Astrid Lindgren-faneille

Joskus kohdalle sattuu kirjoja, jotka ovat niin rakkaita ja tuttuja, ettei niistä voi tai osaa enää blogata. Minulle tällainen kirjailija on ainakin Astrid Lindgren, jonka ykkösfaniksi tunnustaudun. Ja luulen, etten ole ainoa kirjabloggaaja, joka ajattelee itsestään samoin. ;) Vaikka en tohdi Lindgrenin kirjoja tai kirjoista tehtyjä elokuvia ja televisiosarjoja tekstuaalisesti arvottaa, niin olen joskus kirjoittanut harjoitelmamaisesti Marikista ja Lotasta sekä pariin otteeseen Kultasiskostani.

Juuri nyt meillä on luettu ilta- ja aamusatuna Minä olen Peppi Pitkätossu-yhteisnidettä, joka on kooste kirjoista Peppi Pitkätossu, Peppi aikoo merille ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä. On ollut ihana lukea Peppiä viisivuotiaalle, joka ei oivalla vielä aivan kaikkia asioita, mutta eläytyy tarinaan, nauttii ja nauraa. Hän muuten samaistuu mieluummin tavalliseen Annikkaan kuin maailman vahvimpaan tyttöön.

Televisiosta seuraamme parhaillaan sekä kakkosella esitettävää Peppiä että FST:n näyttämää Sitä pikkuista Lottaa. Molemmat viehättävät lapsiani valtavasti, kolmevuotiaskin jaksaa seurata Lotan arkisia ja Pepin eksentrisiä seikkailuja suu hymyssä. Ja arvatkaa, mikä on lastemme suosikki lauantaisin viettämämme elokuvaillan filmiksi? Toki he rakastavat Disneyn Aristokatteja ja 101 dalmatialaista, Totoroa ja Ponyota, mutta kaikkein mieluiten he katsovat Eemelia ja possuressua. Se sykähdyttää mieltäni. Ehkä lapseni kasvavat uusiksi Lindgrenin ykkösfaneiksi?

Koska tiedän teidän monien muidenkin rakastavan Lindgrenin kirjoja, haluaisin kysyä, että mikä on teidän suosikkinne rakastetun kirjailijan tuotannosta? Haluatteko kulkea metsässä Ronjan kanssa? Tuntuuko Saltkråkan omalta? Antaako Veljeni Leijonamieli vastauksen johonkin haikeaan ja ikiaikaiseen? Vai ovatko realistiset Marikki ja Eemeli kuitenkin niitä rakkaimpia? Anarkistisen iloinen Peppi, joka antaa Rissaskalle verbaalista kyytiä? Tai miten teihin vaikuttavat Lindgrenin sadut suloisista Metsässä ei ole ryöväreistä ja Eräästä toukokuun yöstä surulliseen maalaisköyhälistösatuun Soittaako lehmus, laulaako satakieli? Entä onko lukijoideni joukossa joku, joka ei ole lämmennyt Lindgrenin maailmalle?

Minun suurin suosikkini on Marikki. Olisin lapsena halunnut olla juuri Marikin kaltainen ja olen onnellinen, että tyttäreni on ihastunut samaan kirjaan. Mutta koska olen sydänjuuriani myöten Lindgrenin kirjojen ystävä, rakastan hänen kaikkia kirjojaan. Poikkeuksen tekee vain Katto-Kassinen, josta en sitten millään voi pitää. Voi Katto-Kassisraasua. Ehkä joku teistä rakastaa häntäkin?

Kirjoitin Lindgrenistä siksi, että hän on aina ajankohtainen, mutta myös siksi, että me suuntaamme tänään kohti länsinaapuriamme. Viime kesänä vierailimme ensimmäistä kertaa Junibackenissa, josta Saran kirjojen Sara kirjoitti niin ihanasti, että tällä kertaa on pakko maistaa myös pannukakkuja. Ronjasta kehoitan lukemaan Jennin blogista.

Mutta nyt pakataan ja myöhemmin mennään. Palaan joko ajastettuna kirja-arvion merkeissä jossain välissä tai sitten "reaaliaikaisena" kotiinpaluun jälkeen.

Hejdå!

P.S. Huomasin, että tänään illalla FTS5 näyttää puolituntisen Kultasiskoni-elokuvan. Aamun Hesarissa elokuvaa ei kovin kehuttu, mutta koska rakastan Liisan ja Ylva-Liin kuvitteellista siskoutta, olen enemmän kuin kiinnostunut näkemään siitä tehdyn filmisovituksen.