Paul Austerin seitsemäs suomennettu romaani Mr Vertigo (1994, suom 1997) on saanut ansaitun uusintapainoksen pokkarimuodossa.
Yhdeksänvuotias, enonsa pahoinpitelemä orpopoika Walter Claineborne Rawley elää Saint Louisin kaduilla kolikoita keräten. Hän kohtaa mestari Yehudin, joka lupaa opettaa Waltin levitoimaan ja jos hän ei onnistu tehtävässään, lupaa hän kohtalonsa Waltin käsiin. Waltista tulee läpi Yhdysvaltain tunnettu Ihmepoika Walt, jonka kiertueet ällistyttävät yleisöä kaikkialla.
Yhdysvaltain lamavuosiin, 1920-luvun lopulta kymmenen vuotta eteen päin, keskittyvä kirja tuo lukijoiden eteen kissankultaisen aikakauden musiikin ja urheilusankarit sekä uuteen nousuun ponnistelevan maan nurjat puolet ganstereineen ja Ku Klux Klaaneineen. Ihmepoika Walt ja mestari Yehudi kokevat näiden maagisten vuosien tarjoamat mahdollisuudet ja ojanpohjaa pahemmat kohtalot.
Austerin kuvaama showbisnes perustuu illuusioihin. Kaikki on satua, mutta samalla julmaa ja totta. Mr Vertigo on myös hyvin aistillinen tai elämyksellinen kirja; Musiikki soi, nyrkit puhuvat, hienon auton nahka tuoksuu, liika nauraminen sattuu vatsaan ja Waltin pieleen menneiden levitointiharjoitusten seurauksena lukijakin kokee iskeytyvänsä seinärappaukseen. Vastaavasti onnistumiset saavat lukijan nousemaan aavistuksen irti maasta.
Mr Vertigo yltää aivan Auster-suosikkieni New York-trilogian ja (jostain syystä kovin rakastamani) Illuusioiden kirjan tasolle. Romaani onkin eräs kesälukemistoni parhaimmista teoksista. Auster on velho kirjailijaksi.
PS. Mr Vertigo saa kantaesityksensä Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä lokakuussa 2010!
****
Tätä en olekaan vielä lukenut! Täytyy korjata asia. Suosittelen Austerin Invisible- kirjaa, joka on kyllä vähän erillainen... arvio blogissani :)
VastaaPoistaOlen lukenut ,ja upea kirja joka pitää otteessaan.
VastaaPoistaMinäkin tykkään tästä velhokirjasta!Toi näytelmä pitää päästä näkemään!!
VastaaPoistaMinäkin tykkään ihan hirveästi Illuusioiden kirjasta, ja nyt tuntuu etten olekaan tätä Mr. Vertigoa lukenut! Täytyy korjata asia, koska Auster on mahtava. :)
VastaaPoistaTämä oli varmaan se laaturomaani eikä bestselleri. ;)
Tätä en ole lukenutkaan. Yleensä ottaen pidän Austeria hieman epätasaisena kirjailijana eli uskallan sanoa tämän, mistä ainakin itse ihailen itseäni;-) Austerin viimeisinkö se oli, jota en edes ottanut tai kirjoitin siitä kärsien...Yllättäen luin jostain lehdestä: "Auster menee koko ajan vain sekavammaksi ja sekavammaksi kirja kirjalta..." Nyt otin kuitenkin syysuutuuden, sillä annan hänelle vielä yhden mahdollisuuden. Pidin kovasti parista Austerista, joiden nimet olen jo unohtanut. Vaimonsa on laadukkaampi. Siri on keltakaneli ja Paul on valkea kuulas, johon on risteytetty antonovkaa, punakanelia ja vielä jotain muuta.
VastaaPoistaLumiomena, SINÄ pidit huolta, että en ehdi lukea kuin yhden kirjan koko kesänä;-) Kysyn vieläkin, miksi kirjan pitää olla 652 sivua ellei se ole Waltaria! Minun piti ehtiä 10-15 kirjaa ja huomisesta alkaen vieraita...
Paul ei ikinä pääse elämäni 12 parhaan kirjan listalle, mutta Siri on jo siellä!
Mukavaa suvista viikkoa, Lumiomena!
(Olen lomalla edelleen, mutta käyn välillä muutamassa blogissa silloin tällöin.)
Nyt minua alkaa kiinnostaa onko Leena lukenut Invisible kirjan kärsien?!?! Ou nou. En sanoisi että sekavammaksi ja sekavammaksi, en ollenkaan. Mutta siitä olen samaa mieltä että Auster voi olla epätasainen kirjoissaan.
VastaaPoistaAnni: Minultakin tämä oli aiemmin mennyt ohi. Liekö uusi painos julkaistu tuon Kansallisteatterin produktion vuoksi? Niin tai näin, lukemisen arvoinen kirja! Täytyypä käyvä lukemassa, mitä kirjoitit Invisiblestä :)
VastaaPoistaYaelian: Todellakin hieno romaani, mieleenpainuva ja taianomainen.
Maria: Mietin parhaillaan, millainen teatterisovitus tulee olemaan. Austerin taitavuutta ei voi kuin ihailla.
Ilse: Joo, varmasti Auster myy ihan bestseller-määriä, mutta kyllä tämä laaturomaanista käy :) Jos pidit Illuusioiden kirjasta, pidät tästäkin!
Leena: Kiinnostava tuo omenaluonnehdintasi. Pidän siitä! Tosin en voi mennä sanomaan, että Siri olisi Paulia laadukkaampi. Siriltä on suomennettu vasta kolme kirjaa, joista "Amerikkalainen elegia" oli minulle pettymys. Tosin toki Paul Auster itsekin on (erittäin) epätasainen enkä ole kaikkia hänen kirjojaan yrittänyt edes lukea. Sirin "Kaikki mitä rakastin" on silkkaa parhautta, samoin Paulin New York-trilogian kirjat. Tämä Mr Vertigo on jo liki viidentoista vuoden takaa. Suosittelen kirjaa :)
Anni, olen myöhäisherännyt Austerin suhteen, sillä aikani on mennyt herrojen Hesse, Irving, Bellow, Singer, Böll, Roth, McEwan etc. kanssa, mutta olen lukenut varman juuri tuon New York -trilogian ja sitten jonkun muun vielä. En kaikkia. Mutta voi hän silti olla välillä hieman sekava. Liikaa sähläämistä, ihmisiä, kaikkea ristiin rastiin ja se kaikki tyylin kustannuksella. Tyylikäs, selkeä tiheys, joka liukuu kuin, kuin...norppa Saimaalla, on usein myös kirjallisen laadun tae. Jos lukija raittuu vääristä syistä, esim, sekavuudesta, ei sitä jaksa. Tässä Nick Cave yllätti minut täydellisesti, sillä Bunny Munron kuolema on sekoilua ja säheltämistä, mutta miten hän säilyttikään koko ajan linjan niin ettei lukijan kiinnostus hervonnut hetkeksikään....
VastaaPoistaAusteria ihaillaan hirvittävästi, mutta minä uskallan olla eri mieltä. Olin sitä jo blogin aloittaessani, kun valitsin vuoden 2008 parhaaksi kirjaksi Richard Powersin Laulut joita lauloimme, vaikka Parnasso sen haukkui ihan lyttyyn. Powersin teos on yksi suurimpia koskaan tehtyjä rasismin vastaisia teoksia, mitä koskaan on tehty. Ja koko kirja soi, todella soi: Parempaa huomista! Mutta sitä ennen oli Suuuri Kertomus.
Anni, ryhtyisin mielelläni nyt lukemaan kaikkia Austerin teoksia, mutta olen jo myöhässä omissa kirjoissani, joten...
Pitäiskö katsoa tarkemmin, monta hänen kirjaa oli kirpparissa.. Illuusioiden kirja esimerkiksi, muitakin.
VastaaPoistaLeena: Kirjoititkin pitkästi vastauksenasi Annille. Minä en ole kokenut Austeria sekavana, vaan pidän hänen kirjoistaan. Hän oli minulle "oma" löytö, kukaan ei suositellut, vaan joskus Timbuktun aikaan löysin kirjailijan itse. Elokuvakäsikirjoittajana hän on loistava (mm. Smoke ja Blue in the face). Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että kriitikoiden kanssa saa ja pitääkin olla eri mieltä! Jokainen lukukokemus on yksilöllinen.
VastaaPoistaHannele: Katso ihmeessä! Olisi kiva nähdä Austeria sinun kirjastossasi.
Velho kirjailijaksi - hauskasti sanot.
VastaaPoistaAusterin Yksinäisyyden äärellä on yöpöydällä kesken. Sitä luen näköjään pätkän silloin, toisen tällöin, kun ei heti temmannut. Niin hienoja väläyksiä kyllä, että kesken en jätä. Jännää, Sirin Amerikkalainen elegia kolahti minuun tosissaan. Taisi silloin olla sen kirjan "hetki". Pidin paljon kyllä edeltävästäkin :)
Omenaminttu: Olen kuullut, että tuo "Yksinäisyyden äärellä" on hankala, hieman ristiriitaisen vastaanoton saanuyt kirja. En ole sitä itse lukenut. Amerikkalainen elegia ei kolahtanut minuun, mutta Kaikki mitä rakastin on loistava teos! Minulle Auster on kirjallinen velho, joka osaa yllättää :)
VastaaPoistaAuster on ihan huippu. Pidän hänen salaperäisistä, yllättävistä maailmoistaan. Luin aikanaan ensimmäiisenä Oraakkeliyön. Se teki vaikutuksen: oli pakko ostaa samanlainen muistikirja kuin päähenkilöllä ja kirjoittaa kirjan parhaita kohtia muistiin.
VastaaPoistaMinä en ole Siriin niin ihastunut kuin monet. Paul on pparempi ;-)
Kiitos tuosta teatterivinkistä!
Linnea: Virkistää, että pidät Paulista enemmän kuin Siristä! Minä pidän heistä aika lailla saman verran, mutta Paulin ura on pitempi ja siksi sen voi nostaa ainakin vielä hieman korkeammalle. Auster on myös monipuolisempi, tosiaankin yllättävä!
VastaaPoistaSiri ja Paul ;-)
Lumiomena, Amerikkalainen elegia ei edes päässyt blogiini!
VastaaPoistaNo, ehkä he ovat kumpikin epätasaisia, mikä lienee vain inhimillistä. Olethan kuullut Sirin sairaudesta? Minäkin sain tiedon ulkomailta. Suomessa kukaan ei kirjoita siitä mitään.
Anni 'kiihdytti' minut vastaamaan;-), mutta kaikille minä tarkoitin.
Oletko muuten koskaan seurannut, että kun kaksi taiteilijaa ja etenkin saman alan luovan työn tekijää menee yhteen, se on yleensä naisen, ei mehen työ, joka kärsii ja SILTI Siri kirjoitti Kaikki mitä rakastin, joka on minulla samassa sarjassa Nadeem Aslamin Elävältä Haudatut teoksen kanssa; siellä missä ovat myös Haudankaivajan tytär ja Waltarin Turms kuolematon ja Aksel Sandemosen Kadonnut on vain unta...
Leena: En ole kuullut Sirin sairaudesta. Mistä on kyse? :( Ikävää kuitenkin.
VastaaPoistaEpätasaisuus on inhimillistä, onhan yhteinen rakkautemme John Irvinginkin epätasainen; Neljäs käsi on yksinkertaisesti huono kirja. Luin sen pakolla kirjailjaa kunnioittaen. Onneksi Irving nousi takaisin - tai tietenkin hän nousi ♥
Niin usein nainen väistyy urallaan, ainakin taiteessa ja politiikassa. Minä haluan uskoa, että Siri ja Paul ovat tasa-arvoinen pariskunta. Heidän on pakko olla!
Epätasaisuus on inhimillistä :-)
VastaaPoistahyvin sanottu. Lohdullista ja totta.
Siispä annan epätasaisuuden anteeksi myös Anna Gavaldalle, kuten jos joskus aikaisemmin taisin sanoakin.
Kiitos näistä hyvistä, inhimillisistä kirjallisuusvinkeistä ja huomioista!