Päivät 7-8: Ali- ja yliarvostetuimmat kirjat

Päivä 07 – Aliarvostetuin kirja

Aliarvostetuimma kirjan pohtiminen tuntuu mahdottomalta kysymykseltä. Onko sellaisia? Jokainen julkaistu kirja on kai jonkun lukijakunnan keskuudessa arvostettu, jollekin rakas ja tärkeä, ja sikäli teos paikallaan.

Ensin ajattelin itsestäänselvyyttä: chicklitiä ei vieläkään arvosteta kovin korkealle, vaikka esimerkiksi Bridget Jonesin päiväkirja on romaani, joka moni laatukirjallisuuttakin lukeva arvostaa. Se, ettei suurinta osaa chicklit-kirjallisuudesta kuitenkaan arvosteta kuin omassa genressään on niin itsestäänselvää, ettei asiasta olisi varmaan tarvinnut edes mainita.

Siksi nostan esille matkakirjat. Kaikki nuo Peter Maylen, Frances Mayesin tai Annie Hawesin kirjat, joissa vuokrataan tai mieluummin ostetaan talo Provencesta tai Toscanasta, huumannutaan viinistä, odotellaan puhelimen tai nettiyhteyden toimimista viikkokausia (”huomenna, huomenna”), kummastellaan romahtamispisteessä olevaa taloa, odotetaan helleaaltoa sekä lopulta päästään osaksi jotain ihmeellisellä tavalla vanhanaikaista ja siksi niin suloista yhteisöllisyyttä. Käsittääkseni näitä kirjoja ei arvosteta ollenkaan niiden viihteellisyyden vuoksi, vaikka niitä luetaankin paljon. Ne ovatkin sisällöltään melko samalla kaavalla tehtyjä ja paikoin jopa puisevia yksityiskohtaisuudessaan.

Minä kuitenkin haluan näille kirjoille arvostusta ja kunniaa. On suuri ilo lukea paikallisten oudoista tavoista ja muualta tulleiden moukkamaisuudesta, kuvitella kuinka suuri saavutus on kasvattaa tomaattinsa itse tai löytää juuri se oikea kulmaleipomo, josta patonkinsa ostaa. Ihmisen onni on jossain laventelipelloilla tai oliivipuulehdoissa. Olkoot siis aliarvostetuin kirja Peter Maylen Vuosi Provencessa, koska se taisi aloittaa koko vuosi-jossain-ihanassa-maassa-buumin.

(Suomalaiset osaavat tämän lajin kaikkein parhaiten. Lukekaa vaikka Kirsi Pihan ihastuttava Medicien naapurissa tai mikä tahansa Vivi-Ann Sjögrenin kirja. Sjögrenin kirjoissa ei tosin osteta taloa, vaan matkustetaan ja syödään paljon.)


Päivä 08 – Yliarvostetuin kirja

Vaarallinen kysymys! Tähän vastaan äärimmäisen subjektiivisesti, koska tajuan hyvin, miksi kirja on arvostettu ja ymmärrän, että kyse on hienosta korkeakirjallisuudesta. Minä en vain tätä kirjaa ymmärtänyt. En, vaikka yritin lukea sitä älykköajanjaksonani ja vaikka kaikki sanoivat, että jos rakastavat Calvinoa tai Marquezia, rakastat myös tätä. No, en rakastanut.

Kirja on Jorge Lois Borgesin Haarautuvien polkujen puutarha. Borgesin kirjoitustyyliä on luonnehdittu sanoin kysymyksiä esiin nostava ja niitä vastauksetta jättävä, monelta kannalta aiheita käsittelevä ja tällä tavalla läpeensä ironinen. Minä jätin kirjan aikoinaan kesken, koska vaikka kirjassa oli mahtavia teemoja sekä realismin ja magian kiehtovaa yhteensovittamista, en jaksanut tuota kaiken auki jättämistä. Toinen hieman samanlainen kokemus minulla on William Faulknerin Äänestä ja vimmasta. Vahva kirja, kyllä, mutta heikkomielisen Benjy-rukan tajunnanvirta ja ulvominen saivat minut melkein lopettamaan lukemisen kesken. Sitkeydellä luin loppuun. Haluaisin kyllä pitää Faulknerista, koska kaikki Yhdysvaltain syvään etelään liittyvä kiinnostaa ja kiehtoo. En kuitenkaan voi, mistä olen pahoillani. Anteeksi ja punastus.

Kuva Amsterdamista Begijinhofin alueen liepeiltä.