Sivut

maanantai 17. elokuuta 2020

Iris Murdoch: Meri, meri

 


Iris Murdoch: Meri, meri
Weilin + Göös 1981
The Sea, the Sea 1978
Suomentanut Paavo Leinonen
Kansi Markus Heikkerö
547
Brittiläinen romaani

Heräsin yhtäkkiä. Kuu paistoi makuuhuoneeseeni, missä olin unohtanut vetää kaihtimen alas. Kuulin meren loiskeen ja hyvin hiljaista kivien kalinaa kun aallot liikuttelivat niitä vetäytyessään pois Kattilasta. Täytyi olla laskuvesi. Kuulin myös, tai vaistosin, valtavan tyhjyyden, äänettömyyden kuvun, jonka sisällä sydämeni takoi äärimmäisen nopeasti.

Mitä juuri hiljattain (jo heinäkuussa, tämäkin juttu on ollut Instagram-tililläni jo muutama viikko sitten) luin? Hämmennys valtaa mieleni, kun ajattelen Iris Murdochin romaania Meri, meri. Luin tietenkin hyvän romaanin, vakuutuin entisestään ihailemani kirjailijan taitavuudesta ja ymmärrän täysin, miksi Murdochille myönnettiin Booker Prize nimenomaan tästä teoksesta.

Meri, meri on yhtä hämmentävä kuin mitä se on hieno. Romaanin kehyskertomuksessa näytelmäkirjailija ja muutenkin arvostettu teatterimies Charles Arrowby muuttaa Lontoosta syrjäiseen huvilaan meren rannalle. Hän katuu osia menneisyydestään, joka pitää häntä edelleen otteessaan. Uusi elämä merenrantatalossa ei ole niin seesteistä kuin toivoisi. Talossa tapahtuu outoja, selittämättömiä asioita ja siellä vierailee mitä erilaisempia ihmisiä. Ehkä kaikkein merkityksellisin on Charlesin kohtaaminen nuoruudenrakastettunsa Hartleyn kanssa, minkä seurauksena ilmassa on entistäkin enemmän vaaran merkkejä.

Hämmennystä sinänsä ehkä helposti avattavaan kehykseen tuo outojen tapahtumien ohella painostava tunnelma. Tapahtuminen ja tunnelmien yhteisvaikutus on hetkittäin kuin surrealistista unta, mutta pian kerronta on realistisen tarkkaa ihmissuhdekuvausta. Kaiken tämän Murdoch taitaa mestarillisesti, vaikka Meri, meri on paikoin uuvuttavaa, pitkästyttävääkin luettavaa. Ja, mutta: kaikesta huolimatta romaani kiehtoo läpi koko laajan sivumääränsä. Murdochin ihmiskuvaus on tarkkanäköistä, satiiristakin eikä välttämättä kovin miellyttävää, ja meriluonnon kuvaus kertakaikkisen upeaa ja liki tulevaa. Charles on sekä havainnoijana että kokijana klassisen epäluotettava kaikesta kertoja, kirjaaja. Yksi kysymys onkin se, kenelle hän on tai ei ole rehellinen – ei ainakaan itselleen.

Meri, meri on romaani, jota on vaikea avata lyhyesti. Lukukokemus on samalla kertaa raskas ja antoisa, romaanista sekä haluaa ettei halua eroon. Murdochin suurromaani on outo, liikuttava ja arvoituksellinen. Mieleenpainuva se on ennen kaikkea erikoisen tunnelmansa vuoksi – se on painajaiset ja arki, menneisyys joka on pääsemättömissä.

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut muutaman romaanin Murdochilta, mutta en tätä Booker-palkittua. Kuvailusi perusteella saattaisin pitää tästä. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, sitten kannattaa lukea tämäkin. Erikoinen, hieno!

      Poista
  2. Erikoinen ja epäluotettava on Meri, meri -kirjan kertoja. Mikä on lopulta kuvitelmaa, mikä totta? Jotain kiehtovaa tässä kirjassa on, vaikka oikeista tapahtumista en ole ollenkaan varma. Talossa ravasi ihan kivasti porukkaakin, se oli myös aika ihanaa - jos siis itse omistaisi tuollaisen paikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, luinkin bloggauksesi. Hienosti pohdit tätä omalaatuista romaania. Tämä lie sellainen romaani, jonka yksittäiset tapahtumat eivät jää niin helposti mieleen, mutta tunnelma, ihmiset ja talo kyllä.

      Poista
  3. Jee! Ei minulla mitään järkevää sanottavaa ole, mutta ilahduin kovasti tästä jutusta. Luin kirjan englanniksi 2010 ja suomeksi 2011, saatanpa lukea joskus uudestaankin. Ei ihan oma suosikkini Murdochin tuotannosta, mutta varmaan top kympissä kuitenkin. Hyllyssähän riittäisi uudelleen luettavia Murdocheja vaikka koko loppuelämäksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, ilahtuminen Murdochista on oikein järkevää! Sinua on ikuisesti kiittäminen siitä, että ylipäätään löysin Murdochin. Muutamista lukemistani suosikkini on toistaiseksi Hiekkalinna. Pari englanninkielistä odottaisi hyllyssä. :)

      Poista
    2. Kivaa! Mitähän herkkuja siellä hyllyssä odottaa?

      Poista
    3. Pekka, Under the Net ja The Bell.

      Poista
  4. Katja, tämä olisi takuulla minun kirjani ellei kirjailija olisi juuri Murdoch! Kunpa kirjan olisi kirjottanut Phillips tai Shields tai kuka muu tahansa. Minultahan puuttuu Murdoch -geeni. Heti tuli mieleeni miten paljon rakastan, rakastan, rakastan Fletcherin Meriharakoita♥

    Kerro minulle kun ehdit, miten kirjoitetaan noin lyhyesti? Olen uupunut jo kirjoittamaan pitkästi ja nyt luen tosi, tosi kiinnostavaa, haastavaakin kirjaa, joka raastaa sieluani. En ehkä uskalla sanoa siitä mitään. Sanot noin ja olet teilipyörässä. Sanot toisinpäin ja joudut hirtettäväksi. Mutta kun kiinnosti!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, anna joskus Murdochille uusi mahdollisuus, jos et ole aiemmin hänestä pitänyt. Muistankin Meriharakat-rakkautesi, hieno romaani se onkin! ♥

      Kirjoitan näin lyhyesti, kun teen nykyisin kirjapostauksia enemmän Instagramiin. Siirrän sitten osan jutuista tänne, tämäkin oli Instassa jo noin kuukausi sitten. Tämä on tällaista tekohengitystä blogille nyt.

      Mitähän olet lukemassa?

      Poista