Tara, Reese, Tina ja Veitola: 4 x elämäkerta

Tara Westover: Educated
Random House 2018
Lukija Julia Whelan
12 h 10 minuuttia
Storytel

Jos seuraa kirjallisuuskesteluja, ei olla olematta tietoinen tästä kirjasta. Westoverin tarina on uskomaton. Kärjistetysti: tynnyrissä kasvaneesta tytöstä tulee tohtori. Fudamentalisessa mormoniperheessä kasvava Westover käy kotikoulua perheessä, jonka isä uskoo kaiken valtionhallinnon olevan pahaa salaliittoa (tms.) ja jossa äidin mukaan luontaislääkintä voittaa koululääketieteen. Perhe piilottelee julkiselta vallalta. Jos rekistereitä katsotaan, ei Westoveria ole olemassa. Tara pääsee kuitenkin – vuosien kotikoulutuksen jälkeen – yliopistoon. Hän on hyvin nuori ja erittäin lahjakas, totta kai. Kotitaustastaan johtuen hän ei ole esimerkiksi kuullut holokaustista, mutta opintiellähän tässä ollaan.

Educated (suom. Opintiellä, käsittääkseni äänikirjaa ei ole saatavilla suomeksi) on niitä kirjoja, joihin tartuin ihan hypen perusteella: kirjaa ovat painokkaasti suositelleet yhtä lailla monet bloggaajat kuin itse Barack Obama. Ja mikäs siinä, Westoverin tarina on varmasti joillekin vapauttavaa luettavaa, ainakin se on kiinnostava kuvaus siitä, miten melkein kaikki on mahdollista.

Kirjallisuutena Educated on kuitenkin jonkinlaista paranneltua misery litiä: monenlaisia kauheuksia tapahtuu, elämä fundamentalistiperheessä on haastavaa, mutta akateemisuus odottaa. Westoverin tarinassa riittää ihmeteltävää. 

Educated-/Opintiellä-nimi viittaa koulutukseen ja toki sitä kirjassa on, mutta yhteiskunnallista pohdintaa suuremmassa roolissa on kuitenkin Westoverin oma sinnikkyys ja hänen oman perheensä kokemat käänteet. Toki tässä nyyhkytarinassa koulutusta arvostetaan – ja niin pitääkin! Vetävä tarina ei kuitenkaan tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin moneen muuhun. Kirjallisuutena Educated ei ole mitään kovin ihmeellistä, tositarinana tietenkin on. Äänikirjana Westoverin koukuttava teos toimii kuitenkin paremmin kuin hyvin. Ei tätä keskenkään voinut jättää, mutta en koe saaneeni tästä mitään erityistäkään. No, tiedänpä nyt jotain tästäkin kirjailmiöstä.

Reese Witherspoon: Whiskey in a Teacup
Simon & Schuster Audio 2018
Lukija Reese Witherspoon
2 h 50 min
BookBeat

Jos pitäisi nimetä huono elokuva, jota rakastan, nostaisin empimättä esille romanttisen komedian nimeltä Sweet Home Alabama. Elokuvan pääosassa on hyväntuulinen Reese Witherspoon ja samaa Yhdysvaltain syvän etelän hyväntuulisuutta säteilee myös hänen omaelämäkerrallinen kirjansa Whiskey in a Teacup. What Growing Up in the South Taught Me About Life, Love, and Baking Biscuits.

Kepeä, mutta mainio kirja esittelee palasia Witherspoonin elämästä ja yhdistää niitä ns. etelän kasvatukseen. Etelä ei onneksi tarkoita rasismia, vaikka toki Yhdysvaltain syvän etelän kulttuurissa rasismilla on surullinen historiansa (ja siihen Witherspoon olisi voinut toki tarttuakin, hän kyllä onneksi korostaa ihmisten tasaveroisuuden tärkeyttä), vaan hyvää käytöstä, tiettyä kirjoittamatonta etikettiä ja vieraanvaraisuutta. Keskiöön nousevat elämän ilot aina hyvästä ruuasta hiusten rullaamiseen ja lukemisesta musiikkiin. Kaiken takana vaikuttamassa on ollut Witherspoonin isoäiti Dorothea, jolta näyttelijä on oppinut paljon toisten ihmisten huomioimisesta.

Mikä ihana, kepeä kirja, joka ei yritä olla mitään liikaa.

Witherspoon lukee kirjansa itse, mikä lisää kokonaisuuden viehätysvoimaa. Minulle kirja oli mainiota lenkkiseuraa, Witherspoon voisi alkaa lukea enemmänkin äänikirjoja.

P.S. Reese Witherspoonin kirjakerhoa (Hello Sunshine) on ilo seurata sosiaalisessa mediassa.

Tina Turner: Minun rakkaustarinani
Like 2018
My Love Story. Official Autobiography 2018
(Kirjoittajat Deborah Davis, Dominik Wichmann)
Suomentaneet Ari Väntänen ja Juha Ahokas

Lukija Miia Nuutila

8 h 22 min
BookBeat

Tina Turnerin elämäntarinan keskeiskäänteet lie tuttuja useimmille: lapsuus Tennesseessä, väkivaltainen avioliitto Ike Turnerin kanssa, uran vaiheet ensin Ike Turnerin ja myöhemmin menestyksekkäästi soolona, peruukki ja sääret, uusi rakkaus Erwin Bachin kanssa, koti Sveitsissä jne. Turnerin elämä on melkoinen selviytymistarina, hurja ja lopulta voimaannuttava.

Minun rakkaustarinani ei tuo mitään kovin uutta tähän tarinaan, joskin Turnerin viimeisimpien vuosien sairastelu ja vanhan parisuhteen tuoreehko avioliitto ovat koskettavaa, kaunista luettavaa. Rakkaus korostuu kirjan nimessä ja rakkauden osoittaminen saa konkreettisia muotoja vielä (onneksi) kesken olevassa tarinassa.

Kirjan markkinoinnissa Turner kutsuu Minun rakkaustarinaani ”todelliseksi elämäntarinakseen”. Hänen oma äänensä välittyykin kirjasta sellaisena kuin hän haluaa sen meille välittää. Mukana on vanhan, paljon kokeneen naisen elämänviisautta ja tiettyä (Turnerin kohdalla buddhalaisperäistä) seesteisyyttä, mutta jostain syystä myös paljon selittelyä ja puolustelua. Vaikka Turner haluaa viestiä olevansa sinut elämänsä kanssa, on hän ajoittain kuin puolustuskannalla muutamien valintojensa suhteen. Tällaista vakuuttelua on mukana sen verran, että lukija (minun kohdallani kuuntelija) saattaa turhautua.

Mutta. Sujuva, koskettava ja kiinnostava elämäkerta kunnioitettavasta laulajasta. Nyt tekisi mieli katsoa What’s Love Got To Do With It -elokuva uudelleen – siitäkin huolimatta, ettei Turner itse tunnu elokuvaa ja sen sisältöä kaikilta osin arvostavan.

Maria Veitola: Veitola
Johnny Kniga 2018
Lukija Maria Veitola
7 h 21 min
BookBeat

Koska innostuin kuuntelemaan Veitola-kirjan, voi tätä olla vaikea uskoa: en ole koskaan katsonut yhtään Veitolan ohjelmaa. En muista kuunnelleeni häntä radiosta. Hänen kolumnejaan olen lukenut ja niistä olen pitänyt – enemmän tai vähemmän, pitänyt niiden sujuvuudesta ja terävyydestä.

En aluksi ajatellut kuunnella Veitolaa, mutta koska tykkään kuunnella kertovia tietokirjoja ja elämäkertoja, ajattelin että jos nyt paremman puutteessa. Hah! Paremman puutteessa sainkin paremman kuunteluelämyksen. Veitola on hyvä, siis todella hyvä: hänen itsetietoiseen voimakkuuteensa mahtuu herkkyyttä.

Osin kolumneistaan koostuvassa kirjassa Veitola kuvaa kasvamista Itä-Suomessa, perhesiteitä, uraa, päihteiden käyttöä, maalaisuutta ja kaupunkilaisuutta, tyyliä, vanhemmuutta, arkea, surua, iloa, sukupuolta – no, koko pakkaa – suorasanaisesti ja viihdyttävästi, mutta myös pysäyttävästi. Hänellä on painavaa sanottavaa, mutta napakalla ja kepeällä tyylillä. Jutustelevalla tyylillään Veitola tulee ikään kuin tutuksi, sellaiseksi jonka kuulumisia kaipaa.

Jokainen julkaistu kirja on tietenkin harkittu tuotos ja kirjoissa kerrotaan sen verran kuin kirjailija, kustantaja jne. katsovat tarpeelliseksi. Veitolan kirja tuntuu avoimelta, suoralta, tyylikkäältäkin. Kokonaisuus toimii erinomaisesti.

Veitolalle lämmin luku- tai kuuntelusuositus!