~Oma jouluyön ihmeeni~

Olen aina rakastanut joulua, sen odotusta ja tunnelmaa. Viisi vuotta sitten vasta odotinkin joulua. Esikoiseni laskettu aika oli 14.12., mutta se päivä tuli ja meni. Joulutyttöni oli päättänyt, että jos kerran on määrä syntyä joulukuussa, niin valitaan sitten syntymäpäiväksi se kaikkein komein ajankohta. Kovin helpolla ei lapseni lumisena jouluyönä maailmaan tullut, mutta tuli kuitenkin ja teki minusta äidin, miehestäni isän.

Viiteen vuoteen mahtuu monenlaista. On ollut ihmeellistä ja ihanaa seurata oman pikkuisensa kasvua isoksi tytöksi. Miten siitä pienestä vaaleanpunaisesta koliikki-itkuaan huutavasta pötkylästä on tullut lukemista harjoitteleva ja vanhemmilleen joskus vaikeitakin kysymyksiä (Miksi meillä on iho? Tehdäänkö multa taivaassa? Rakastuitteko te isin kanssa? Mistä te keskustelitte? Ja sittenkö minä synnyin?) tekevä tanssitunneilla käyvä tyttö?

Omaa tahtoa Joulutytöltäni löytyy, kuten kunnianhimoiselle kauriille kuuluukin. Vaikka hän on joskus itsepäinen, on hän niin herttainen, että antaisi läheisilleen vaikka paidan päältään - kunhan kukaan ei koske hänen prinsessa Ruususen asuunsa. Ennen kaikkea hän on tuonut elämääni sellaista iloa ja onnea, jota en aiemmin osannut kuvitellakaan (ja jota hänen pikkuveljensä Junamuseomies hienosti täydentää).

Joulu herkistää mieleni. Nyt sillä on minulle henkilökohtainen merkitys, jonka suuruutta ei mikään voi koskaan rikkoa. Voitte arvata, kuinka tärkeäksi Jouluyö, juhlayö on minulle tullut. Vaikka kappaleen merkitys on muualla, niin laulu sopinee jokaiselle joulun lapselle. Joulutyttöni itse toivoi tätä kappaletta, kauris siinäkin ♥

Valoisaa joulupäivää!

(Talviprinsessa-merkki ja muita ihanuuksia täältä)