lauantai 16. huhtikuuta 2011
Päivät 14-16: Suosikkikirjailijan suosikkiteoksesta miehiin ja naisiin
Olen huomannut, että itselläni on ilmassa hienoista haasteväsymystä. Onko kenelläkään muulla? Niin ihana kuin tämä haaste onkin, tulen hitaammaksi ja hitaammaksi listausteni kanssa, mutta yritän taas niputtaa kolmen päivän haasteet samaan postaukseen.
Päivä 14 – Suosikkikirja suosikkikirjailijaltasi
Nyt minun pitäisi nostaa esille Kaikki isäni hotellit, Oman elämänsä sankari tai Marikki-kirjat, koska esittelin suosikkikirjailijoikseni John Irvingin ja Astrid Lindgrenin ja mainitsemani teokset ovat suosikkejani heidän upeasta tuotannostaan. Ne ovatkin lempikirjojeni joukossa, mutta kuten teillä kaikilla muillakin, on minulla kokonainen liuta suosikkikirjailijoita. Yhtä paljon kuin Lindgreniä ja Irvingiä rakastan ainakin Carol Shieldsiä, Italo Calvinoa, Jane Austenia ja L.M. Montgomerya (pian luultavasti myös Joyce Carol Oatesia ja Joel Haahtelaa).
Siksi haluan antaa nyt kunniaa Carol Shieldsille. Komppaan (mikä sana!) aika lailla Karoliinaa, kun mainitsen omiksi Shields-suosikeikseni Rakkauden tasavallan ja Pikkuseikkoja. Rakkauden tasavalta on Shieldsin kirjoista kenties helpoimmasta päästä, mutta perinteentutkija-Fayn ja radiojuontaja Tomin vuorovedoin kertoma rakkaustarina on aikuinen ja arkinen, ehkä siksi niin ihana. Ja se, että päähenkilö on folkloristi, on sattuneista syistä vain plussaa. Pikkuseikkoja taas on Shieldsin vasta tänä vuonna suomennettu esikoinen vuodelta 1976. Se on selvästi sukua kirjoille Sattumankauppaa sekä Tavallisia ihmeitä, jo esikoisellaan Shields oli valmis kirjailija ja Pikkuseikoissa ovatkin näkyvillä kaikki ne seikat, miksi Shieldsistä pidän.
Mitä John Irvingiin ja Astrid Lindgreniin tulee, niin heidän kirjojaan sirottelen vielä sinne tänne tämän haasteen edetessä.
Päivä 15 – Suosikkimieshahmo
Monien blogien esiin nostama Ylpeyden ja ennakkoluulon Mr Darcy olisi itsestäänselvä valinta kirjalliseksi suosikkimieheksi, mutta koska pidän vielä kertaa enemmän Colin Firthin Mr Darcysta (sekä Ylpeys ja ennakkoluulo-sarjassa että modernisoidusti Bridget Jones-elokuvissa), en nyt mainitse häntä (vaikka hän onkin niin ihanan ihana).
Nyt en viljele sanaa ihana ollenkaan, vaikka suosikkimieheni olisi sitäkin. Minulle rakkain kaunokirjallisuuden mieshahmo on pitkän pohdinnan jälkeen orpo Homer Wells John Irvingin romaanista Oman elämänsä sankari. Homer adoptoimattomana varttumaan lääkäri Wilbur Larchin johtamaan orpokotiin. Tohtori Larch omaa vahvan sosiaalisen omatunnon ja tekee laupeudenosoituksenaan abortteja yhteiskunnan syrjäytyneille, köyhille ja kaltoinkohdelluille naisille, joilla ei ole mahdollisuutta kasvattaa lapsiaan. Sama vahva yhteiskunnallinen vastuu näkyy Homerissa, josta tulee Wilburin seuraaja. Aikuinen Homer tekee abortteja, kasvattaa orpoja ja rakastuu parhaan ystävänsä vaimoon, välittää kiertelevistä omenanpoimijoista ja on haikealla tavalla viisas nuori mies, myös sydämeenkäyvästi hauskalla tavalla. Hänessä elää lämpöä ja viisautta, äitelyyden välttävää esikuvallisuutta ja sankaruutta oman elämänsä tarpeiksi.
Päivä 16 – Suosikkinaishahmo
Nyt pääsen vihdoin Jane Austeniin ja vähän muuallekin. Kirjallisuudessa riittää itselleni mieluisia naishahmoja, esimerkiksi tietenkin Astrid Lindgrenin Marikki, joka oli lapsuuteni suurin idoli (Dingoa ja lapsi-Jonna Tervomaatakin suurempi), mutta olen edelleen pääsemässä Marikkiin myöhemmin. Pidän kovasti myös L.M. Montgomeryn Annasta, olenhan aina ollut enemmän Anna kuin Emilia. Mainintana nostan esille vielä John Irvingin Ruth Colen Leskestä vuoden verran. Tuo paljon kokenut kirjailija oli kovasti mielessäni esimerkiksi viime keväänä Amsterdamin matkallani, mutta Ruth Cole ei kuitenkaan ole kirjallinen ykkössuosikkini.
Fiktiiviset naishahmosuosikkini taitavat (olenpas epävarma!) olla Jane Austenin Järjen ja tunteen Elinor Dashwood sekä Audrey Niffeneggerin aikamatkustajan vaimo, Clare.
Elinor Dashwood on Järjen ja tunteen järki. Viisas, uhrautuvakin isosisko, joka toimii oikein ja saa onneksi lopulta täyttymyksen myös sydämelleen, tunteilleen. Rakastan Järjen ja tunteen siskoksia, myös Mariannea. Omassa sisarsuhteessa olen kaikessa selvästi Elinor, kun taas pikkusiskoni on paljon kokenut Marianne. Joskus nuorempana ajattelin, että Elinor on tylsä ja liiankin tasainen, mutta nyt vanhempana opin huomaamaan, että pintansa alla Elinor tuntee yhtä paljon kuin siskonsakin ja kantaa siitä huolimatta vastuun sekä päänsä pystyssä vaikeinakin hetkinä. Luulen, että olen itse hieman kuin Elinor.
Hyvin lähellä Elinorin suosikkiasemaa mielessäni on Niffeneggerin Clare. Hän on aikamatkustelevaan kirjastonhoitajaan rakastuva nuori taiteilija, joka kokee hirvittäviä menetyksiä, rakastaa järjenvastaisesti ja pysyy silti koossa kuin ihmeen kaupalla. Kukaan kirjallinen hahmo ei ole koskettanut minua samalla tavalla kuin Clare. Hänen kanssaan olen itkenut ja nauranut enemmän kuin minkään muun romaanihenkilön. Siksi hän ja Elinor Dashwood saavat olla suosikkinaishahmojani kirjallisuudessa.
Kuva Vatikaanista kesältä 2004.
Väsymystä on huomattavissa tälläkin suunnalla. Olen nyt parin viikon ajan huomannut kuinka paljon a i k a a haasteisiin vastaaminen vie. Ja se on suoraan pois kirjojen lukemisesta ja niiden arvioiden kirjoittamisesta. Olen vieläpä todella hidas kirjoittaja, joten lukeminen on ehtinyt kärsiä (koska olen hidas lukijakin). Mutta haaste on ihana ja on ollut mahtavaa pohtia omaa kirjahistoriaansa oikein ajan kanssa.
VastaaPoistaTuo onkin vaativa haaste! Mutta kiitos siitä että olet jaksanut sitä tehdä;täältä on löytynyt paljon kirjavinkkejä ja tietoa kirjoista:)
VastaaPoistaSamaa havaittavissa täälläkin... huhtikuun lukusaldo on aika niukkaa luettavaa. Mutta toisaalta, haasteen kautta on tullut käsiteltyä monia sellaisia kirjoja, joista oikein muutoin ei olisi varmaan tullut kirjoitettua. Olen ajatellut, että tämä kuukausi on haasteen ja sitten taas muuta. En ole edes yrittänyt nyt juuri muuta.
VastaaPoistaIhana valinta tuo Mr Darcy!!!
Katja, ihan oikeesti on nyt haasteväsymystä. Minulle tuli ihan mahdottomaksi seurata kaikkien vastauksia päivittäin tai edes joka toinen päivä. Siis ei jaksa. Olen jo muutenkin blogityössä liikaa. Well...tiedät, mitä Irvingiä en ole lukenut - vielä.
VastaaPoista(Tänään istutin rosmariinin taimet, yhden muun kukan ja vein puutarhan multiin ylikukkineet pikkunarsissit ja muscarit.)
Kevättä kuitenkin!
PS. Blogiväsymystä on valitetlu. Sitä on ollut ilmassa enennenkin tähän vuodenaikaan.
Vastauksesi ovat ainakin kiinnostavia ja hyvin perusteltuja. Mutta tämä on aika iso urakka toteutettavaksi näin ja vielä kuukauden aikana, ehkäpä pidempi aikaväli olisi voinut olla helpompi. Tai sitten tämä olisi pitänyt tehdä Leenan tyyliin ;-)
VastaaPoistaBlogiväsymystä täälläkin. Tosin kameran kanssa on tullut ulkoiltua, mutta muuten.
Mukavaa lauantai-iltaa sinne <3
Kiva kun kuitenkin jaksat tehdä tätä haastetta vielä! Itse en juuri siksi halunnut tähän lähteä, kun arvasin, että puolessa välissä tästä tulisi stressiä ja kun sitä on jo muutenkin, niin..
VastaaPoistaMutta kiehtovia teemoja on ollut monena päivänä ja on ollut mukava lukea muiden ajatuksia niiden tiimoilta ja kommenttiosiossa itsekin vähän pohtia aihetta.
Kuitenkin nyt olen huomannut nyt parina päivänä, että on tullut sellainen informaatioähky lukea muiden postauksia aiheesta. Niin monessa blogissa, jossa itse käy, on tämä haaste, ja sitä myöten tuntuu, että postauksia tulee ihan koko ajan, ettei enää jaksa kuin sieltä täältä klikata ja lukea.
Mutta mielenkiintoinen haaste monella tapaa siis ;)
Minullakin on pientä haasteväsymystä, mutta ei mitään niin vakavaa, että en vielä jaksaisi urheasti joka päivä kirjoittaa päivän tehtävästä. Toivottavasti jaksaisi nyt loppuun asti ihan ajallaan!
VastaaPoistaOi, minäkin valitsin Aikamatkustajan vaimon Claren yhdeksi suosikeistani :--)
Mr.Darcy♥
VastaaPoistaSonja: Olet ihan oikeassa. Tähän haasteeseen vastaaminen vie aikaa lukemiselta ja kaikilta muilta blogopäivityksiltä. Onhan tämä ihan mukavaa, mutta olen helpottunut, kun toukokuu koittaa. :) Hauska on kyllä lueskella muiden vastauksia!
VastaaPoistaYaelian: Totta, tämä vie kauheasti aikaa, mutta onneksi palauttaa mieleen monia kirjoja.
Valkoinen kirahvi: Tämän haasteen paras puoli onkin se, että voi kirjoittaa kirjoista, joita ei muuten toisin esille. Minä olen yrittänyt kirjoittaa muutakin, mutta kaikki tuntuu hukkuvan haasteen alle.
Leena: En minäkään jaksa lukea kaikkien vastauksia tai edes kirjoittaa itse joka päivä, siksi näitä muutaman päivän niputuksia.
Minäkin olen istuttanut taimia ja kylvänyt siemeniä, ihanaa kevätpuuhaa. Ja meillä on tänään ollut virpomista, äänestämistä ja kaikenlaista. Keväässä on paljon ihanaakin. <3
Petriina: Mukava kuulla. :) Urakka on kyllä melkoinen ja luulen, että jatkossa muuttun koko ajan niukempisanaiseksi. Kameran kanssa ulkoilu on parasta ulkoilua. <3
Susa: Olit aika viisas, tämä hieman stressaa! Tai sitten olisi pitänyt tehdä, kuten Ilse ja nostaa koko haasteesta esiin vain yksi asia. Se oli mainio veto. Tässä haasteessa on hyvät ja huonot puolensa.
Laura: Ai sielläkin? No, ei ihme. Ja sinä olet jaksanut hienosti. Clare on ihana, sitkeä, koskettava ja uskomaton henkilö!
Allu: Niinpä. <3
Itse olen päättänyt pitää postaukset melko lyhyinä, koska tällä hetkellä aika menee kurssien esseiden valmiiksi saamiseen (olen nytkin "tauolla" kirjoittamisesta:-D). Minäkin mieluusti niputan yhdelle päivälle enemmän haasteita. Siksi on mahtavaa, että jaksat pohtia omia postauksia noin pitkästi :-) Omalla kohdalla olen huomannut myös sen, että sitten, kun alan pohtia haasteeseen vastausta, niin kaikki lukemani kirjat pyyhkiytyvät mielestäni pois :-D
VastaaPoistaIhana Homer! Oman elämänsä sankari on ainut Irving jonka itse omistan ja pidin siitä paljon. Se jotenkin palautti minut siihen uskoon että uskallan vielä lukea Irvingiä, Garpin maailma kun, edelleen, oli yläasteelaiselle minulle pieni järkytys.
VastaaPoistaJa Clare! Siinä vasta esimerkillinen hieno naishahmo! Saran blogissa jo valittelin miten kaipaan omaa Aikamatkustajan vaimoani takaisin hyllyyni <3
Kaisa: Olisikin ihanaa ja järkevää pohtia näitä lyhyesti, mutta en osaa. :) Sitä hieman harmittelen, että haaste vie aikaa muilta päivityksiltä. Se on totta, että monet kirjat pyyhkiytyvät pois mielestä, kun tätä alkaa tehdä.
VastaaPoistaLinnea: Kannattaa lukea Garpin maailma joskus uudelleenkin, mutta antaa sille aikaa. Oletko lukenut paljon Irvingiä? Oman elämänsä sankarin lisäksi omia suosikkejani ovat Kaikki isäni hotellit sekä Ystäväni Owen Meany.
Claressa tosiaan on paljon aineksi hyväksi naishahmoksi. Toivottavasti saat oman kirjasi pian takaisin!
Pientä haasteväsymystä on havaittavissa täälläkin.
VastaaPoistaItse en yksinkertaisesti keksinyt lempihahmoja kun niitä äkkiä yritin miettiä, ja nyt sinun postauksesi luettua tein oivalluksen: Omalla tavallani kiinnitän tosi vähän huomiota henkilöhahmoihin. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta niin se taitaa olla.
Leski vuoden verran -kirjan hahmoja en muista ollenkaan (tosin sen lukemisestakin taitaa olla jo 10 vuotta), mutta nyt kun sanoit, Niffeneggerin Clare on kyllä hyvä.
Tessa: Niinpä. Minä jo mietin, että teenkö loppuhaasteen pelkkänä listana. Näitä on mukava pohtia, mutta huh, miten haaste syö aikaa kaikelta muulta.
VastaaPoistaJännää, ehkä toiset kiinnittävä huomiota enemmän kirjan tunnelmaan tai kieleen, tarinaan tai johonkin muuhun ja toiset henkilöihin? Ja voihan se vaihdellakin kirjan mukaan.
Leski vuoden verran-kirjan Ruth on hyvä romaanihahmo, muttei oma ykkössuosikkini. Clare taas osasi koskettaa minua todella.
Nyt vasta löysin tämän ja Tiffanyn!
VastaaPoistaAh, minusta haastetta on ollut ihan mahtavaa tehdä. :) Mutta se johtunee ensinnäkin siitä, että olen vielä nuori blogi-iältäni ja siksi innoissani, ja toisekseen siitä, että minulla on aikaa enemmän kuin monella muulla. Lisäksi olen joka tapauksessa lukenut aika vähän huhtikuussa, joten minusta ei kuitenkaan tunnu, etten ehtisi blogata lukemistani kirjoista haasteen vuoksi.
Mutta sen myönnän minäkin, että kaikkiin kivoihin haastevastaukseen ei vain ehdi kommentoida! Sääli sinällään.
Minulla onkin sinusta vähän Elinor-kuva! Niin kuin oma isosiskoni. :) Minä olen juuri se Marianne (tosin ystävyyssuhteissa olen ollut yleensä se järki huikentelevaisten tyttökavereiden rinnalla) tai Marikin pikkusisko Liisa. Minullahan on pikkusiskokin, mutta koska elin elämäni ensimmäiset 7,5 vuotta kuopuksena, on identiteettini hyvin pikkusiskomainen.
Karoliina: Niin, minä olen Elinor ja Marikki, tosin Marikki sentään toimii usein myös ei-järkevästi. Pikkusiskoni on selvä Marianne ja vähän Liisakin.
VastaaPoistaKommentoisin nyt vaikka kuinka pitkästi (((((( <3 ))))))) mutta olemme lähdössä pääsiäisreissuun ja pitäisi pakata. Lapset tuolla pakkaavat omia reppujaan ja saavat laittaa sinne ihan mitä ikinä omista huoneistaan keksivät. Apua. ;)
Minullakin oli vähän haasteväsymystä havaittavissa viikko sitten, kun töissä oli raskasta ja lisäksi päälle painoivat vielä opiskelut. Mutta vajaan viikon mittainen Barcelonan matka ja sen mukanaan tuoma blogitauko teki todella hyvää ja matkalta palattuani olin (ja olen) taas uutta intoa täynnä, tätä haastettakin kohtaan.
VastaaPoistaMinusta on ollut kuitenkin tosi mukavaa pohtia näitä jokapäiväisiä kysymyksiä ja samalla omaa lukuhistoriaansa, ja muiden blogeista olen saanut valtavasti hyviä lukuvinkkejä, sekä samalla näin uutena bloggaajana tutustunut muihin lukijoihin ihan eri tavalla. :) On tämä tosiaan haastava ja rankkakin haaste, mutta kuitenkin melkoisen palkitseva. Ja ihme kyllä, olen lukenut nyt huhtikuussa enemmän kuin kolmena aiempana kuukautena, kaikesta kiireestä huolimatta!
Varsinaiset kirjapäivitykset ovat minullakin jääneet vähän roikkumaan, mutta kaikista lukemistani kirjoista olen kirjoitellut ylös ajatuksia, kirjoittelen päivityksiä sitten kun ehdin. Ja tämän huhtihaasteen päivitykset jäävät hienoiksi jäljiksi muiden blogeihin, niihin voi onneksi palata koska tahansa tämän haasteen jälkeenkin. Ihanaa! :)
Sara: Vaikka välillä haaste väsyttääkin, on näitä ollut mukava pohtia. Kiitos siis sinulle haasteen saattamisesta suomalaisiin kirjablogeihin. Tätä tehdessä tulee käsiteltyä omaa lukijantietään monelta kantilta. ♥
VastaaPoista