Loppiainen, joululoman viimeisiä päiviä viedään. Monet kaipaavat tai suorastaan jo elävät kevättä. Minä taas en millään haluaisi luopua joulun ajasta, riisua kuusta, ottaa tähtivaloja pois ikkunasta tai kerätä ystävien lähettämiä joulukortteja pois kotoisesta kirjahyllynäyttelystämme. Viimeisille suklaakonvehdeille sen sijaan sanoin iloiset heiheit jo muutama päivä sitten. Tähän vuodenaikaan on niin helppoa kuvitella olevansa syömättä suklaata ennen maaliskuuta, mutta viimeistään ensi viikolla olen jo kaupan arvaatte-kyllä-millä hyllyllä.
Ihanaa näissä verkkaisissa kissanpäivissä (ja minä olen koiraihminen) on myös se, että saa lukea kirjoja kaikessa rauhassa ja välillä on jopa aikaa pysähtyä pohtimaan lukemaansa. Blogiin saakka kaikki lukemani ei kuitenkaan taida tuoreeltaan ehtiä, koska minut komennetaan pelaamaan Afrikan tähteä, Muumidominoa ja Eläinpyramidia monta kertaa päivässä. Hyvä niin. Ja joskus loman luppoaikana, onnellisena tyhjänä hetkenä, on hyvä vain istua ja pitää kirjaa sylissään. Oliko se muuten Elina Karjalainen, joka joskus kertoi pitelykirjoista? Siitä, kuinka hyvältä tuntuu pidellä kirjaa.
Ensi viikolla on pakko aloittaa työskentely, mutta joulutunnelmoida aion nuutinpäivään saakka. Tosin vuoden ensimmäisen tulppaanikimpun vastaanotin jo tänään.
Täälläkin on palauduttu arkeen rauhallisesti: Tällä viikolla vain kolme päivää töitä, perjantai vielä vapaata. Toisaalta odotan kyllä kevään alkamista jo innolla, on ihanaa kun päivät alkavat pidetä!
VastaaPoistaTessa: Valon lisääntyminen tekee kyllä hyvää! Minulla on takana pitkä loma (johtuen muutoksista työni suhteen) ja jotenkin totuin liiaksi näihin leppoisiin päiviin. Uuden aloittaminen on vaikeaa, mutta täytyy vaan tarttua reippaasti hommiin heti ensi viikolla ja nyt muutama päivä nauttia vielä tästä kaikesta. :)
VastaaPoistaKirjojen pitely todellakin tuntuu hyvältä! Vähän väliä vain otan jonkin kirjan hyllystäni, joko rakastetun luetun tai houkuttelevan lukemattoman, pitelen hetken, selailen ehkä ihan pikkuisen, ja pistän takaisin. Auttaa pahantuulisuuteenkin ja alentaa aivan varmasti myös verenpainetta! :D
VastaaPoistaOlen ajatellut että joskus kun ei meinaa millään saada unenpäästä kiinni, pitäisi kokeilla auttaako se, että ottaa jonkin hyvän kirjan kainaloon. :)
Ihanaa, että joku muukin vielä viipyilee joulun ja vuodenvaihteen tunnelmissa - meiltä ei kuusi lähde ennen nuuttia ja sekin tuntuu tulevan kovasti nopeasti. Kynttilöitä tietysti poltetaan ainakin maaliskuulle :-)
VastaaPoistaSatu: Ihanaa, että harrastat samaa! Minäkin usein pitelen ja selailen jotain rakasta kirjaa. Se on rauhoittavaa. Tuo kirjavinkki uneen pääsemiseen voi toimia, jos ottaa sellaisen kirjan, joka on tarpeeksi tuttu. Uusi hyvä kirja ei kyllä unentuloa auttaisi ;)
VastaaPoistaEriqou: Luonnollisesti! Maalis-huhtikuussa voi vielä hyvin polttaa kynttilöitä. Ja minä ajattelin, että jouluvalojen sijaan voi puhua talvivaloista.
Minä taas elän joulua aina elämäntilanteeni mukaan. Nyt menin töihin HETI joulun jälkeen, joten omalta kohdaltani joulu loppui siihen. Ihan totaalisesti. Uudenvuoden päivänä riisuin kodin joulusta.
VastaaPoistaMieli on jo keväässä. Parempi ollakin tällaisella kaamosmasentujalla.
Vaikken talvi-ihminen olekaan, en millään raaskisi paketoida joulua pois. Mies ehdotti, että tänään, minä, että jos vasta viikonloppuna. Piparkakkutalonpurkajaiset meillä on aina loppiaisena ja johan nuo lapset sen aloittivatkin, heti aamupalan päälle. :)
VastaaPoistaPitelykirja, kyllä! Usein juuri niin.
Minä ostin ensimmäiset keltaiset tulppaanit eilen, ah! Intohimoni.
Täällä ihan samat tunnelmat. Useana vuonna olen raukkamaisesti keksinyt jonkin asioille lähdön ja jättänyt kuusen purkamisen miehelle - se on jotenkin niin surullista! Tänä vuonna en aio laistaa, mutta (neulasia tiputtavasta) kuusesta nautimme vielä lauantaihin, sillä meillä kuusen hävittäminen tapahtuu polttamalla. En halua ryhtyä siihen urakkaan kaksi pikku apurini kanssa, joten odotamme kiltisti lauantaihin ja siihen, että isi on kotona. Niinpä muutkin joulukoristeet saavat olla paikallaan vielä pari päivää:)
VastaaPoistaToivotan voimia ja innostusta alkavalle työrupeamallesi! Itsellänihän tämä kotiäitiarki ei sinällään juuri muutu, paitsi että pääsemme taas kerhoihin kavereita tapaamaan.
Ja niin, kiitos muuten ihanasta ja kannustavasta esseepalautteestasi!
Minulla on vielä joulukoristeet kaikki esillä, juuri aamulla katselin niitä ja mietin, että jää kyllä lähemmäs Nuuttia niiden poissiivoaminen :-)
VastaaPoistaKirjojen piteleminen (ja selaaminen) on kyllä erittäin miellyttävää.
Toki talvivaloja voi pitää loistamassa koko pimeän ajan ja kynttilöitä myös :-) Kukkaset piristävät ihanasti.
VastaaPoistaTäällä nautitaan arjen alkamisesta ja piristetään alkuvuotta pienillä sisustusjutuilla ja siivoamalla.
Hyvää loppiaista !
Vähän samoissa fiiliksissä täälläkin... kuusemme on kaunis, eikä ole varistanut neulasiaankan kovin paljoa. Ruokapöydän joululiinan laitoin kyllä jo eilen pyykkiin, alkoi olla aika epäilyttävän näköinen ;)!
VastaaPoistaToisaalta kun nyt olen toipumass flunssasta, tekeekin mieli siivota tauti pois nurkista ja samalla joulukoristeet. Lapset palaavat tänään isovanhempien kanssa kylpylästä, taidamme odottaa heitä kuusen purkamiseen... näin ajatteli mieskin ja se lämmitti sydäntäni :)
Minä olen suorastaan ahminut kirjoja joululomalla tai oikeastaan nyt tällä sairaslomalla. Tajusin lukeneeni viikon sisällä viisi kirjaa, en muista koska se olisi onnistunut?! Ihana tunne!
Lumiomena, minäkään en halua tästä luopua. Pidämmekin kuusemme su iltaan asti;-) Joulun aika on vuoden lumoavinta aikaa ja talvi ja lyhyet päivät sallivat meidän vain olla, pysähtyä, alkaa nauttia kirjoista jo illalla varhain, kun suvella pitää olla koko ajan ryntäämässä jonnekin ja kastella puutarhaa auringon laskettua tai pitää seuraa jossakin tai olla joku muu kuin oma itsensä. Minä olen nyt enempi minä, sillä ole osa lunta.
VastaaPoistaKaunista Loppiaista, Ystäväni Lumessa♥
Pitelykirja, miten hyvin sanottu. Mahdottoman hassu tuo ylempi kuva, olen sitä katsonut aika pitkään ja se saa hyvälle mielelle.
VastaaPoistaMinulla on samanlaiset tunnelmat. En tahtoisi luopua ikkunassa olevista jouluvaloista, niistä kun tulee kiva valo ja ennen kaikkea tunnelma! Joulukortteja taidan kuitenkin vielä säilyttää näkyvillä, samassa ovat vielä synttärikortitkin.
VastaaPoistaHih,suklaassa on sama tilanne.Tuntuu että nyt sitä TODELLAKIN on syöty tarpeeksi, mutta katsotaan vain kuinkas käy kaupassa karkkihyllyn ohi kulkiessa... ;P
Samaa ihanuutta olen kokenut myös minä kirjojen kanssa: lukea rauhassa, mietiskellä ja oikein nauttia lukemastaan. Pitelykirja -termistä en ole aiemmin kuullut, mutta kuulostaa hyvältä. :)
Ihania ja leppoisia viimeisiä lomapäiviä!
Hei vaan, lumiomena!
VastaaPoistaMITÄ nuo yläkuvan otukset ovat? Ihania. Oikein hellyttäviä, vaikka lajunmääritys jäikin nyt vajavaiseksi.
Pitelykirja, mikä sana! Miten minusta vain tuntuu, etten ehdi istua ja pidellä, silloin kun on rauha istua, täytyy avata kansi ja lukea... tai surffailla netissä. :)
Hyvää loppiaista!
Hyvän mielen leppoisaa oloilua sinulle vielä hetkeksi ystävä kulta♥
VastaaPoistaminullakin muutama pitelykirja!Rakastan muuten Elina Karjalaisen Ihmisen ääni kirjaa-voi että pitääkin kaivaa se tuolta hyllystä luettavaksi ennen töiden alkua.
Sooloilija: Totta on sekin, että oman elämäntilanteen mukaan täytyy ja saakin elää. Minulle joulu tuo lohtua talveen ja ehkä siksi haluan sitä jatkaa. Kevään koen vuoden ahdistavimpana aikana, ja siksi en sinne vielä kiirehdi. :)
VastaaPoistaSatu: Viikon päästä on hyvä! Silloinhan vasta on nuutinpäiväkin. Meidänkin piti purkaa piparkakkutalo vasta tänään, mutta kuopus odotti niin malttamattomana talon pihalla olevan piparkakkujunan syömistä, että annoimme lapsille uudenvuoden juhlien jatkot talon merkeissä. Minäkin rakastan tulppaaneja.
Amma: Meillä on niin ikään neulasia pudotteleva kuusi, joten ai auta kuin panna se ulos huomenna. Minä olisin mieluusti polttanut kuusen takassa, mutta mieheni ei tykkää kuusesta polttopuuna (vaikka se pauke on kodikasta!), joten kuusi menee jätteenkeräysautoon.
Ja kiitos. Oma työrupeamanikin tulee paikantumaan oman kodin sisälle, koska palaan tutkimushommiin ja kotiyliopistooni on matkaa.
Esseesi oli loistava!
Katri: Hyvä asenne sinullakin. Miksi pitää kiirettä? :) Kirjojen pitelemisessä on turvaa. Ihan pelkään mahdollista e-kirja-aikaa, koska miltä tuntuu lukulaitteen piteleminen?
Petriina: Totta. Talvivalot saavat meillä loistaa helmikuussakin, vain kaikkein jouluisimmat joutavat pois. Pienet sisustusjutut auttavat varmasti joulunjälkeisiin. Sinne myös hyvää ja leppoisaa loppiaisaikaa!
Mie ite: Olette onnekkaita, kun kuusenne ei karistele! Hyvä, että flunssasi alkaa olla ohi ja pääset nauttimaan sydäntalvesta. Ihanaa varmasti saada lapsetkin kotiin. Viisi kirjaa on tosi paljon! En ole itse päässyt samaan täällä "lautapeliluolassa" :)
Leena: Sinä ajattelet joulusta ihan samoin kuin minä ♥ Talvella saa jotenkin enemmän aikaa itselleen kuin kesällä, jos sen ajan osaa ottaa. Ja sekin on totta, että talvella saa jotenkin enemmän olla oma itsensä. Siksi ehkä meillä molemmilla tämä Lumi kulkee mukana.
Allu: Elina Karjalainen osasi keksiä hyvän termin. Ylemmän kuvan tarkoitus onkin tuoda iloa. Tulen itse iloisemmaksi, kun katson noita kissahahmoja työhuoneemme kirjahyllyssä.
Hietzu: Meillä on usein iltaisin vain valaistut paperitähdet ikkunassa, kynttilät kuusessa ja pöydällä. Ne riittävät ja tuovat ihanaa, pehmeää valoa. Niin mukavaa. Kokeillaanko, kumpi repeää ensin kaupan karkkihyllyllä? :)
Ilse: Hei vaan sinnekin! Yläkuvan otukset ovat kissoja, mutta ymmärrän hyvin, jos et koiranomistajana ja humanistina (ilman ironiaa, minä olen koiran osaomistaja ja jaan kanssasi saman tiedekunnankin) lajia tunnistanut ;) Mustan, pitkäviiksisen kissan perin rakkaalta isotädiltäni ja huovutettu tuli mukaan Pohjois-Karjalasta läksiäislahjana.
Lukeminen ja nettisurffailu ovat omien hetkieni ykkösaktiviteetteja, mutta nykyisin on löytynyt enemmän aikaa myös pitelykirjoille ja haaveilulle.
Maria: Ja sinne ihanaa juhlapäivää! Elina Karjalainen oli jotenkin tosi lämpimän ja paljon oivaltavan oloinen ihminen. Hänen kirjoissaan on paljon tunteita, ihmettelyä ja lumovoimaa. Eikä mitään voita Uppo-Nallen vuodenaikarunoja.
En tohdi minäkään joulusta luopua, vaikka kevät onkin mielessä.
VastaaPoistaKuusi saa olla tuossa, kunnes siihen kyllästyn, olenkin hiukan erikoinen, ei se minua haittaa :D
Voi olla että se on myös meillä Nuutin päivään asti, heh, tai vielä sen viikonlopun yli.
Afrikan tähti on hyvä peli!
Leppoisaa loppiaista Lumiomena ♥
Minä luovuin joulukuusestani jokin aikaa sitten jo..
VastaaPoistaMutta muu rekvisiitta on vielä tallella..
Ja puolikas "paradise"-rasia, joka tyhjenee uhkaavasti, vaiks vain minä olen syömässä..
Olen nauttinut myös näistä ihanista päivistä, joissa ei ole ollut ollenkaan ohjelmaa, aikataulua, pakollista..
Kaipaan noita iloisia peli-iltoja lasteni kanssa..
Eihän sitä lomallakaan pidä liian kurinalaisesti elää;-) Pelitauot ovat niin tervetulleia, meillä ajellaan autoradalla ja tänään on peuhattu tyynysotaa koko perheen voimin. Kirjaston kirjani lainasin juuri uudelleen, lukemattahan niistä on vielä suurin osa! Mulla alkaa työt jo huomenna ja kuron kiinni lukemisiani sitten junassa istuessa;-).
VastaaPoistaOikein mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!
ps. "pitelykirja" on ihan sydämeenkäyvä sana;-).
Tuntuisi jotenkin julmalle heti näin lähellä joulua vaan tylysti kerätä kaikki joulukimpsut pois. Oli sitä niin kovasti odotettu ja kaikkia huolella aseteltu. Jouluvalot saavat meilläkin vielä valaista. Pikkuhiljaa yksi kerrallaan kannan koristeet laatikkoon.
VastaaPoistaTulppaanit tosiaan tuovat kevään tullessaan!
Juuri niin Lumiomena ja se asia muuten sanotaan myös kirjassa, jota tiedät minun nyt lukevan.
VastaaPoistaOn muuten myynnissä kovakantisena...en ehkä voi nyt estää itseäni, sillä kaikki tapahtuu siellä, jossa voisin hyvinkin asua ja...
ihana kun papset tykkää kirjoista, luen paljon lapsenlapseni kanssa, hän tykkää
VastaaPoista(luin muurahaisistasi, ei ne mikään vaara ole. Muurahaiset syövät ja korjaavat vain kuollutta materiaalia, ei niistä kannata puutarhassa välittää. Myrkkyjä ei kannata ajatellakaan, sillä useimmat hyönteiset tekevät hyötyä, syövät niitä haitallisia otukoita. Rikkaassa puutarhassa tulee se oma tasapaino itsestään. Linnutkin syövät paljon hyönteisiä. Älä myrkkyjä ajattelekaan)
P.S.
VastaaPoistaLainaa lastenosastolta kivoja hyönteiskirjoja ja opi yhdessä lapsesi kanssa tuntemaan näitä "vihollisia" :)
P.P.S.
VastaaPoistaMeillä hedelmäpuita melkein kalliolla, ihmeen sopeutuvaisia kaikki kasvit, jos antaa niitten esimerkiksi itse hakea juuret syvälle.
Meillä kaapin päällä vielä yksi konvehtirasia avaamattomana, muuten joulu on korjattu jo pois ja ajatukset suunnattu ensi viikolla alkavaan arkeen. Hyvä oli tämäkin joulu 2010. Näistä päivistä sitä taas myöhemmin haaveillaan!
VastaaPoistaIloa sinne!
Ps. Ja meilläkin syötiin suklaata ihan useampi kilo, vaikka muuten ei niin persoja sulkaan perään ollakaan. Joulu on sentään joulu!
Seijastiina: Arvaa mitä? Meilläkin kuusi tuossa vielä seistä nöpöttää. Kyllähän se karisee, mutta on edelleen kuosissaan kauniina ja symmetrisenä. Afrikan tähti on ihana peli, vaikka sitä pelaankin monta kertaa päivässä. Mukavaa viikonloppua sinulle ♥
VastaaPoistaHanne: Joko Paradise tyhjeni? ;-) Minä olen iloinen, että suklaa loppui. Rakastan suklaata, mutta liika on liikaa - enpä olisi uskonut sanovani noin!
Aamunkukka: Tyynysotaa meillä ei olekaan harjoitettu! Lapset kyllä hyppivät sängyllä, leikkivät HopLopia. Se on hassua, koska meillä esikoinen on käynyt ko. paikassa vain kaksilla synttäreillä eikä kuopus kertaakaan. Lukeminen junassa on ihanaa, vaikka muuten istuminen saattaa joskus puuduttaa.
Tytti: Auttaisikohan tuo, jos pikkuhiljaa ja yhden kerrallaan veisi joulujuttuja pois? :) Onneksi pienen kirpaisun jälkeen alkaa mieli olla talven muissa iloissa - minä ostin tänään luistimet itselleni!
Leena: :) Odotan kyllä tuota kirjaa! Pitääkö tässä mennä kirjakauppaan?
Hannele: Lapsenlapsesi saa ihania kokemuksia ja muistoja, kun luet hänelle. Meillä muuten luetaan hyönteiskirjoja, kotona on omanakin pari. Esikoinen luettelee sujuvasti kaikki metsäsittiäiset, papintappajat ja jymyjäärät ;) KIitos muurahaisneuvoista.
Joana: Te olette tainneet saada _paljon_ suklaata. :) Minulla ei ole enää kuin pari pahaa marsipaanitäytteistä konvehtia. Joululahjakirjat on jo luettu, kun vain ehtisin niistä tänne blogiin saakka kirjoittamaan. Minä alan haaveilla joulusta uudelleen jo syyskuussa. Mutta ensi viikolla tosiaan taas arki, tsemppiä siihen!
Kyllä, saamme aina PALJON suklaata! Jännitän kovasti, mitä olet lukenut. Minäkin haluaisin kertoa kahdesta kirjasta, mutta saa nähdä ehdinkö.
VastaaPoistaSunnuntai-iloa!
Joana: Nyt vasta huomasin tämän viestisi. :) Toivottavasti ehdit kertoa niistä kahdesta kirjasta.
VastaaPoista