Irlannissa 4: Ylistyslaulu hotellille

Tällaista postausta en ole aiemmin tehnytkään. Minusta on näet tullut yhden hotellin fani. Hotelli ei ole hienoin, jossa olen vieraillut (sellainen on tietenkin The Goring, jossa herttuatar Catherinekin oli viettänyt häitään edeltävän yönsä; itsekin olin siellä kerran hääpäiväreissulla). Se ei ole kaunein (joka on taas Goring, tai ehkä oslolainen Grand Hotel) eikä siisteinkään (ehdottomasti berliiniläinen Otto, jota suosittelen perhematkailijoille Berliinissä muutenkin). Mutta siellä on hyvä palvelu, kiehtova historia, kaunis ympäristö ja ihan omanlaistaan vanhanmaailman charmia.

Fitzpatrick Castle Hotel on kahden loman perusteella noussut erääksi suosikkihotellikseni ilmapiirinsä, miljöönsä ja viehättävän tunnelmansa vuoksi. Kun vuosi sitten Aircoach-bussin ikkunasta näin hotellin ensimmäistä kertaa, koin miltei rakkautta ensisilmäyksellä.

Hotellia voisi kutsua vanhaksi ladyksi. Se on ehkä nähnyt parhaat päivänsä, mutta täytyy ajatella historiaa: 1740-luvulla rakennettu linna (huoneet toki ovat uudemmassa lisäsiivessä sviittejä lukuun ottamatta), joka on ollut niin Irlannin hallituksen kuin IRA:nkin hallussa ennen kuin Fitzpatrickien perhe osti sen 1971 ja perusti hotellinsa. 

Vanha lady ei ole kaikin osin kuosissaan. Se on ulkoa päin kummallisen värinen eikä lisäsiipi istu ihan täysin maisemaan, koska se näyttää - no, 1970-lukulaiselta lisukkeelta (kuva linnasta ennen lisäsiipeä ja uutta väriä löytyy täältä). Hotellia kuitenkin uudistetaan koko ajan ja esimerkiksi meillä on ollut hyvä huoneonni. Viime vuonna perhehuoneestamme oli upeat näkymät Dun Laoghairen aallonmurtajille. Tänäkin vuonna olin varannut meille perhehuoneen, mutta saimmekin kaksi tyylikkäästi sisustettua vierekkäistä huonetta, jotka saimme yhdistettyä avaamalla huoneiden välissä olevat ovet. Huoneissa oli parvekkeetkin. Tunnelma oli sopivan puoliylellinen ja lämmin. Parvekkeilta näimme niin vehreälle pihalle kuin osin Dun Laoghairen suuntaan.

Hotellissa on muutama ravintola. Me söimme The Grill -ravintolassa, minä sienikeittoa ja kasvispastaa, mieheni miekkakalaa, lapset pihvejä. Kaikkien mielestä ruoka oli maukasta ja henkilökunta ystävällistä. Aamiainen PJ's-ravintolassa oli pohjoismaiseen aamiaisrunsauteen tottuneelle aika perustasoa, tosin irlantilaisen aamiaisen ystäville oli kyllä munia, pekonia ja puuroa tarjolla. Minä olen paahtoleipien ystävä, joten paahtoleivät, tuore (hyvä) kahvi ja paksu irlantilainen jogurtti kuivattujen karpaloiden kera upposivat minuun. Pekonit jätin muille.

Itse linnassa riitti myös paljon tutkittavaa! Sieltä löytyi esimerkiksi haarniska, jollainen on kellarissa. Kuulemma jossain on kirjastohuonekin, mutta siitä kuulin vasta matkamme jälkeen. Kirjastobaarissa on lainattavia kirjoja noin 500 niteen verran sielläkin. Kirjat sopivat tietenkin joka paikkaan, mutta hienosti myös Dalkeyn ja Killineyn kylien puolivälissä sijaitsevaan hotelliin, sillä Dalkeyssa vietetään vuosittain kirjallisuusfestivaalia ja kirjailijoista muun muassa Maeve Binchy ja näytelmäkirjailija Hugh Leonard ovat asuneet alueella. James Joyce oli asunut vieressä kylässä Sandycovessa.

Parasta oli tunnelman ohella henkilökunta, joka oli ystävällistä ja joustavaa, mutta hienotunteista ja tunkeilematonta. Myös se, että paikalliset (eläkeläiset! Asiakkaiden joukossa oli paljon lapsiperheitäkin) suosivat hotellia iltapäivädrinkkipaikkanaan kertonee jotain - ainakin siitä, että maailmassa pitää olla jotain pysyvää ja Killiney Hillillä seisova linnahotelli on kestänyt kaikenlaisia maailman tuulia. 

Luulen, että meidän pitää joskus majoittua muuallekin Irlannissa, olen kuullut että B&B-paikat ovat vieraanvaraisia ja laadukkaita ja Dublinin rannikolla on useita houkuttelevan oloisia hotellejakin. Silti uskon, että palaamme vielä Fitzpatrick Castle -hotelliin, tuo vanha lady on aika uniikki.

Onko teillä muilla suosikkihotelleja? Tai muita mieluisia tapoja majoittua? Kertokaa omia suosikkejanne ja majoitusmuistojanne.


P.S. Tämä ei ollut sitten mikään yhteistyö- tai mainospostaus.  ;)