Miika Nousiaisen hirtehisessä kirjassa keskeinen teema on eräänlainen transnationaalisuus tai väärään maahan ja kansallisuuteen syntyminen. "Kansallisuustransu" Mikko Virtanen ei ole koskaan kokenut olevansa suomalainen, joten ratkaisuna on tulla ruotsalaiseksi, jollainen hän on aina sisimmässään ollutkin. Vaikka Mikko Virtanen, tulevaisuuden Mikael Andersson, on aina lapsuuden vadelmaveneiden ylensyönnistä aiheutuneesta oksentamisesta saakka kokenut olevansa ruotsalainen, ei häntä kelpuuteta kansankodin asukkaaksi tuosta vain. Tie Mikael Andersoniksi ei ole helppo, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Nousiainen kirjoittaa tyylillä, joka naurattaa ja kauhistuttaa. Kylmä nauru nousee huippuunsa esimerkiksi kohtauksessa, jossa Mikko Virtanen salakuuntelee ruotsalaisten ystäviensä elämää Thaimaan lomallaan. Myös ruotsalaisuudelle rakennettu alttari tai joulunvieton kuvaus tuntuvat lähestulkoon groteskeilta, vaikka niitä lukiessa naurattaakin. Vadelmavenepakolainen nostaa esille myös useita lähihistoriamme tapahtumia aina Anna Lindhin puukotuksesta joulukuun 2004 tsunamiin ja edelleen Lordin Euroviisu-voittoon. Tätä kaikkea Nousiainen tarkastelee Mikko Virtasen sinikeltaisten lasien takaa, mutta kuitenkin hyvin suomalaisesti.
Luin Vadelmavenepakolaisen matkalukemisena lentokoneessa. Kerronta oli siinä määrin nautittavaa ja mukaansatempaavaa, että luin sen kokonaan kahden ja puolen tunnin mittaisen lennon aikana. Mielestäni Vadelmavenepakolainen oli hirvittävän hauska, ja hirtehisen pintansa alla vallan älykäs kirja.
****
Olen aikonut jo tovin lukea tämän kirjan ja nyt luettuani arvostelusi, mielenkiintoni nousi entisestään!
VastaaPoistaKiitos :) Sinulle kyllä suosittelen tuota kirjaa. Ja jatkan kirjakommentointia vielä sen verran, että kun olin kirjan lukenut, kuulin ruotsia ihan erilaisin korvin ;-)
VastaaPoista