Tulevana viikonloppuna en luekaan romaania, vaan syvennyn rakkaan ystäväni väitöskirjaan. Suuntaamme perheeni kanssa ensin lapsuuteni kotipaikkakunnalle Pohjois-Savoon, jonne lapset jäävät lauantaina isovanhempien luokse hoitoon. Mieheni ja minä ajelemme kahdestaan kohti rakasta Joensuuta kuuntelemaan ystäväni väitöstä sekä juhlimaan hänen karonkkaansa. Joensuu on kaupunki, jossa ehdin asua aikuisiällä kaikkiaan kolmetoista vuotta ja jota kohtaan tunnen aina suurta lämpöä sekä kaipuuta. Joensuuta voisi kutsua henkiseksi kotikaupungikseni. On myös virkistävää lukea tieteellistä kirjallisuutta, koska olen itsekin toiminut aikaisemmin tutkijana, vaikken väitöskirjaa ole (ainakaan vielä) valmiiksi saanut. Ystäväni kirjoittaa erinomaisen hyvin ja hänen tutkimustaan on ilo lukea.
Viikonloppuna aion myös yrittää ommella. Mietin tovin, että toisinko näitä ompeluajatuksia ollenkaan tähän blogiini, mutta arvelen, että monet lukijat harrastavat käsillä tekemistä. Itse en ole sitten 1980-luvun lopun ja yläastevuosieni ommellut kuin muutaman kerran ja nyt tuntuu, että olen jopa unohtanut, kuinka puolaaminen tapahtuu. Siksi otan kankaat mukaan reissuun ja koetan äitini avustuksella saada aikaan muutaman koristetyynyn. Allaolevat kankaat ostin maanantaina. Luonnonvaalea koirakangas on englantilaista, vaaleanpunainen taas Designers Guildin kangasta alennusmyynnistä. Suklaanruskeasta haaveilen aikaansaavani pitkulaisen tyynyn. Aika näyttää, mitä näistä loppujen lopuksi valmistuu tai jääkö kaikki hyvälle suunnitteluasteelle ;)
Kaunista viikonloppua!
Vai että Joensuu;-) Tyttäreni suorittaa nyt avoimessa teologian approa varmistaakseen pääsynsä teologiseen ensi keväänä. Viime viikolla hän oli tenttimässä Joensuussa, jossa kävi elämänsä eka kerran. Tulivat sieltä avokkinsa kanssa takaisin Jyväskylään ihan uudella mielellä: Kyllä Jyväskylä on sentään kaupunki! Tähän asti vain Helsinki on ollut sitä.
VastaaPoistaYmmärrän silti sinua, sillä sinne mieli, missä on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa sekä usein myös osan aikuisuuttaan. Minulle on se pieni merenrantakylä Porin ja Rauman välillä.
Minä en ole yhtään ompelusihmisiä, mutta bloggaajien joukossa on monta näistä kiinnostunutta ja kätevää. Pakko silti saada joka talvi kutoa pitkiä kaulaliinoja unelmalangasta tai kerran: issikalle loimi.
Mukavaa viikonloppua, Lumiomena, väikkärin, ompelusten ja lumen kera.
Kiva irtiotto arjesta. Mukavaa reissua! Autossa matkustaminen ei oikeesti ole niin paa asia. Siinähän on aikaa turista niitä näitä ja vaihtaa kunnolla kuulumiset.
VastaaPoistaEiköhän ne ompelukset vaan ihan hyvin onnistu! :)
Ompelemisen iloa :) Ja ihanaa kahdenkeskistä (nostalgista) reissua!
VastaaPoistaMinun sisareni opiskeli Joensuussa kuusi vuotta, mutta en saanut toimeksi vierailla hänen luonaan. Minulle Joensuu on aivan vieras.
VastaaPoistaViikonloppusuunnitelmanne kuulostaa mahtavalta! Hyvin kirjoitettua tieteellistä tekstiä on tosiaan mukava lukea. Itse luulin joskus haluavani tehdä väitökirjaa, mutta jo gradu-vaihe karisti sen ajatuksen tehokkaasti harteiltani.
Ihanaa viikonloppua!
Oikein hyvää viikonloppua, karonkat ovat aina mukavia juhlia=) Tuo koirakuosi on aivan bueno..aloin heti miettimään miten kivan tyynyn siitä saisi.
VastaaPoistaIhanat kankaat! Tulee hyvät tyynynpäälliset.
VastaaPoistaHauskaa karonka-juhlaa ja leppoisaa viikonloppua!
Kiitos kaikille kommenteista, ja ihana huomata tänne kirjautuneen uusia (osin tuttuja :) ) lukijoitakin!
VastaaPoistaPalailen yksilöllisin kommentein myöhemmin, nyt olemme perheeni kanssa savolaismaisemissa ja huomenna kohti Pohjois-Karjalaa. Hrr, mikä pakkanen ja mikä satumaa täällä on sen seurauksena!
Kiva kun olet piipahtanut blogissani ja minulle kommenttia muistoksi jättänyt.
VastaaPoistaMinäkin täällä kurkkimuksella - jo toistamiseen... =)
Mukava viikonloppu teillä.
Juhlahumua. =)
Nyt on reissu tehty ja kesken työpäivän ehtii hyvin (kun ehtisikin!) kommentoimaan tarkemmin ihania kommenttejanne :)
VastaaPoistaLeena Lumi: Kiinnostaa, että tyttäresi aikoo teologiseen. Aikooko hän hakea sekä Joensuuhun että Helsinkiin? Itse pidän Joensuusta tavattomasti ja kaupunki osaa näyttää "kaupunkimaisen" luonteensa, jos siellä viipyy hieman pitempään. Jos saisin valita oman asuinpaikkani, olisi se Joensuu, Kuopio tai Jyväskylä ja tuossa järjestyksessä :) Minähän en ole lainkaan pohjoiskarjalainen, ja muutin Joensuuhun vasta mennessäni yliopistoon, mutta jotenkin pidän alueen ilmapiiristä.
Emilia: Irtiotti teki hyvää! En pidä autolla matkustamisesta, mutta nyt oli niin kaunista ja rauhallista.
Maaka: Kiitos ja kiva, että jätit kommentin :) Ompeliminen oli siinä määrin mukavaa, että suunnittelen jo oman koneen hankkimista.
Katilein: Huomasinkin blogistasi, mitä alaa siskosi on opiskellut ja uskon Joensuun olleen hyvä yliopisto :) Väitös oli itse asiassa ko. osaston isoimmassa salissa, vaikka kyse oli eri tieteenalasta. Hauskaa, että olit pohtinyt väitöskirjan tekemistä. Itselläni se on kesken - luultavasti hamaan tulevaisuuteen, koska olen nyt muissa hommissa.
Mimmuli: Totta, karonkat ovat aina hauskoja juhlia. Koirakuosista sain kaksi tyynyä ja kunhan saan tyynyihin täytteetkin, lataan tännekin pari kuvaa onnistumisestani ylpeänä.
Taru: Juhlissa oli niin kivaa, että poden nyt ihan ikävää henkistä kotikaupunkiani kohtaan :)
melkoelli: Kiva, että löysit tänne. Tervetuloa uudelleenkin ja mukavaa alkuviikkoa!
Kikkein mukavinta lukea väitöskirjoja, jotka joku tuttu kirjoittanut, toivottavasti aiheesta, josta monet nuoret kiinnostuneita, ja lainaavat ja lukevat tulevaisuudessakin. Käsityö on ihanaa rentoutumista, enemmän tekis mieli sitäkin.
VastaaPoistaHannele: Minun alallani on se onni, että suurin osa väitöskirjoista käsittelee niin kiinnostavia aiheita, että niistä saavat kiinni myös alaa tuntemattomat. Pikkuhiljaa alan itsekin uskoa käsitöiden rentouttavaan vaikutukseen, enpä olisi aikaisemmin uskonut moista!
VastaaPoista