesti, jotta ehdin tehdä yhden pienen työjutun ennen kuin alan jännittää F-ehdokaslistaa. :)
VastaaPoistaOn ollut tosiaankin mukava lukea listauksianne eri maista tulevista lukemisistanne ja alan itsekin kallistua sille kannalle, että alan lisätä maatageja omiin postauksiini. Se helpottaa ainakin omaa tilastointia, joka on yllättävän hauskaa. :)
Minun mielestäni Sallan "puuskahdukset" eivät ole ollenkaan turhautuneen oloisia. Ajattelen ihan samoin: muutaman kirjan, etenkään kouluaikaisilla oppitunneilla luettujen, perusteella on vaikea sanoa, että esim. kotimainen kirjallisuus on huonoa tai epäkiinnostavaa. Mielikuva voi toki yksilötasolla olla sellainen, mutta aina kannattaa kokeilla mielikuvien rikkomista. Jos ei odota paljon, voi yllättyä iloisesti.
Canth, Aho ja Kianto aukevat ainakin minulle tosi hyvin. Pitääkin ottaa Kiantoa lukuun vielä ennen vuodenvaihdetta. :)
Tällaisen maalistauksen kokosin tämän ja viime vuoden luetuista. Tähdellä merkityissä tapauksissa kirjailija asuu nykyään muualla ja on kirjoittanut kirjansa joko englanniksi tai ranskaksi.
VastaaPoistaSuomi
USA
Ranska
Iso-Britannia
Kanada
Palestiina *
Libanon *
Argentiina
Unkari
Italia
Albania
Ruotsi
Kreikka
Portugali
Espanja
Japani
Saksa
Islanti
Etelä-Afrikka
Venäjä
Algeria *
Afganistan *
Iran *
Brasilia
Mosambik
Turkki
Hmmm. En ainakaan itse tarkoittanut sanoa, että kotimainen kirjallisuus olisi huonompaa kuin ulkomainen, kunhan pohdin vain syitä siihen, miksi itse luen käännöskirjallisuutta huomattavasti enemmän kuin kotimaista kirjallisuutta. En oikein ymmärrä, mikseivät kouluaikaiset lukukokemukset voisi tai saisi vaikuttaa myöhempiin mieltymyksiin, moni sanoo samaa esim. liikunnan tai tiettyjen ruokien kohdalla ? Pakko ei yleensä lisää intoa missään asiassa. Ja kyllä vain, olen lukenut kotimaista kirjallisutta ala-asteen jälkeenkin, varsin hyväkin teoksia monta. Aiheiltaan vain monetkaan kotimaiset teokset eivät tunnu tarpeeksi kiinnostavilta, minulle sopivilta. Mutta lukulistallani on tälläkin hetkellä jokunen kotimainen teos: Haahtela, Pulkkinen ja Oksanen odottavat vuoroaan jossain vaiheessa.
VastaaPoistaEn pidä tarkkaa kirjaa lukemisistani, mutta nopsasti muisteltuna vuoden aikan luettujen maalistalta löytyvät ainakin Suomi, Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Nigeria, Italia, Venäjä, Ranska, Irlanti, Australia, Hollanti, Chile ja Turkki. Lista on kohtalaisen suppea, sillä luen usein kiinnostavalta kirjailijalta useamman teoksen lyhyellä aikavälillä ja kirjallisuusmakuni on aikalailla kallellaan tuonne Pohjois-Amerikan suuntaan.
Mielenkiintoisia näkökulmia.
VastaaPoistaLuen paljon, aekä koti- että ulkomaista kirjallisuutta. Toistaiseksi en ole tehnyt mitään listoja, mutta tavoitteena on ollut lukea vähintäin yksi kirja viikossa.
Mieleen ovat tänä vuonna luetuista jääneet Carpelanin Lehtiä syksyn arkistosta, Merete Mazzarellan Matkalla puoleen hintaan ja Reijo Rinnekankaan Kadonnut huutolaispoika, Myös Panu Rajalan kirja Unio Mystica-Mika Waltarin elämä ja teokset oli laaja ja erittäin kiinnostava. Hannu Väisänen ja Peter Franzen ovat kirjojensa kautta antaneet paljon pohdittavaa.
Hyvin iso kiitos kirjatietouteni lisääntymisestä kuuluu teille kirjoista kirjoittavat blogien pitäjät. Säännöllisesti seuraan muutamia ja satunnaisesti sitten muita lähinnä hiljaisena lukijana.
Ah, Ishiguro. Pitkän päivän ilta on loistava.
VastaaPoistaNiin, huomautan että minulle se että luen vähänlaisesti suomalaista kirjallisuutta tarkoittaa että olen lukenut tämän vuoden aikana noin 15 suomalaista kaunokirjaa, muutama tietokirja ja sarjakuva vielä päälle ja että maittain järjestettynä taitaa olla toiseksi suurin (Iso-Britannia on uskoakseni ykkönen).
Mutta silti, ottaen huomioon että olen suomalainen se on silti aika vähän, ja noissakin luetuissa on kirjoja joita en luultavasti olisi ottanut luettavaksi jos eivät olisi suomalaisia.
Ja kuten sanottu minulle kieli ei ole niin tärkeä ja joka tapauksessa suosin enemmän neutraalia kieltä, aiheilla ja niiden käsittelyillä mennään. Ja näissä suuri osa suomalaisista ei ole onnistunut vakuuttamaan (kun tuonkin verran lukee niin toki niitä hyviäkin kirjailijoita sieltä täältä nousee mutta...), esimerkiksi vaikkapa nämä uudet Finlandia-ehdokkaat joista miniesittelyjen perusteella en varmana lukisi yhtään ja muualta kuultujen kiinnostavien kommenttien perusteella Carlsonin kirja kiinnostaa.
Tulin vain kertomaan, että luin kyllä aamulla lähettämäsi kommentin, mutta kun julkaisin sen, se katosi taivaan tuuliin. Tuskin sentään kuvittelin, että kerroit nähneesi mini-ihmisen Turun matkalla :)
VastaaPoistaTarkoitin tietenkin Rinnekankaan kirjaa Kadonnut juutalaispoika.
VastaaPoistaSatu: Vau, mikä lista! Minullakin olisi maiden kirjo laajempi, jos laskisin mukaan viime vuoden kirjat. Tänä vuonna en ole harmikseni ja häpeäkseni lukenut ollenkaan afrikkalaista kirjallisuutta. Adichien uusi kyllä houkuttaisi kovasti.
VastaaPoistaPetriina: Totta kai jokaiselle voi syntyä mielikuvia jonkin asian mukavuudesta tai ikävyydestä. Sehän on luonnollista. Mutta jos lukee paljon ja hyvää, kuten sinä teet <3 , niin silloin voi antaa uuden mahdollisuuden vanhoille inhokeille. Itse ainakin olen huomannut kirjallisen makuni muuttuneen kovasti kouluvuosista, vaikka osa suosikeistani on pysynyt mukanani lukiosta saakka. :) Monesta maasta tulevaa kirjallisuutta olet sinäkin kyllä lukenut!
Marjatta: Minä en ennen blogiani listannut lukemisiani minnekään. Jonkinlainen, vaikka listanomainen, lukupäiväkirja olisi ihan hauska juttu.
hdcanis: Carlsonin kirja on F-ehdokkaista ainoa, jonka olen lukenut. Siitä pidin kovasti.
Kirjailijatar: Muistit oikein. Mini-ihminen riemastuitti minua. :)