Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen
Kustantaja: Otava 2011
Alkuteos: La mujer que buceó dentro del corazón del mundo 2010
Suomennos: Taina Helkamo
Kansi: Ann-Marie & Jan Thunell
Ulkomainen romaani, Meksiko
Sivuja: 304
Hän otti tyttöä kädestä ja vei tämän rannalle, asetti polttavan kuumalle hiekalle punaisen kankaan ja istutti tytön siihen polvet rintaa vasten, ja olen piti toistaa Minä, Minä - tuulta ja merta vastaan.
Ja niin Minä synnyin, elokuun 21. päivänä 1987 karjuessani keuhkojeni kyllyydestä Minä merta vasten, kokonaiseksi kasvaneena ja kaljuna, sukat ja sandaalit jalassa ja kaikkea.
Meksikolaisen Sabina Bermanin romaani Nainen joka sukelsi maailman sydämeen (2011/2010) alkaa vaikuttavasti valkoisuuttaan hohkavalla hiekkarannalla vaahtoavan meren äärellä. On tyttö, oikeammin vain takkutukkainen villi olento, jonka Isabel-täti löytää ränsistyneestä herraskartanosta. Täti alkaa kasvattaa tyttöä erikoisilla metodeilla huomattuaan, että tyttö oppii toistamalla kaikkea kuulemaansa ja näkemäänsä. Vihreäsilmäinen luonnonlapsi ei jäsennä maailmaa samoin kuin muut, mutta omaa aivan erityislaatuisia kykyjä. Tyttö on Karen, kirjan minäkertoja ja Minä. Neiti Kyvyiltään erilainen.
Tädin huomattua, että Karen oppii asioita nopeammin - tutkimustulosten mukaan Karenin muisti on parempi kuin 98 prosentilla ihmisistä - hän alkaa valmistella Karenia perheyrityksen, tonnikalajalostamon johtoon. Karenin johtajuutta ei häiritse se, että hän ei osaa valehdella eikä hänellä ole mielikuvitusta, käsitystä seksuaalisuudesta tai että hän on älykkyystesteissä lapsen tasolla. Sukelluspuvussa viihtyvä Karen pääseekin niin johtamaan kuin opiskelemaan yliopistossa, vaikka suoritaakin opintojaan varsin erikoisin menetelmin.
Karenin erikoislaatuisuus on kirjan punainen lanka, mutta yhteiskuntakriittisenä ja feministisenä kirjoittajana kotimaassaan tunnettu Berman ottaa kirjassaan kantaa myös ja ennen kaikkea eläinten- ja luonnonsuojelun puolesta. Karenin tarina vie lukijansa erikoiselle matkalle ihmismieleen sekä luonnon, ihmisten ja eläinten väliseen tasa-arvoon ja niiden tarjoamien näkökulmien kautta edelleen aate- ja kulttuurihistoriaan sekä ympäristöpolitiikan ajakohtaisiin kysymyksiin.
Tai Beethoven, joka oli muusikko ja toisinaan räjähtelevä ja pitämätön kuten sinä, naapurustonsa kauhu. Hän karjui naapureilleen asuntonsa ovelta, jotta he olisivat hiljaa kun hän säveltää, kun hän kuuntelee tähtien ääntä, antakaa armoa, tarvitsen hiljaisuutta. Beethoven karjui karjumistaan, kunnes hän eräänä päivänä kuuroutui.
Tarkoitan, täti sanoi, että kaikki nuo nerot olivat jonkin tason autisteja, kuten sinä. Vaikkakaan heidän aikanaan ei käytetty sitä sanaa, autisti.
Yhteiskuntakriittisestä sisällöstä huolimatta Nainen joka sukelsi maailman sydämeen on kaunokirja, kaareltaan ehjä romaani. Berman kirjoittaa karheasti, mutta kauniisti. Hänen tekstinsä on sekä hauskaa että vakavaa. Romaani on samaan aikaan tajunnanvirtainen ja juonivetoinen. Koska Karenin autistinen ajattelumaailma on ihan omia sääntöjään noudatteleva (kenenpä ei olisi?), määrittävät kirjaa hänen mielensä kiemurat, jotka näyttävät yksinkertaisilta, mutta muodostavat yllättävän monimutkaisen kudelman. Samaan aikaan Karenin tarina tonnikalajalostusbisneksessä etenee niin vetävästi, että kirjasta voi nauttia laadukkaana lukuromaanina. Parasta kirjassa on mielestäni se, ettei Berman väännä asioita rautalangasta, vaan antaa lukijallekin pureskeltavaa ja omaa tulkittavaa. Latinalaisamerikkalaista maagista realismia odottaville voin sanoa, ettei Nainen joka sukelsi maailman sydämeen edusta sitä genreä, mutta joskus realismikin on ihmeellistä.
Vaikka Nainen joka sukelsi maailman sydämeen on ehjä ja hieno romaani, oli minun vaikea suhtautua kirjassa oleviin lukuisin filosofisiin keskusteluihin. Ne eivät ole irrallisia tarinasta, mutta aatehistorian ja kaunokirjallisuuden yhdistämisessä on aina pieni saarnaavuuden vaara, jollaista vierastan. Sen vuoksi mielenkiintoni kirjaa kohtaan oli loppua sen keskivaiheilla. Bermanin kirja on kuitenkin onneksi niin taiten kirjoitettu, ettei pelkäämääni käsitystä jonkinlaisesta ympäristötietoisesta Coelhosta päässyt syntymään. Päinvastoin, Bermanin kirja on rosoisella tavalla lämmin. Paikoin kirja tuntui siltä kuin Forrest Gump kohtaisi Siilin eleganssin tonnikalajalostamalla. Autistinen Karen on kehitysvammaisen Forrest Gumpin kaltainen ihmelapsi, joka onnistuu melkein kaikessa mihin ryhtyy, vaikka toteuttaa aivan omia toimintatapojaan eikä ymmärrä itseään ympäröivän maailman sosiaaliskulttuurisia merkityksiä. En tunne autismia, mutta Karen tuntuu selviävän kaikesta ihmeen helposti, vaikka hänen erilaiset kykynsä ovat koko ajan läsnä. Olisin toivonut saavani Karenista enemmän irti. Romaanin luonnonsuojelulliset aspektit miellyttivät minua: Bermanin kirjan ydinsanoma on sekä ihmisen että luonnon ja eläinten suojeleminen. Sitä tärkeämpää sanomaa ei mielestäni olekaan.
Nainen joka sukelsi maailman sydämeen on minulle suurempi teemaltaan, merkitykseltään ja sanomaltaan kuin tarinallaan tai kerronnallaan kiehtovana romaanina. Vaikka en kaikilta osin pitänyt kirjasta, jätti Bermanin romaani kauniin ja ajatteluttavan jäljen. Kaikessa epäuskottavuudessaan kirjassa on jotain sellaista, mihin haluan uskoa; Jotain ilmavaa, moniselitteistä ja rujolla tavalla rehellistä.
***½
Naisesta joka sukelsi maailman sydämeen ovat kirjoittaneet myös Jenni, Laura, Mari A. (jota kiitän Forrest Gumpista tässä arviossani) sekä Sanna. Kirjan kannesta on pakko sanoa, että se on näiden kahden kirjan leikkimielinen yhdistelmä.
Tämä on kiinnostanut minua ja kiinnostaa yhäkin, muttei ole TBR-listalla kärkipäässä.
VastaaPoistaAihepiiriltään todella kiehtova, sillä olen itse aikanaan työskennellyt autististen lasten avustajana tovin koulussa, mutta kertomasi perusteella ehkei Bermanin kuvaus autistisen ihmisen asioiden tekemisen helppoudesta ole välttämättä kovin realistinen..
Luen kyllä jossain vaiheessa!
Tajunnanvirtainen? Siis niin kuin Woolfia?!
VastaaPoistaTämä kirja on minullakin, mutta kuten Susalla, ei ole nyt ihan kärkeä hätyyttämässä.
Oi, taas ihanankuuloinen uusi tuttavuus! Tuo oppimismenetelmä, autistisuus, molemmat kiinnostavia teemoja.
VastaaPoistaLisäksi minulle latinalaisamerikkalainen kirjallisuus on melko tuntematonta. Tekstinäytteittesi perusteella kirjan lukeminen vaatii tietyn mielentilan, mutta kiinnostavalta vaikuttaa.
(oletko muuten lukenut Forrest Gump-kirjaa? se on jopa hulvattomampi kuin elokuva, jos oikein muistan)
Ja hauskaa, minä ajattelin tuota Toista kantta jotka mainitsit kun näin kuvan. Ihana arvio.
Ja ai niin, se Kafka. Pitäisi. Nyt pian.
Susa: Kyllä tämä lukemisen arvoinen on, vaikkei minulle niin suureksi elämykseksi noussutkaan. Karenin autismi oli oikeastaan jonkinlainen väline kirjan teemojen näkemiseen eri tavalla, päähenkilö olisi voinut olla vaikka lapsi. Mutta kirjan fokus olikin selvästi luonnon- ja eläintensuojelussa. :)
VastaaPoistaLeena: Tajunnanvirtainen Karenin sisäistä maailmaa kuvailtaessa, mutta kaukana Woolfista. Tajunnanvirtaa on monenlaista ja kuten kirjoitin, tässä on mielenkiintoista se, miten sujuva ja juonivetoinen kerronta vuorottelee Kareninen ajatustenvirran sekä luontofilosofian kanssa. Kyllä tämä lukea kannattaa, vaikket kiirettä pitäisikään.
Linnea: Tässä on hurjan kiinnostavia ja innostavia teemoja. Olisn halunnut pitää kirjasta vielä enemmän, mutta hyvä se oli näinkin.
En ole lukenut Forrest Gumpia kirjana. Se voisi olla mielenkiintoinen. Elokuva oli hyvä, mutta joiltakin osin hieman - hmm - imelä ja jopa konservatiivinen.
Ja kyllä: Kafka pitäisi! Pian!
Kirjailijan nimen nähdessä minulle tuli heti deja vu-tunne,ja muistin,että olin lukenut hänestä täkäläisessä lehdessäni,joskus.Bermanhan on myös kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia ja ollut tekemisissä elokuvien kanssa.En ole lukenut hänen kirjojaan,mutta tästä kyllä kiinnostuin.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä! Kuvailit osuvasti tätä kirjaa. Minäkin aluksi pelkäsin, että tämä on liian saarnaava, koska tässä käsitellään luonnonsuojelua, mutta ei onneksi ollut. En itsekään jaksa sellaista kaunokirjallisuudessa.
VastaaPoistaSamaa mieltä kuin Katja tuosta autismista tässä kirjassa: se oli enemmänkin keino nähdä ihmisten normaaleina pitämiä asioita eri näkökulmasta, eikä realistinen kuva autismista. Kyseessä kun on meksikolainen kirjailija, niin realismi on aika laaja käsite (ei siis sama kuin kotimaisessa kirjallisuudessa).
VastaaPoistaMulle tuli pienet coheloväristykset samassa kohdassa, mihin viittaat.... Vaikka sitten loppua kohden kirjan tyyli taas kovasti muuttui.
Yaelian: Totta. Berman on kai aika kuulukin käsikirjoittaja ja yhteiskuntakriitikko. Suomessa en ollut hänestä aiemmin kuullut, mutta vaikka tämä kirja ei kirjavuoteni kirkkaimpiin tähtiin kuulukaan, pidin kirjasta kovasti.
VastaaPoistaLaura: Bermanin kirjan pelasti sekä itse tarina että se, että Berman onnistuu filosofian tuomisessa kirjaansa. Se on vaikea tehtävä, johon moni kompastuu.
Mari A.: Juuri noin ajattelin! Autismin tilalla olisi voinut olla joku muu "vajavaisuus" ja kirja olisi ollut silti aika samanlainen. Onneksi Berman onnistui pitämään filosofiset ohjakset käsissään, nyt kirjasta oli puutteineenkin helppo pitää.
Piti vielä tulla ihastelemaan uutta syyslookia, ihanan raikas ja edelleen kotoisa <3
VastaaPoistaLinnea: Kiitos. Olen jo kauan halunnut "sisustaa" blogiani. :)
VastaaPoistaTäydellisesti sanottu tuo "on minulle suurempi teemaltaan, merkitykseltään ja sanomaltaan kuin tarinallaan tai kerronnallaan kiehtovana romaanina." Niin tuo kirja minullekin oli. Pidin siitä kirjanakin, mutta erityinen siitä tuli siksi, että se nostatti minussa niin paljon ajatuksia. Kirja tuntuu voimakkaalta lukuelämykseltä ja ajatukset pyörivät mielessä yhä, vaikka lukemisesta on jo viikkoja. Näin ei käy kuin harvojen kirjojen kanssa.
VastaaPoistaJenni: Minussakin kirja herätti monenlaisia ajatuksia ja pidin siitä, mutta en niin paljon kuin ennakkon odotin. Mieleenpainuva teos kyllä on ja aion lukea lisää Bermania, jos häneltä jotain suomennetaan.
VastaaPoistaEn oikein tiedä miksi, mutta jostain syystä minusta tuntuu ettei tämä taida oikein olla minun kirjani, siitäkin huolimatta että sen aiheet ja teemat ovat kaikki mielenkiintoisia. Jokin tässä tökkii. Ja kun luin arviostasi sen sisältävän paljon filosofisia keskusteluja, sekin lisäsi epäluulojani kirjaa kohtaan.
VastaaPoistaToisaalta joskus on hyvä antaa niillekin kirjoille mahdollisuus, jotka eivät etukäteen säväytä ollenkaan. Joskus sellaiset kirjat yllättävät todella positiivisesti, ehkäpä tämäkin olisi sellainen... :)