Kustantaja: Siltala 2011
Alkuteos: Freedom 2010
Suomennos: Raimo Salminen
Kansi: Harvey Macaulay
Ulkomainen romaani, Yhdysvallat
Sivuja:634
Mistä moinen itsesääli oli peräisin? Sen pohjattomuus? Olipa mittapuuna melkein mitä hyvänsä, hänen elämänsä oli ollut ylellistä. Hänellä oli joka päivä koko päivä aikaa keksiä jokin säällinen ja tyydyttävä tapa elää, ja kuitenkin kaikki hänen valintansa ja kaikki hänen vapautensa näyttivät vain lisäävän hänen kurjuuttaan. Omaelämäkerturin on likimain pakko tehdä se loppupäätelmä, että hän sääli itseään sen vuoksi että oli niin vapaa.
Tiedättehän minnesotalaiset Berglundit ainakin arkkityyppeinä? Amerikkalaisen unelman oppineen ilmentymän, sopivalla tavalla radikaalin, mutta silti äärimmäisen keskiluokkaisen? Isä Walter on ympäristöasioista innostunut lakimies, äiti Patty yliopiston koripallotähdestä kotiäidiksi muuttunut aina niin ystävällinen nainen. Perheen tytär Jessica on hyväkäytöksinen unelma, poika Joey itseään etsivä yliopisto-opiskelija. Perhe on eräs asuinalueensa näkyvimmistä yhteisöllisyyden luojista, heidän talonsa on hyvin hoidettu eivätkä he koskaan jätä ketään huomiotta. Aurinkoisen pinnan alla kuitenkin on tapahtunut jotain, mikä muuttaa kaiken. Walter siirtyy töihin isoon energiayhtiöön, katkeroitunut Patty alkaa naukkailla viiniä keskellä päivää, Joey viettää kaiken aikansa kipuilevassa naapuriperheessä ja Walterin opiskelutoveri, taiteilijaelämää viettävä ikääntyvä rocktähti Richard Katz liepeilee perhettä. Miksi kaikki on muuttumassa, mitä tapahtuu idyllille?
Jonathan Frazenin romaani Vapaus (2011/2010) on alkuasetelmastaan huolimatta enemmän kuin amerikkalaisen keskiluokan kuvaus tai järeä sukusaaga. Vapaus toki johdattelee lukijansa Berglundin perhe-elämään, mutta se myös vie mukaansa niin politiikkaan kuin erämaamökille, tarjoilee joulupiparkkuja, kuunteluttaa seksipuheluita ja kuvailee ihmisten aikaansaamaa luonnontuhoa. Romaanin kertojaääni on kaikkitietävä, mutta tuo ääni vuorottelee. Keskiössä ovat Patty, Walter, Richard sekä Joey, joiden näkökulmasta tarina etenee 1970-luvulta nykypäivään. Ihmissuhteita syntyy ja kuolee, avioliitto on vaikeuksissa, ihmiselo ihanaa ja kurjaa. Politiikka ja raha määräävät kaikkea, mikä Vapauden kohdalla näkyy päähenkilöiden pitkinä ekologis-yhteiskunnallisina pohdintoina. Kaiken Franzen sovittaa yhteen rumasti ja kauniisti, traagisesti, koomisesti ja ennen kaikkea todentuntuisesti.
"Sinä olet vapaa mies."
"Nimenomaan."
He vaikenivat. Oli virinnyt heikko tuuli, joka heitti järven pinnalle miljoonia timantteja. Vastarannalla istuskeli pari kalastajaa toimettomina alumiinisissa soutuveneissä. Vähän kauempana raakkui korppi, joku toinen leireilijä hakkasi puita. Walter oli viettänyt koko kesänsä ulkosalla, usein paljon syrjäisemmissä ja harvempaan asutuissa paikoissa kuin tämä, mutta yhdessäkään niistä hän ei ollut tuntenut olevansa kauempana kaikesta siitä mistä hänen elämänsä koostui kuin juuri nyt.
Vapaus on niin fyysisesti kuin sisällöllisesti melkoinen järkäle. Sen lukeminen vei minulta kaksi viikkoa ja siinä välissä oli luettava muuta, jotta saatoin palata Vapauteen. Franzenin tapa kirjoittaa ihastutti minua heti alkuunsa, koska nautin yhteiskunnallisesta keskiluokan kuvauksesta tavalla, joka toi muistumia John Irvingin eeppisyydestä, Siri Hustvedtin pohjoismais-amerikkalaisesta älykkyydestä sekä Magnolia-elokuvan kerroksisuudesta, kuitenkin - ja ennen kaikkea - Franzenin omalla kertojanäänellä. Kirjan puolivälissä Berglundien sukusaagan runsaus alkoi uuvuttaa ja kaipasin kerrontaan tiivistämistä etenkin Joeyn yliopistoaikaisten ihmissuhdeseikkailujen osalta. Uupumukseni oli kuitenkin hyvää väsymystä, hieman samanlaista kuin Vapauden esikuvana toimineiden venäläisten klassikoiden kohdalla. Kaikkea tuntui olevan liikaa, mutta yhtään lausetta en voinut hyppiä yli, sillä missä tahansa sivulauseessakin oli jotain sellaista, joka antoi lisää tietoa ja kannusti jatkamaan lukemista.
Lukemisen jatkaminen kannatti, sillä romaaninsa loppupuolella Franzen muuttaa kaiken merkityssuhteita niin, että ainakin minä koin lukijana jotain huikeaa. Jos luinkin kirjan alkua hidastellen, samaan aikaan ihastellen ja hieman tuskastuen, oli minun suorastaan ahmittava kirjan jälkimmäiset kolmesataa sivua parissa päivässä. Tunsin piteleväni käsissäni tärkeää kirjaa, johon kytkeytyvät niin lähihistoria aina 1970-luvun wanna-be-opiskelijaradikaaleista New Yorkin kaksoistornien sortumiseen kuin ajatus yksilön toiveista ja oikeuksista jossain haaveiden ja velvollisuuksien välisessä maastossa. Monikerroksisena kuvauksena Vapaus on samaan aikaan kuin Bob Dylanin tai Bonon musiikki, Pulmuset-sitcom, Applen tietokoneet, ympäristökysymykset, Irakin sota ja pilvenpoltto, demokraatit, republikaanit sekä Ralph Nader, kahvi ja muffinit tai plasmatelevisioiden sähkönkulutus. Se on kuin pieni lehtokerttuli Appalakkien hiilikaivosjättejä vasten nähtynä - kaikki kytkettynä yhden perheen varsin realistiseen kuvaukseen.
Vapaudessa yksilöiden ponnistelut peilaavat yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia. Franzen on keksinyt romaaninsa nimen onnistuneesti, sillä juuri vapaus - haaveena, uskomuksena, ideologiana, historiallisena kaikuna tai yksilöllisenä mielikuvana - on teema, jonka ympärille kaikki kiertyy. Kulkevatko vapaus ja onni käsi kädessä toisensa kanssa? Onko todellisen vapauden määrittely ylipäätään mahdollista? Ehkei se ole edes tarpeen, sillä yksilötason näkökulma ratkaisee sen, miten vapaus itse kullekin asettuu.
Pienenä kirjan ulkopuolisena, mutta Franzenin kirjailijakuvaa valottavana seikkana haluan nostaa esille knoppitiedon siitä, että Franzen on ensimmäinen Time-lehden kanteen päässyt kirjailija liki kymmeneen vuoteen. Tämä tieto yllätti minut, sillä olin jossain kirjapumpulisessa mielessäni kuvitellut kirjailijoiden olevan Timen vakituisia kansikuvatyttöjä ja -poikia. Tämä kertoo tietenkin toisaalta surullista kieltään siitä, kuinka vähän laatukirjallisuutta loppujen lopuksi noteerataan isossa mittakaavassa. Franzenin kohdalla näkyvyys Timessa kertoo toki hänen merkittävästä asemastaan nykykirjailijoiden kentällä. Vapaus onkin julistettu vuosisadan kirjaksi, ainakin brittiläisessä Guardianissa.
Sitä, onko Franzenin kirja vuosisadan kirja tai tulevaisuuden klassikko, en ala blogikirjoituksessani edes leikkimielisesti arvailla. Oman aikamme keskeisteoksia se kyllä on. Se tulee myös takuulla olemaan osa kirjoitettua kirjallisuushistoriaa. Minulle Vapaus on kertomakirjallisuuden traditiota kunnioittava romaani, jonka jo nyt tuoreeltaan uskallan ennustaa jäävän mieleeni pitkäksi aikaa. Tiivistäen: Vapaus uskomattoman hieno kirja, jonka lukeminen vaatii paljon, mutta antaa vielä enemmän.
****½
En ole löytänyt vielä muita blogikirjoituksia Vapaudesta, joten toivon kirjan saavan runsaasti blogisavuja. Niitä odotellessa lukekaa, miten Franzenin uutuutta on luettu Kiiltomadossa.
Oh, kuinka upean analyyttinen ja tyhjentävä arvio, olematta silti liikoja paljastava! Minulta on tulossa Vapaus-arvio myös, mutten ole vielä edes aloittanut lukemista, joten siinä voi vielä kestää. :) Tiedän kuitenkin Franzenin edellisen, myös upean, Muutoksia-romaanin sekä tämän arviosi perusteella, että tulen nauttimaan paljon myös Vapaudesta.
VastaaPoistaKaroliina: Kiitos. Koetin olla kertomatta kirjan juonesta juuri mitään ja toisaalta olisi ollut hankala siitä kirjoittaakaan, koska Berglundien sukusaaga on siinä määrin mittava. :)
VastaaPoistaSuosittelen sinulle Vapauden lukemista ihan ehdottomasti. Itse taas aion joskus tarttua Muutoksiin, mutta tässä välissä täytyy lukea hieman muuta. Nautin kyllä Vapauden lukemisesta ihan tavattomasti.
Franzenin tuotanton on minulle vielä vierasta, mutta tämän kirjan aihepiiri on sellainen, että kiinnostaa kovasti! Toivon mukaan ensi vuoden alussa viimeistään pääsen lukemaan tätä, sillä nyt on noita "järkäleitä" jo jemmassa sen verran monta, että loppuvuosi menee niissä jo.
VastaaPoistaAika mielenkiintoinen tieto liittyen tuohon kirjailijoiden näkymiseen Time:ssä!!
Täälläkin Vapaus vasta odottaa vuoroaan lukemattomien kirjojen keskellä... Mutta kiitos hienosta arviosta!!
VastaaPoistaminä arvasinkin että luet tätä - ja pääsitkin jo loppuun!
VastaaPoistaEn lukenut arviota nyt kokonaan, koska olen sivulla 160. ja täysin jalat alta vietynä ja lumoutuneena. toistaiseksi. olen aivan sanaton enkä välitä vaikka tässä menisi kauemmin kuin kaksi viikkoa, tälle minulla on aikaa, vaikka kirjabloggaaminen taitaa tällaisesta järkäleestä vähän kärsiäkin.
ja franzenilla on todella aivan ainutlaatuinen kerronta ja ääni. wau.
Susa: Uskoisin sinun pitävän Franzenista. Kirja on järkäle, mutta Farnzen kirjoittaa tavattoman hyvin ja teemoiltaankin se on kiinnostava.
VastaaPoistaPoimin tuon Time-knopin Hesarista. Edellinen lehden kanteen päässyt kirjailija oli Stephen King 2000-luvun alussa.
Morre: Lukemattomia kirjoja varmasti riittää. ;) Mutta tälle kannattaa varata aikaa.
anni.M.: Ihana kuulla sinunkin lukevan tätä. Kyllä kirjabloggaaminen Vapautta lukiessa hieman kärsii, mutta näin hyvän kirjan kohdalla se ei haittaa. Kirjan lukeminen itsessään on palkitsevaa. Wau, tosiaankin!
Tässä ovat kaikki ne Kirjan elementit, jotka kiinnostavat minua. Sen päälle tulee tietenkin outo kiinnostukseni Yhdysvaltain politiikkaan ja kaikkeen mikä siellä liikkuu pinnan alla. Jopa USA:n pressan vaalit menevät minulla ohi kotimaisten vaalien.
VastaaPoistaEivät monetkaan nykyajan kirjailijat osaa tiivistää. Paitsi en ikinä ole huomannut tiivistämiskaipuuta lukiesssani Ian MacEwania, John Irvingiä, Paul Austeria tai Siri Hustvedtia. Tiesitkö muuten, että Siri Hustvedt kuuluu maailman 15 älykkäimmän naisen joukkoon! Kun en heti kirjoittanut asiaa ylös, se saattoi olla 15 älykäimmän ihmisen joukkoon, mutta onhan nainenkin kai ihminen;-) Ihme, että hän ei ole ollut Time -lehden kannessa 10 vuoteen, jolloin hän on tehnyt parasta uraansa.
Olen odottanut tätä arviota siitä asti, kun kerroit ostaneesi Vapauden kirjamessuilta. Kuulostaa todella huikealta kirjalta, jota analysoit ja avasit taitavasti!
VastaaPoistaLeena: Luulen, että Vapaus voisi olla aika lailla sinun kirjasi. Sen teemat, älykkyys ja hyvä kerronnallisuus (ts. kirjallisuus) ovat tässä keskeisiä.
VastaaPoistaMinä olen huomannut, että nyt kirjoitetaan joko tiiliskiviä tai sitten joskus melkein ärsyttävänkin viilattuja pieniä helmiä. Vaikka kirjoitin, että Vapautta olisi voinut gieman tiivistää, niin kyllä minun mielestäni Irvinginkin joitakin kirjoja voisi vähän typistää. Vapaudessa itse asiassa Joeyn opiskelukuvioiden selostaminen muistuttaa eniten Irvingin kirjoja. ;) Mutta toisaalta Berglundin saagasta tuli näin täydellinen juuri siksi, että Franzen uskaltaa olla runsassanainen.
Olisi kyllä aikakin saada joku nainen Timen kanteen: Siri Hustvedt tai Magratet Atwood ainakin.
Maria: Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän messuhankintaani. Taisin joskus kertoakin, että pohdin tämän sekä Byattin Lastenkirjan ostamista. Päädyin Vapauteen, olen tyytyväinen (olisin varmasti yhtä onnellinen Lastenkirjastakin). :)
No voi hyvänen Katja, sinä kirjoitat tästä niin innostuneesti että olisikohan tätä nyt sitten kokeiltava. Vaikka alkuvuodesta kun Totally British on kahlattu läpi. :)
VastaaPoistaMinä aina ihailen sinun tekstisi sujuvuutta, tätä on ilo lukea. Kiitos.
Arviosi sai kyllä kiinnostumaan kirjasta, kirjoitit monista elementeistä, jotka itseäni kirjallisuudessa kiinnostavat.Kiitos tästä. Joulupukille voisi kirjasta vinkata, tosin olen vinkannut jo aika moneta muustakin.
VastaaPoistaLinnea: Oi, hauska kuulla. Jos Totally Britishin jälkeen kaipaat tiiliskiveä, niin tämä ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Päinvastoin. :)
VastaaPoistaJaana: Minullakin kirje joulupukille kasvaa kasvamistaa. Se Byattin Lastenkirja on hyvänä ykkösenä, mutta kaikenlaisia kirjoja sinne on mielikuvissaan tullut kirjattua. Minä pidin tässä kirjassa melkein kaikesta.
Tämä järkäle tuijottaa ikkunalaudalla suoraan tänne päin, mutta luulen palauttavani kirjaston kappaleen avaamattomana. Vapaus nimittäin taitaa olla ykköstoiveeni joulupukille. :)
VastaaPoistaKirjoitit ihanasti ja vahvistit sitä, minkä tiesin: tämän luen ja tämä on Iso kirja.
Mutta onpahan ruma kansi muuten tässäkin, voi huh.
Hmm.. olisi vissiin pitänyt vain jaksaa pakertaa pitemmälle tässä kirjassa. Minun puhtini loppui 250 sivun paikkeilla (englanninkielinen versio). Olisin kaivannut vähän editointia tai juonen kulun nopeuttamista.. nyt kirja lähti takaisin kirjastoon, vaikka lupaavalta vaikuttikin. Ehkäpä joskus annan tälle toisen mahdollisuuden!
VastaaPoistaMinna: Toivottavasti saat tämän rumakantisen (olen ihan samaa mieltä), mutta niin vaikuttavan järkäleen joululahjaksi. Voidaan sitten molemmat lukea jättikirjoja, jos saan toivomani Byattin Lastenkirjan. Ja jos oikein muistan, on sinulla kirjan kaverina varmaankin Vihreitä kuulia, minulla suklaakonvehteja. :)
VastaaPoistaVapaus on hieno kirja, jota suosittelen. Se kiehtoo, paikoin uuvuttaa, mutta kertoo jotain tärkeää ihmisyydestä.
Réa: Voi. Mutta ehkei Freedom vain ollut sinun kirjasi? Tai tuli vastaan väärään aikaan? Aina voi tosiaankin antaa toisen mahdollisuuden, mutta joskus se ei ole tarpeen. Minä vaikutuin tästä.
Tätä hienoa arvosteluasi lukiessani muistin,että olin joskus lukenut tästä kirjasta,ja kiinnostunut siitä,sillä siinä sivutaan niin paljon mielenkiintoisia asioita.Nyt on kyllä ehdottomasti pakko löytää tämän kirja!
VastaaPoistaEn ole lukenut Franzenia, mutta Karoliinan Muutoksia-arvion ja nyt tämän sinun juttusi perusteella tuntuu vahvasti siltä, että hän voisi olla kirjailija aivan minun makuuni.
VastaaPoistaTodella hieno ja innostava blogijuttu. Juuri sellainen jonka jälkeen tekee mieli rynnätä lähimpään kirjakauppaan ostamaan kirja heti luettavaksi.
minä muuten mietin ihan samaa kuin Minna, että kansi on kamala! tässä tapauksessa se ei niin kovasti haittaa kun kirja on niin hyvä, mutta risuja silti suunnittelijalle...
VastaaPoistaYaelian: Tämä kirja löytyy takuulla helposti myös sieltä ainakin englanniksi. Melkoinen tiiliskivi, mutta mieleenpainuva. Berglundit ovat siinä mielessä jänniä, että heihin kiintyy, vaikka he ovat omalla tavallaan epämiellyttäviä.
VastaaPoistaLiisa: Minulle tämä on ensimmäinen lukemani Franzenin kirja, mutta viimeiseksi tämä ei jää. Innostuin tästä, mutta kirja vaatii hieman sulattelua ja siksi säästän hyllyssäni jo olevan Muutoksia-romaanin jonnekin myöhempään ajankohtaan. Suosittelen kyllä reissua kirjakauppaan tai kirjastoon. :)
anni.M.: Minä olen sinun ja Minnan kanssa samaa mieltä. Suomalainen kansi tosin mukailee aina hyvin esim. amerikkalaista kantta.
Mulla on Muutoksia vielä alkumetreillä, täytyy pitää Shriverin jälkeen vähän taukoa amerikkalaisen yhteiskunnan tiiliskivikirjoista. ;) Mutta pakko se on uskoa, että Franzen on ilmeisen hyvä!
VastaaPoistaIna: Minä en ole vielä uskaltanut lukea Shiveriä. :) Jonnekin pois ja Poikani Kevin molemmat ovat hyllyssäni. Luulen tosin, että Jonnekin pois on kirja, josta pidän, joten se on ehdottomasti kuviteellisella lukulistallani.
VastaaPoistaTerve Katja!
VastaaPoistaMinä taidan olla todellinen jälkijunassa kulkija. Franzenin Vapaus on yksi viime joulun lahjakirjoista, jonka olen vastikään aloittanut. Kirjaa ei todellakaan voi tuosta vain lukaista, vaan sen riveillä haluaa viipyillä, pohtia kirjan henkilöiden valintoja ja tekemisen motiiveja ja huomata, miten teksti imaisee mukaansa.
terveisiä Joensuusta
Tarja K.
Tarja: Totta, ettei Vapautta voi vain lukaista. Se vaatii oman aikansa, mutta palkitsee melkoisesti. Itse luin kirjaa muutaman viikon ajan. Luin välillä muuta, mutta mietin Franzenin kirjaa ja palasin siihen. Berglundeista ei välttämättä pidä, mutta heihin kiintyy.
PoistaJa voi Joensuu, sinne on edelleen ikävä. :)