Sivut

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

~Rantakalliovedenneito~


Peilityyni pinta josta kuuset heijastuu
ne sadat vuodet seisoo paikallaan.
Rannalla on hiljaista mä jotain odotan,
hetken aikaa kuulun maisemaan.
 
 

Peilityyni, aaltoileva, väräjävä, lämmin, virkistävä. Vesi = elämä. Ninni Poijärven sadunomainen kappale Neitoperho soi mielessäni. Nämä helteet ovat lähestulkoot tehneet minustakin, horoskoopiltani kaloista, vedenneidon. Tyttäreni on pieni vesipeto, mieheni osallistui lapsuusvuosinaan uintikilpailuihin, poikani tyytyy liottamaan kaksi- ja puolivuotiaita varpaitaan rantavedessä ja tekemään hiekkakakkuja. Minä olen jotain siltä väliltä; Uin, mutta viihdyn parhaiten rannalla, vettä katsellen. SKS:n julkaiseman Keijukaiset-kirjan mukaan Vedenneidot ovat keijuista kauneimpia ja herkinpiä, ne itkevät melkein jokaista kohtaamansa asiaa.

Eilen illalla pidimme perheen yhteisen elokuvaillan. Katsoimme Hayao Miyazakin mestarillisen filmin Ponyo rantakalliolla. Elokuva kertoo hieman muokatun version Pienestä merenneidosta Ponyo-kalan halutessa muuttua ihmiseksi tavattuaan viisivuotiaan pojan. Kaunis elokuva on myös muistutus merten, maailman keuhkojen tilasta.

PS. Nyt muutaman kotipäivän aikana, ennen seuraavaa pientä lomareissua, koetan tuoda esiin taas blogini kirjaosiotakin. En ole vielä päättänyt, mistä kirjasta aloitan. Toiveita saa esittää siitä, toisinko ensin esiin laaturomaanin, puhdasta hömppää, nuortenkirjaklassikon vai monia ajatuksia herättäneen bestsellerin!
Kuvan koira on tuttavaperheemme oma Sulo, joka ilahdutti ja sulostutti meitä läsnäolollaan Järvi-Suomen savolaisessa sydämessä venematkan aikana.

16 kommenttia:

  1. Miten kauniita kesäkuvia! Ja helteet jatkuvat teillä ja täällä....

    VastaaPoista
  2. Esittele vaikka se laaturomaani. Pidin muuten kovasti Omenansiementen mausta, jonka innostuin lainaamaan arvostelusi perusteella!

    VastaaPoista
  3. Toivoisin jotain ihanaa:)ei nyt mitään hienoa tai kovin tuskaista elämän tarinaa.Viimeisiin lomahetkiin .Mutta sinä päätät!odotan innolla.

    VastaaPoista
  4. Minä olen tänä kesänä käynyt kunnolla uimassa vain kerran. Silti rantavedessä ollaan pojan kanssa kahlattu enemmänkin. Kesäelämä on niin leppoisaa.

    Minä toivoisin kirjaa, joka herättelisi ajatuksia ja tuntoja. Suren vähän hoitovapaan konkreettista päättymistä ja kaipaisin jotakin sellaista luettavaa, joka veisi ihan mukanaan.

    Elokuvailtanne kuulosti todella mukavalta. Yhteiset perhehetket ovat niitä arvokkaimpia.

    VastaaPoista
  5. Suloisia vesikuvia. Pitääpä heti kuunnella tuo Neitoperho-kappale, en sitä entuudestaan tunne. Minäkin viihdyn parhaiten rannalla veden äärellä, mutta tykkään kyllä pulahtaa välillä ja uida tovin. Olen vähän huono rantaleikeissä.

    VastaaPoista
  6. En tiedä animaatioelokuvista mitään, mutta varmaan niidenkin aika on tulossa meidän perheessä. Kiitos siis tästä leffavinkistä!

    Vedenneidon herkkyys on myös vahvuutta, eiköhän se näin ole. Ilman herkkyyttä moni asia jäisi kokematta ja näkemättä.

    Niin ja liputan tietysti laaturomaanin puolesta, vaikka olen kyllä kiinnostunut bestselleristäkin!

    VastaaPoista
  7. Yaelian: Huh hellettä, tosiaankin! Mieli halajaa veden äärelle. Toivottavasti siellä ei ole tukalaa.

    Virvatuli: Mukavaa, että pidit Omenansiementen mausta. Kirja sopii ehkä parhaiten loppukesään ja omena-aikaan, mutta ihastuin siihen silti alkukesästä :)

    Hannele: Tule vaan!

    Maria: Joko sinulla loma uhkaa loppua? Saattehan miehesi kanssa nauttia yhteisistä lomapäivistäkin? Viikon sisällä esittelen varmaan kaikki lomalukemiseni, joten kepeänonnellistakin on luvassa.

    Anu: Kesäelossa tiivistyy paljon tästä ihmiselon onnesta. Kahlaaminen houkuttelee minuakin uimista enemmän. Hoitovapaan päättyminen on iso asia. Itse surin sitä omalla kohdallani varmaan parikin kuukautta, mutta onneksi arki alkoi soljua ja nyt osaa jo nauttia "aikuisten elämästä".

    Kirjailijatar: En tiedä, löytyykö Neitoperhoa esim. You Tubesta, mutta Ninni Poijärveen kannattaa ehdottomasti tutustua. Hän osaa luoda tunnelmia kesäyön hämäriin hetkiin.

    Ilse: Nämä Miyazakin elokuvat ovat siitä hienoja, että aikuiset löytävät niistä viehätystä. Henkien kätkemä (ei sovi ihan pienille, paikoin pelottava) ja Totoro (ihanaakin ihanampi, olen elokuvan fani jopa Facebookissa) ovat hurmaavia ja sydämellisiä. Herkkyys kantaa elämässä pitemmälle kuin pelkkä kovuus, joka usein vahvuutena nähdään. Näin ainakin haluan uskoa.

    VastaaPoista
  8. Minä tulen kans kaveriksi niin on upeat maisemat. Me myös viihdytään veden äärellä saimaalla upeissa maisemissa :)

    Helteet jatkuu ja itsellä alkaa olemaan aika tukala olo ;)
    kaunista viikkoa!

    VastaaPoista
  9. Ihania kuvia taas, ystävä rakas ♥ Vähän vilvoittaa tätä helteen piinaamaa oloa, kun katselee veden läikettä!

    Minä toivoisin ensimmäistä arvostelua vaikka tuosta bestselleristä!

    VastaaPoista
  10. Tämä vedessä viihtyvä luonteen laatu on hyvinkin tuttua... Vesi kuin toinen iho.

    Kauniita kuvia ja kiva postaus!

    VastaaPoista
  11. Kuvassa oleva koira on varmasti aivan erityislaatuinen, sillä sen olemus tuossa veneessä sai sydämeni ilahtumaan ja leveän hymyn kasvoilleni!

    Kauniita ja tunnelmallisia kuvia. Elokuva on katsomatta, ehkäpä pitäisi katsoa...taas itkettäisi, luulenpa niin ;)

    VastaaPoista
  12. Kauniita kuvia! Veden äärellä on tullut itsekin oltua viime päivinä useampaan otteeseen :)

    VastaaPoista
  13. Hei Lumiomena! Toivoisin, että esittelisit jossain vaiheessa mainitsemasi tyttökirjaklassikon Marjatta Kurenniemen Kesälinnun. Luin edellisestä postauksestasi, että olet lukenut sen niin monta kertaa! Itse en ole lukenut ollenkaan, jäi kaivelemaan mieltäni...
    Linkitin sinut viimeisimmässä postauksessani (sori en huomannut kysyä lupaasi?!)

    VastaaPoista
  14. Nukkumaan menossa ja vastaan teille kaikille ihanille pian.

    Saralle kuitenkin heti: Kiitos linkityksestä. Ja Kesälinnun tuon tänne viimeistään tiistaina. Nyt ensin hieman muuta :)

    VastaaPoista
  15. Wilhelmiina: Saimaalla sitä vasta onkin upeaa! Me vietimme kesäisen viikon lapsuudenmaisemissani Pohjois-Savossa piipahtaen myös Karjalassa.

    Susa: ihanaa, että teki olette palanneet lomalta ♥ Ehdin tehdä arvion nyt toisesta kirjasta, mutta bestsellerin aikakin koittaa :)

    Kultsin kämppä: Vesi vilvoittaa ja rauhoittaa :)

    Runotalon Sari: Kuvailit Sulo-koiraa kauniisti. Sulo on tosiaankin ihastuttava koira, tuttaviemme oma sohva- ja aktiivikaveri. Ponyo on ihana elokuva.

    Johanna: Kiitos. Mieli tekee koko ajan veden äärelle. Viime yönä saimme onneksi hieman vettä taivaaltakin. Se puhdisti ilmaa.

    Sara: Sinulle ehdinkin jo vastata. Hyvää nimipäivää!

    VastaaPoista