2015 luettuna

Puolilumisen joulun ja (toivottavasti) pakkashuuruisen uudenvuoden välipäivinä on tuttuun tapaan aika paketoida oma luku- ja blogivuoteni. Lumiomenassa ei tänä vuonna mitään erityisiä uudistuksia ollut: blogi on päivittynyt siihen tahtiin kuin oma innostukseni on riittänyt, blogia ovat tukeneet melko aktiivinen Facebook-sivu ja satunnaisesti käyttämäni Twitter, jonne kumpaankin linkittelin myös kirja- tai kulttuurialan uutisia. Näin teen jatkossakin.

Kirjojen lisäksi olen fiilistellyt blogissani muun muassa erilaisilla retki- ja matkatunnelmilla aina Halosenniemestä Vantaan ja Sipoon rajaseudun kevätluontoon sekä Dublinin rannikolta jouluiseen Osloon. Lisäksi olen kertonut perheestämme lukijoina, esitellyt osa-aikaisen pihavankimme ja käynyt Turun ja Helsingin kirjamessuilla sekä teatterissa. Ilokseni Lumiomena oli mukana Cisionin Top 10 kirjablogit -listalla.

Pääosassa ovat kuitenkin kirjat. Nyt listaan kirjavuoteni mieleenpainuvimpia - mutten välttämättä parhaimpia! - kokemuksia eri kategorioissa. Kirjojen järjestyskin on satunnainen. Vuonna 2015 ilmestyneiden parhaimmistoni listaan Blogistanian äänestyksen aikaan 13.1., joten silloin mukana on sellaisia(kin) teoksia, joita en tässä mainitse.

Minulle vuoden 2015

Koskettavin romaani on tässä:

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Minä olen aina halunnut uskoa armoon, mutta onko sitä? Ja miten kaikki on lopulta kiinni ihmisistä, heistä ja meistä. Kieleltään soljuva, sanoiltaan painava, teemoiltaan merkityksellinen ja kokonaisuudessaan vavisuttava.

Hitaasti kypsyvin

Audrey Magee: Sopimus

Blogitekstit syntyvät hetkessä. Joskus kirjan arvo nousee lukijan mielessä vasta kun lukemisesta on kulunut pitkän aikaa tai päinvastoin, lukuhetkellä vaikutuksen tehnyt kirja saattaa ajan myötä tuntua laimealta. Luettuani pidin Sopimusta sinänsä sujuvana lukuromaanina, painavasta aiheestaan huolimatta hieman helppona. Kirja on palannut mieleeni tuon tuosta ja olen iloinen, että kirjoitin siitä jo heti tuoreeltaan - sittenkin! - näin:

Mageen romaani yksi vaikuttavimmista sodan kuvauksista joita olen lukenut. Se on rankka ja armotonkin, hellyyttä on turha hakea. Se on kuin sodan ja sateen pieksemä ihmispolo ahdingossa, jossa suklaakakut ja hanhipaistit ovat kuin kuvitelmaa vain. 

Vuoden pelottavin aikuinen löytyy täältä

Siri Kolu: Tervemenoa, Taika Taksinen

Noita-asiantuntemus kasvaa melko lailla, kun luettavana on Tervemenoa Taika Taksinen. Taika Taksinen on laadukas lastenromaani, jonka uskon kestävän hyvin aikaa. Se ei elä vain tässä päivässä ja hetkessä, sillä lähiönoidat eivät maailmasta katoa. 

Paras matkaseuralainen

Andres Neuman: Vuosisadan matkustaja

Kirja, joka aukeni hitaasti, mutta jonka luin viikonloppumatkalla Oslossa. Vuosisadan matkustaja on niitä romaaneja, jotka palkitsevat lukijansa. Teos ansaitsee paikkansa Keltaisessa kirjastossa. Se on tarinallinen sivistysromaani, upea matka jonnekin eurooppalaisuuden ytimeen.

Kirjahyllyni aarteeksi nousi

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät

Jatketaan Euroopassa, nyt juutalaissuvun kokemusten jäljillä. Jänis jolla on meripihkan väriset silmät on sellainen aarre, jota en halua jakaa liiaksi, eikä kirja olekaan varmasti kaikkien mieleen. Tahdon kuitenkin vinkata siitä monille: antakaa kirjalle aikaa, viipyilkää, pakahtukaa hieman, kokekaa suurta surua ja järkytystä - ilman liiallista paatoksellisuutta - ja lumoutukaa Edmund de Waalin tutkimusretkestä oman sukunsa, Euroopan historian ja netsukekokoelman ihmeellisen kohtalon äärellä.

Brittikirjat kuuluvat jokaiseen kirjavuoteeni ja tänäkin vuonna luin niitä useita. Ihanin Englanti-kuvaus ja suloisin kesäkirja -kategorioiden voittaja on

John Galsworthy: Omenapuu

Jo heti kesän alussa luettu Omenapuu jäi jonnekin sieluuni: Taitava, hieno, herkkä ja hellä. Sellainen on Omenapuu. Nyt en sano, että se on kokoaan suurempi kirja, kuten usein huomaan pienoisromaaneja kommentoivani.  Sen ei nimittäin tarvitsekaan olla, sillä lyhyt kesäinen rakkaus on hurmaa vain - eikä mitenkään kepeästi, vaan suurta painoa kannatellen ja nykylukijalle vanhanaikaisuudessaan raikkaasti.

Edit. listausta tehdässä unohtumattomat lukukokemukset unohtuvat - listalta! Thomas Mannin Taikavuori otti minulta pari kesäistä viikkoa, mutta antoi paljon: Berghofilainen mikrokosmos tarjosi hienon ja uskoakseni mieleenpainuvan lukuelämyksen. Oli kuin olisin lukijana astunut sisälle parantolan ovista, ensin viehättynyt, sitten uupunut ja lopulta taipunut kaiken alle haikeana, samalla kertaa täytenä ja surumielisenä - oikeastaan ilman halua poistua. 

Paras esikoinen

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

Rakkaudenhirviö vakuuttaa esikoisromaanina ja kasvukertomuksena. Ennen kaikkea Rakkaudenhirviö vakuuttaa Turusen kirjoitustaidolla: tyyli on kepeää ja nopealukuista, mutta asia painavaa.

Kaunein lukukokemus

W. G. Sebald: Vieraalla maalla

Sana hieno voi tuntua lattealta silloin, kun koettaa arvottaa kirjaa. Mutta sellainen Vieraalla maalla on, se  on sanalla sanoen hieno. Sen yleiseurooppalaisuus- ja inhimillisyys on raskasta ja kaunista. Kertojan tavoin lukija palaa Sebaldin henkilöhahmojen muistoihin, joista leijumaan jää haurauden ja konkretian melankolinen liitto. 

Suurimmat pettymykset pitää nekin listata ja valinta on vaikea

Kate Mortonin Kaukaiset hetket oli puolittain pakkolukua, vaikka viihteellisen lukuromaanin pitäisi, noh, viihdyttää. Toisaalta Pulitzer-voittaja on vastaavasti sellainen romaani, jolta odottaa paljon. Juuri mitään en saanut irti Anthony Doerrin romaanista Kaikki se valo jota emme näe, joka on hyvin kirjoitettu ja kaunis, mutta hivenen imelä ja jokseenkin helppo. 

Mutta ei, kyllä suurin pettymys menee nyt ylimarkkinoinnin piikkiin. Odotin kovaa ja (näköjään taas kerran) viihdyttävää dekkaria, mutta en sitä saanut. Kirjavuoteni pettymys (kaikkeen hypetykseen nähden) on tässä:

Paula Hawkings: Nainen junassa

Ajanhukkaa. Kirja piti kyllä otteessaan, mutta oli ennalta-arvattava ja tavanomaisesti kirjoitettu. Pikemminkin hyvin markkinoitu kuin hyvä.

Luin onneksi hyviä dekkareitakin. Kiehtovin dekkari

Antti Tuomainen: Kaivos

Tuomainen kirjoittaa kauttaaltaan hyvin ja tavoittaa tunnelman, joka on koko ajan melankolinen, toisaalta surullisenkaunis, toisaalta raaka silloin, kun raakuutta tarvitaan tehokeinona. Juoni laukkaa ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Kaivos toimii minulle vahvana suosituksena siitä, että Tuomaisen edellisiinkin kannattaa tutustua. 

Muutama hyvä lukuromaanikin löytyi. Niistä nautinnollisinta luettavaa oli

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo

Hyvään kirjavuoteen mahtuu aina pari kelpoa lukuromaania. Hoffmanin romaani tarjoaa lukijalleen viihdyttävää, muttei tyhmää lukemista. Sen juoni kulkee, sen henkilöhahmot ja miljöö ovat kiinnostavia. Se on paikoin ennalta-arvattava ja sen yksityiskohdissa on muutamia kömpelyyksiä, mutta se on niin nautittavasti kirjoitettu ja suomennettu, että sitä lukiessa aika kuluu kuin siivillä. 

Rauhoittavimman kirjan luin ajankohtaan sopivasti pääsiäisen alla.

Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä

Björkman tutkii itseään ja saa lukijankin pohtimaan omaa paikkaansa aistikylläisessä maailmassa, kirjan nimen mukaisesti peilaamaan itseään tai näkemään välähdyksiä maailmasta, joka on mennyt, joka on, joka ehkä tulee olemaankin. Voivatko sanat paljoa enempää lohduttaa, liikuttaa ja rauhoittaa.

Ja nyt!

Paras kotimainen

Laura Lindstedt: Oneiron

Romaanina Oneiron on niin ehjä ja valmis kuin kaunokirja olla voi. Lindstedt antaa kaunokirjallisuudelle uusia mahdollisuuksia, hän ihan oikeasti uudistaa kirjallisuutta, muttei kikkailun keinoin. Lindstedtin teksti antaa monenlaisille lukijoille tarttuma- tai peilauspintaa, tunnekerrostumia. Oneiron on maailmanluokan kirjallisuutta. Se on vaikuttavaa, kovan luokan kirjallisuutta, joka soisi tulla käännetyksi useille kielille.

Paras käännösromaani

John Williams: Stoner

On mielenkiintoista, miten näin lakonisesti ja vähäeleisesti kerrottu romaani voi näin säväyttää ja tehdä sopen sydämeen.  Se on komea romaani, joka on suomennoksensa ansainnut. Romaanin loppu pakahduttaa - stonermaisella, vähäeleisellä ja kuitenkin niin kirkkaalla tavalla.

Nyt kohti vuotta 2016! Tuleva vuosi tuo mukanaan taas hienoja romaaneja, odotan innolla muun muassa Kate Atkinsonin, Kazuo Ishiguron, Juha Itkosen ja Leena Parkkisen romaaneja. Alkuvuonna blogini saattaa päivittyä hieman verkkaisempaan tahtiin, sillä laitan Amman kanssa Korot kopisten. Käytännön oppaamme kulttuuriviidakkoon ilmestyy maaliskuussa. Kirjasta löytyy lisätietoa Avaimen kevätesitteestä.

Onnellista uutta vuotta jokaiselle blogini lukijalle!

Kuvat otin nyt joulunaikaan Pohjois-Savossa Suonenjoella ja Rautalammilla.