Gummerus 2016
215 sivua
Kansi Jenni Noponen
Arvostelukappale
Kotimainen romaani
14. tammikuuta 1820
En usko lainkaan niin sanottuun luonnolliseen elämään, josta kapakan runoilijat aina puhuvat. Uskon sitä vastoin että helpoin tapa välttää elämän tuska on keskittyä työhönsä, tehdä velvollisuutensa. Rahapalkkaa suurempi hyvitys on kohtalonkysymysten väistyminen taka-alalle. Miksi luulette ihmisten heräävän aikaisin ja kiirehtivän virastoon ellei viisautta, aistielämää ja luonnollisuutta karkuun?
Kuusi vuotta. Sen verran Helsingissä työn vuoksi vietettyjä vuosia arkkitehti Carl Ludvig Engel lupaa vaimolleen Charlottelle. Mutta vuodet vierivät, syrjäinen Helsinki saa muotoaan ja kasvaa, Berliinin-ikävä ei hellitä ja Engel kirjoittaa yöpäiväkirjaansa.
Yöpäiväkirjassa ajatukset ovat vailla yleisempää merkitystä. Vailla merkitystä ei sen sijaan ole Jukka Viikilän romaani Akvarelleja Engelin kaupungista, joka sytyttää eloon 1800-alkuvuosien kaupungin, ja miehen, joka peilaa itseään suhteessa työhönsä, perheeseensä sekä ajan virtaamiseen. Miehen, jolle Helsinki on ikuisen talven kaupunki, mutta jonka ihmeellisessä kasvihuoneessa, kaakeliuunin lämmössä kukoistavat niin pelargoniat, oleanterit kuin enkelipasuunatkin.
Runoilijanakin tunnettu Viikilä kirjoittaa kaunista kieltä, jonka ansiosta romaanin voi lukea vaikka kuinka moneen kertaan niin kokonaisuudesta kuin pienistä pätkistäkin nauttien. Viikilän Engel on syvällinen ajattelija, jolle onni on hetkittäin sietämättömän kärsimyksen poissaoloa ja jolle suku on välimatkasta johtuen kuin romaanihenkilöitä: olisikin helpointa, jos voisimme yhteisestä sopimuksesta luopua totuuden vaatimuksesta. Yöpäiväkirjat ovat etäännytettyä todellisuutta, romaanin onnistuneen nimen kaltaisia akvarelleja. Silti Engel ei jää etäiseksi, vaan mieheksi jonka harteita painavat niin työ kuin suuret surut.
Tietty, perheestä huolimatta koettu, yksinäisyys, ulkomailla asuminen, historian kytkeytyminen Engelin merkintöihin sekä Viikilän taitava kielenkäyttö tuovat muistumia Aki Ollikaisen, Joel Haahtelan ja Kristina Carlsonin romaaneista. Ehkä jonkinlaista sukulaissieluisuutta onkin, mutta Viikilä kirjoittaa - tietenkin! - omanlaistaan proosaa, kuulasta ja hallittua. Hänen Engelinsä ei vaivu katkeruuteen eikä epätoivoon. Engel on samalla kertaa keskitien kulkija, visionääri ja uuden luoja. Helpolla ei Viikilä kuitenkaan Engeliään päästä.
Jos jotain jäin pohtimaan, niin sitä että missä määrin nyt käsillä oleva Viikilän romaani ja hänen kirjoittamansa samanniminen kuunnelma ovat yhteneväiset. Ehkä eivät ollenkaan, eikä sillä ole itsenäisten taideteosten ollessa kyseessä suurta väliäkään. Uskon, että luin nyt yhden koko vuoden kauneimmista romaaneista. Sisällöllisen kauden lisäksi kehun myös Jenni Noposen suunnittelemaa kantta, väljää taittoa sekä sisäkansiin painettua kirjailijaesittelyä.
Akvarelleja Engelin kaupungista on surumielinen, kauttaaltaan hieno kirja, joka saa minut kaipaamaan kävelyä Bulevardilta Ruttopuiston kautta Senaatintorille. Siinä muuten kulttuurielämys, jonka aion pian toteuttaa - Viikilän lauseet mielessäni.
--
Myös Mari, Sara ja Tuija ihastuivat kirjaan. Kaksi ensin mainittua löysivät samaa sukulaissieluisuutta Haahtelan tai Carlsonin kirjan kanssa.
Kaikin tavoin kaunis kirja, kansikin kuin koru! Kiitos siitä, miten saat esille kirjan ominaislaadun!
VastaaPoistaTuija, samaa mieltä. Tämä sopisi ulkoisesti Vuoden kaunein kirja -ehdokkaaksi. Ja sisältönsä puolestakin kestää varmasti monta lukukertaa.
PoistaMinulla on tämä juuri työn alla! Alku on lupaava, ja odotan postauksesi perusteella, että taso pysyy loppuun asti :) Kiva postaus ja ihanan kaunis kuva! Olen samaa mieltä että kirja on jumalaisen kaunis ainakin noin ulkoisesti!
VastaaPoistaIsa, hauska kuulla! Toivottavasti pidät jatkostakin. Minusta tämä on hieno romaani, hyvin hallittu. Ja tosiaan - niin hurjan kaunis.
PoistaIhanaa! Kirjaa on kehuttu paljon ja haluan ehdottomasti lukea tämän. Tämä on tosiaan jo ulkonäöltään kuin koru!
VastaaPoistaElina, tämä on kaunis, hieno romaani. Suosittelen lämpimästi.
PoistaHmm, kirjoitit kyllä aika vahvasti tämän kirjan puolesta, joskin mietin että onkohan tämä minun kirjani? Annetaan kohtalon päättää, käveleekö kirja joskus vastaan :). Ihan kauheasti kyllä nyt keväällä tullut kaikkea mielenkiintoista ja sitten vielä aletkin, että tulee ostettua ihan kamalasti kirjoja :D. Yöpöydän kirjapino on valtava, hihi :).
VastaaPoistableue, hmm sinnekin! Nimittäin nyt mietin, että olisiko tämä sinun kirjasi. Kannattaa joka tapauksessa lukea, jos kirja tulee vastaan. Se on hieno romaani ja kiehtovasta aiheestakin. :D ja peukku yöpöydän kirjapinolle!
PoistaTämän kyllä haluaisin lukea, vaikuttaa ihan minun kirjaltani, henkilöstä lähtevää historiaa ja Helsinkiä. Mietin, että pitääkö hankkia ihan omaksi, vai laittaisiko kirjastoon varauksen. Ehkä laitan varauksen ja jos kirja on erinomainen, hankin omaan hyllyyni
VastaaPoistaJaana, varmasti kannattaa ensin laittaa varaus ja sitten ostaa, jos kirja on mieleesi. Tässä on paljon sellaista, johon voi palata monta kertaa.
PoistaLuin kirjan, eikä ole minun "vuoden kaunein kirja". Odotin elämää suurempia lauseita, kuten Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin. Vastaavaan en ole usein törmännyt. Kieli on Viikilällä kaunista, mutta jotain jäi puuttumaan.
VastaaPoistaMerja, kiitos kommentistasi. Harmi, ettei tämä ollut sinulle niin hieno kuin mitä odotit. Odotuksia oli varmasti syntynyt, kun kirjaa ovat kehuneet niin monet. Minulle tämä oli hieno, ei ehkä vuoden kaunein (vuosi on kuitenkin alkupuolellaan), mutta yksi kauneimmista.
PoistaJalosen 14 solmua... on upea!
Hieno kirja, runollinen ja surumielinen.
VastaaPoista