Kustantaja: Otava 2011
Kansi & kuvitus: Katri Kirkkopelto
Kotimainen lastenromaani
Sivuja:107
Kingi nuolaisee Pojan naamaa ja kun se saa Pojan nauramaan, se nostelee kulmakarvojaan ja sen koirannaamalle leviää leveä hymy. Kingi pitää matkailusta ja autolla ajelusta. "Kyllähän kuninkaat tosiaankin matkustavat toisinaan valtiovierailulle", Kingin tuumii. "Taitaa olla Hiittisten kuninkaankin aika poistua hetkeksi metsästysmailtaan ja käydä tarkastamassa pääkaupungin puistojen kunto".
Sympaattinen koiraherra Kingi alkaa olla jo viidentoista vuoden ikäinen vanhus. Se ei ole enää kovin vetreä, minkä vuoksi se loukkaa itsensä yrittäessään hypähtää tervehtimään ihmisperheensä kuopusta. Niin Kingi matkustaa muinaisille kotikulmilleen Helsinkiin tapaamaan eläinlääkäriä sekä morjestamaan vanhoja kavereitaan pääkaupungin koirapuistoissa ja kadunkulmilla. Myös Kingin kotona tapahtuu, kun perhe saa vieraakseen rakkaan ystäväperheen, jonka nuori koira tekee liian läheistä tuttavuutta Kingin kaikkein tärkeimmän, ruokakupin, kanssa...
Eppu Nuotion Kingi-koirasta kertova sarja lie tuttu monille esi- ja alakouluikäisten vanhemmille. Sarjan viides kirja Kingi ja kaverit (2011) vie lukijansa jälleen Hiittisten merellisiin maisemiin Kingin ihmiskavereiden Keppinaisen, Isonenän, Kiharamiehen, Punapään sekä Pojan, sen kaikkein rakkaimman luo. Mukana ovat tietenkin myös perheen muut koirat, Miska-mummo, Susse-neiti ja Silvi sekä koko joukko luonnon- ja maaseudun eläimiä aina rupisammakosta lehmiin.
Kingi ja kaverit on tyylipuhdas lastenromaani, mutta kerrontansa puolesta niin episodimainen, että se voisi olla pieni kertomuskokoelmakin. Kirja etenee tilanteesta toiseen väljien siirtymien keinoin. Kaikkea kuvataan koiran näkökulmasta, minkä vuoksi ihmiset näyttävät hilpeästi välillä aika hassuilta ja tavoiltaan omituisilta. Koirat sen sijaan osaavat yhtä lailla neuvotella kuin tapellakin. Lukijaa auttaa, jos hän on lukenut ainakin yhden sarjan kirjan aikaisemmin, mutta kirjan voi toki lukea ihan kylmiltäänkin.
Kingi yrittää keksiä, miten saisi savustettua Isonenän ulos. Se ulvahtelee, mutta Isonenä ei huomaa mitään. Se haukkuu, mutta Isonenä ei huomaa mitään. Se kiskoo Isonenää pyjamanhousuista, mutta Isonenä ei huomaa mitään. Se nuolee Isonenän varpaat, mutta vaikka Isonenä kutiaa, kirpistelee varpaitaan ja hihittääkin, niin kutittajaansa hän ei havaitse. Ei sittenkään, kun Kingi työntää kuononsa Isonenän paidan alle.
Episodimaisuutensa vuoksi kirjan juoni ei ole kovin yhtenäinen: pieni romaani alkaa Kingin eläinlääkärireissusta, sitten varastellaan ruokaa ja lopulta puolustetaan omaa reviiriä. Kirjan punaisena lankana toimii Kingin arki sekä koiravanhuksen suhtautuminen muihin koiriin. Olisin kaivannut hieman yhtenäisempää juonta kirjaan, koska kertomus katoaa koira-arjen puuhiin. Nuotio onneksi kuitenkin kirjoittaa siinä määrin valoittavasti, hauskasti sekä koirien maailmaa oivaltavasti, että nautin kyllä kirjan lukemisesta esikoiselleni. Hauskan kerrontansa vuoksi Kingi ja kaverit on hyvä näinkin. Nuotion luontokuvaus on aivan erityisen onnistunutta. Hän kirjoittaa laajoin sanankääntein saariston vuodenajoista, siellä elävistä lintulajeista ja kukkaan puhkevista kasveista. Kerronta ei kuitenkaan pysähdy, vaan yhdistyy osaksi koirien elämää. Myös Katri Kirkkopellon kuvitus on oivaltavaa.
Koska Kingi ja kaverit on jo viides osa hiittisläisestä koirasta ystävineen, en voi vertaamatta sitä muutamaan muuhun eläinaiheiseen lastenkirjasarjaan, kuten vaikkapa Lin Hallbergin Sinttu-hevoskirjoihin tai omasta lapsuudestani tuttuihin Merja ja Marvi Jalon kirjoihin. Kingin ja kavereiden ongelmakohdaksi mainitsemani juoni voisi olla yhtenäisempi, mutta Nuotion kieli on noita hevoskirjoja kaikin tavoin parempaa. Hän kirjoittaa kauniisti, elävästi ja viehättävästi, kun taas esimerkiksi tyttäreni rakastamia Sinttuja lukiessani olen sinänsä suloisten kirjojen kohdalla kokenut hetkittäin suoranaista myötähäpeää huonon kielen vuoksi: jos passiivimuoto ja sana ihku tulevat vastaan vielä kerrankin, kiikutan kirjan takaisin hyllyyn! Nuotion tekstin kohdalla tätä vaaraa ei ole. Kingiä onkin oikea ilo lukea ääneen.
Yleensä kirjasarjoja lukevat ahmimisikäiset alakoululaiset, joille Kingitkin ovat Otavan ikäsuosituksen (7 ->) perusteella tarkoitettu. Oma esikoiseni, joulukuussa kuusi täyttävä tyttö, on ikäisekseen kypsä kirjojen kuuntelija ja pian lukijakin. Hän on viihtynyt mainiosti niin pitkien lastenromaanien (muun muassa Marikki, Oli ennen Onnimanni) kuin uusien sarjakirjojenkin (mm. Sintut) parissa. Toki hän rakastaa edelleen myös kuvakirjoja sekä lasten tietokirjoja. Nyt Kingi-kirjan tarjoaman aasinsillan yhteydessä haluaisin kysellä teiltä lukijoilta, että millaisia teidän mahdolliset lapsenne ovat lukijoina ja kuuntelijoina? Vetoavatko (lukijan/kuuntelijan ikä huomioonottaen) kuvakirjat, hauskat sattumukset, laajat ja pohdiskelevat luontokuvaukset vai jännittävä ja nopeatempoinen juoni? Tai millaiset lastenkirjat vetoavat juuri sinuun aikuisena lukijana?
Vaikka juoni koostuu episodeista, rytmittyy Kingi ja kaverit hienosti mainitsemaani kolmeen "osaan". Onnistuneen rytmityksen vuoksi kirja sopii mainiosti esikouluikäisen iltasaduksi tai itse jo lukevalle pikkukoululaiselle vaikka kerrallakin ahmittavaksi. Tärkeintä on suloinen, mutta sopivan särmikäs päähenkilö sekä koiran ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen sujuva, samaan aikaan humoristinen ja hivenen haikea, kuvaaminen. Hyvän lastenkirjaperinteen mukaisesti Kingi ja kaverit osoittaa ystävyyden voiman.
****- (oma arvioni, laadukas ja hyvä lastenromaani, ei kuitenkaan "klassikkoainesta")
****** (lapsen mielipide, tämän blogin ensimmäiset kuusi tähteä!)
Loppuun vielä Joulutyttöni kommentit: Kingi on ihan p-a-r-a-s! Parempi kuin muut. Ei tää oo viis tähtee, vaan kuus. Mutta mitä jos Kingi kuolee seuraavassa kirjassa kun se on niin vanha? Mitä jos se joutuu sairaalaan?
Harmi kun meillä ei esikoinen vielä jaksa kuunnella tällaisia niin "romaanimaisia" tarinoita, vaan meillä edelleen seikkaillaan Tatun ja Patun Outolassa, ihmetellään Myyrän ja Muumien touhuja jne. Odotan sitä aikaa, että pääsen ihan kunnolla lukemaan vähän pidempiä tarinoita.
VastaaPoistaPidän valtavasti tuosta, että näissä kirja-arvosteluissa on mukana myös joulutyttösesi kommentti :)
Mainitsit tuossa Merja ja Marvi Jalon kirjat. Heppahöperönä luin tietenkin kaikki 80-luvulla ilmestyneet Jalojen kirjat, ja nyt olin iloinen kun tyttäreni 10v/11v ovat löytäneet ne. Mutta mutta, he kaipaavat hevoskirjoja. Yritin tarjota kirjastossa käteen Merja Jaloa, mutta siinä kuuluu olevan "vain vähän hevosista ja kaikki muu aika jotain ihmisten välisiä asioita". Sama koskee erään heppakerhon kirjoja. Miksei voida kirjoittaa pelkästään eläimistä? Miksi kaikkeen pitää nivoa seurustelua, ihastumista, ystävien kanssa riitelemistä?
VastaaPoistaIhailen kirjoittajia, jotka perehtyvät eläimen käyttäytymiseen ja ihmisen ja eläimen väliseen vuorovaikutukseen. Siinä mielessä arvioimasi kirja on ihan Kingi! Vanhempi tyttäreni sanoo lukeneensa jonkun Koko saaren Kingi -kirjan 7-8 vuotiaana, ja pitäneensä sitä silloin tylsänä, mutta nyt sanoo että saattaisi tykätä kyseisestä kirjasta nyt. Ymmärrän hyvin, jos kirjassa on hyviä luontokuvauksia, voi olla 7-8 vuotiaalle melkoisen haastavaa :)
Meillä vielä esikoisellekin, joka on puolisen vuotta omaasi vanhempi, kuvat ovat hyvin tärkeitä. Esikoinen kuuntelee silti sujuvasti pidemmätkin kirjat, kuten Fedja-sedät, Saariston lapset ym. iltasatuina. Prinsessat vetoavat meidän tyttövoittoiseen kuulijakuntaan; puolitoistavuotias poika taas tykkää että kirjoissa pitää olla eläimiä (erityisesti koiria ja hevosia) sekä autoja. :)
VastaaPoistaTyttöni täytti heinäkuussa 12 vuotta. Hän on ollut koko ikänsä innokas kirjojen ystävä. Hän myös sepittää itse tarinoita. Tällä hetkellä hän on tosi innokas Harry Potter-fani. Joskus hän lainaa niitä myös englanninkielisenä.
VastaaPoistaAnni Polvan Tiina-kirjoja hän on myös lukenut, Emily the strange-kirjat sekä Twilight ovat nyt myös listalla:) Siis jännittävää olla pitää sekä huumoria;)
Riippuen tietysti lapsen iästä, arvostan kirjoissa eri asioita, mutta yleisesti ottaen kuvituksella on myös suuri merkitys. Pidän itse kovasti Kristiina Louhen kuvituksista ja elämänmyönteisestä arjen kuvauksesta. Kirjat, joissa lapsi pystyyy samaistumaan voivat auttaa lasta kohtaamaan vaikeitakin asioita tai rohkaisevat tai lohduttavat tms.
Itse rakastin lapsena juuri noita Tiina-kirjoja ja viisikko oli kova sana;)Silloin tuli luettua paaaljon. Nyt se on valitettavasti satunnaista, mutta kun aloitan kirja "täytyy" yleensä saada lukea siltä istumalta, ei voi jättää kesken, jos siis on mieleinen krja;)
Susa: Kaikki aikanaan! Joskus kaipaat kuvakirja-aikaa. :) Meillä O ei jaksa vielä oikein Tatuja ja Patujakaan... Katsoo kuvia ja kuuntelee hetken tarinaa, mutta haluaa jo kesken kaiken kääntää sivua. Junat ja autot ne vain kiehtovat.
VastaaPoistaJa kiitos, minä itsekin pidän siitä, että lapsen tulee ainakin osin kuuluviin.
Tikru: Sama täällä, minäkin luin kaikki Jalojen kirjat. En ollut hevoshullu, mutta hengailin paljon kotimme lähellä olevalla tallilla. ;)
Tuo on kyllä jännä juttu, että alakouluikäisten tyttöjenkin kirjoissa on niin paljon rakkaus- ja/tai ihastusmisasioita. Ehkä kirjailija koettaa luoda jännitteitä, vaikka lapsille riittäisi varmasti vain eläimet ja niiden kanssa koetut seikkailut.
Minä ihmettelen, miten meidän A jaksaa kuunnella luontokuvauksia, mutta hyvä niin. Meille Kingejä suositteli ystäväperhe, jossa on sinun esikoisesi ikäinen tytär. Heillä Kingit ovat kai aika pop edelleen. :)
Maria: Teillä taitaa olla aika sama juttu kuin meillä. Vaikka esikoinen kuuntelee sujuvasti pitkiäkin kirjoja, niin hän nauttii kyllä kuvien katselusta. Meillä prinsessat ovat edelleen suosiossa, mutta eläinaiheet ovat nyt nousseet ohi niiden. :)
Marge: Ihana lukea sinun tyttäresi lukuinnosta. Moni hänen ikäisensä taitaa pitää juuri mainitsemistasi ja englanniksi lukeminen kehittää monenlaisia taitoja. Olisiko sinun lapsesi siinä kuulussa ahmimisiässä?
Kristiina Louhen kirjat ovatkin ihania. Samoin ylipäätään sellaiset lasten lohtukirjat, niistä aikuinenkin saa paljon.
Löysin tämän blogin sattumalta ja tahdon kiittää paitsi paneutuneesta ja käsittämättömän hienosta arvostelusta myös siitä, että päästät kulkijat tutkimaan kirjahyllyäsi hurmaavan opastuksen kera. Miten ylellistä!
VastaaPoistaEppu Nuotio: Kiitos vierailustasi täällä blogissani. Ja ennen kaikkea kiitos hienoista kirjoista. Kingeistä on tullut suursuosikkeja ja olemme nyt lukeneet ne kaikki. :) Myös lastenlorusi ovat meillä suuresti rakastettuja.
VastaaPoistaEppu sinun Kingi kirjat ovat kivoja.Niitä on kiva lukea Kingi itse on niin hauska.
VastaaPoistaHei Anonyymi! Kiitos kommentistasi. Toivottavasti Eppu Nuotio itse näkee tämän viestisi, koska palautetta on kiva saada. Olen ihan samaa mieltä, että Kingit ovat mukavia kirjoja. :)
PoistaAika kauan meni ennen kuin löysin tuon viestin, mutta löysinpäs sentään. Kiitos!
VastaaPoista