~Markus Hotakainen: Tildan tähdet. Lasten oma avaruuskirja~

Tähdet ovat avaruudessa kaukana toisistaan. Nuoret tähdet ovat paljon lähempänä toisiaan, koska ne kuuluvat yleensä tähtijoukkoihin. Kun suuri kaasusumu alkaa tiivistyä, siitä syntyy yhdellä kertaa paljon tähtiä, kymmeniä tai joskus satojakin. Vastasyntyneiden tähtien syttyessä loistamaan ne puhaltavat ylimääräisen kaasun kauas avaruuteen. Jäljelle jää kirkkaiden tähtien joukko, jota sanotaan avoimeksi tähtijoukoksi.

Miksi maassa on elämää? Minkä vuoksi Mars on punainen? Miten maailmankaikkeus sai alkunsa? Jos nämä kysymykset askarruttavat sinua ja etenkin jos sinulla on lapsia, suosittelen tarttumaan tähtitieteilijä Markus Hotakaisen hienoon tietokirjaan Tildan tähdet. Lasten oma avaruuskirja (Wsoy 2007).

Tildan tähdet kertoo ajanmukaiseen tieteelliseen tutkimukseen pohjautuen maailmankaikkeudesta, sen synnystä, aurinkokunnastamme, linnunradasta, galakseista sekä mustista aukoista ja alkuräjähdyksestä. Kirja herättää paljon kysymyksiä, joihin se myös vastaa nykytiedolla. Kaikkiin kysymyksiin, esimerkiksi siihen, onko avaruudessa älyllistä elämää, ei tietenkään voi vastata. Hotakainen huomauttaa, että vaikka muualla elämää olisikin, ovat matkat tähtien välillä niin pitkiä, että pelkkien kuvitteellisten viestienkin kulkeutuminenkin vie vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Silti olisi ikävää olla ihan yksin valtavan suuressa maailmankaikkeudessa.

Koska kirja on nimenomaan lapsille suunnattu tietokirja, käyttää Hotakainen sellaisia vertauskuvia, joita viskari- ja eskari- sekä alakouluikäiset ymmärtävät hyvin. Hän esimerkiksi kutsuu galakseja avaruuden saariksi tai muistuttaa, että kuu on lihava tai laiha kiertonsa mukaan. Hotakainen muistuttaa avaruuden äärettömyydestä kertoen esimerkiksi, että pelkästään oman Linnunratamme galaksissa on 200 miljardia tähteä. Tämän kaiken äärellä lapsen (ja aikuisenkin) on vaikea käsittää oman maapallomme pienuutta, minkä vuoksi Hotakainen sijoittaakin aurinkokuntamme kuvailun kirjansa alkupuolelle kertoen seikkaperäisesti vaikkapa kuun meristä tai naapuriplaneetoistamme osana auringon perhettä. Eikä Pluto ole enää planeetta, vaan kääpiöplaneetta (mikä on ikäluokalleni vähän surullista, mutta väistämätöntä).

Kirjan kuvitus on rytmittyy hyvin teoksen sisällön kanssa. Kuvat ovat selkeitä, laadukkaita ja - mikä tärkeintä lastenkirjan kohdalla - houkuttelevia. Mikä on tämä ihmeellinen valo? Tai minkä kokoinen kukin planeetta on suhteessa kavereihinsa? Kuvat havainnollistavat ja teksti selittää. Hotakainen myös muistuttaa, ettei kaikkien taivaankappaleiden tutkailuun tarvita järeää tekniikkaa, vaan omin silmin tai kiikarien avullakin näkee paljon. Kuvalähteet on huolellisesti merkitty loppuviitteiksi. Kuvista valtaosa on NASA:n ja ESA:n aineistoa, mutta joukossa on myös suomalaisten kuvaajien otoksia (tähtikartat, revontulikuvat).

Yksi tarina kertoo kunigas Kefeuksesta ja kuningatar Kassiopeiasta. Heillä oli tytär, prinsessa Andromeda. Kassiopeian mielestä Andromeda oli maailman kaunein tyttö, paljon kauniimpi kuin meressä asuvat nereidit. Merten hallitsijan Neptunuksen mielestä kukaan ei voinut olla kauniimpi kuin nereidit. Neptunus suuttui ja käski kahlita Andromedan rantakallioon. Silloin kauhea merihirviö Valaskala uhkasi syödä Andromedan. Uljas Perseus ratsasti apuun lentävällä Pegasus-hevosellaan ja pelasti prinsessan.

Eikö ole kaunista ja satusiivillä lentävää? Hotakaisen teksti kertoo avaruudesta kauniisti ja muistuttaa (humanistiäidillekin), että monien tutuimpien tähtikuvioiden nimet ovat peräisin antiikin tarustoista tai faunasta, kuten meille pohjoisen asukkaille tuttu Ison karhun tähdistö. Eteläisellä pallonpuoliskolla tähdistöjen nimet ovat meille eksoottisempia, kuten Kultakala tai Kameleontti.

Laadukkaille kotimaisille lasten tietokirjoille on aina kysyntää, uskon. Moitteen sijaa en Hotakaisen kirjasta löydä. Hänen näkemyksensä maailmankaikkeudesta ja sen synnystä pohjautuu luonnontieteelliseen maailmankatsomukseen, jonka itsekin maailmansyntyteorioista haluan lapsilleni kertoa. Kerronnassa on paljon toistoa, asiat iskostetaan mieleen kertauksen keinoin.
Kirjan alkuun olisi ehkä kaivannut pientä taustatietoa siitä, että kyse on kirjasta, jonka innoittajana ovat aikanaan olleet Hotakaisen oman Tilda-tyttären pohdinnat (muistelen lukeneeni tällaista jostain lehdestä kirjan ilmestymisajankohtana). Ainakin oma tyttäreni oli kovin kiinnostunut siitä, miksi Tildan isi on tehnyt tämän kirjan.

Tildan tähdet on kirja, jota voin mielihyvin suositella kaikkiin lapsiperheisiin. Kirjasta on otettu uusi painos 2010, mikä kertoo siitä, että kirjalla on paikkansa kaikkien tiedonhaluisten lasten sekä heidän vanhempiensa kirjahyllyssä. Eikä tämä kirja jää vain hyllyyn. Ainakin meillä on viimeisen kuukauden ajan luettu Tildan tähtiä miltei päivittäin. Maaimankaikkeuden ihmettelyn ohella on viisivuotiaani innostunut myös tuottamaan oman näkemyksensä Avaruusmaasta:

*****