Juha Mäntylä: Audrey, rakkaani
Reuna 2015
Kannen suunnittelu Gravision
141 sivua
Kotimainen romaani
Tuorila on paikka jossa ihminen syntyy ja elää. Se on paikka ossa ihminen kasvaa, rakentaa uutta, korjaa vanhaa ja paikkaa lahonnutta, ja josta hän lähtee pois, mutta hänen sydämensä palaa aina Tuorilaan.
Tuorila, pieni kylä Merikarvialla Satakunnassa, ja New Orleans, jazzin ja voodoon täyttämä suurkaupunki. Tuorilalaista miestä viedään rakkauden kiemuroihin ja savuisen jazzin tunnelmiin, kun hän ensin kohtaa elämänsä naisen kotikylänsä Cafe Rintasessa ja naisesta lumoutuneena lähtee tämän jäljille New Orleansiin saakka. Nainen on kuin Audrey Hepburn. Tuorilassa mukana menossa on myös kyläoriginelli Nestori.
Ella Fitzgerald, Miles Davis ja monet muut soivat mielessä, kun luettavana on Juha Mäntylän romaani Audrey, rakkaani. Pienikokoinen romaani on realismin rajat ylittävä, yllättävän elokuvallinen kertomus erään satakuntalaismiehen juurista ja siivistä.
Olen iloinen, että luin Mäntylän kirjan. En siksi, että teos olisi kaunokirjallisesti erityinen, sillä sitä se ei ole. Kirjoittajana Mäntylä on kyllä sujuvakynäinen, mutta hänen lauseensa on melko tavanomainen ja tarinakin on naiivi, mistä Audrey-hahmon haavekuvamainen täydellisyys ja siloisuuskin kielii. Mitään uskottavuutta romaanissa ei ole, muttei kuulu ollakaan, sillä Audrey, rakkaani on romaani joka kurottaa jonnekin arjen yläpuolelle.
Se on myös varsin miehinen kirja: herkkä ja silti toiminnallinen päähenkilön haaveineen ja tekoineen. Mies tarvitsee naista, tuntuu romaani kielivän. Entinen tuorilalainen Mäntylä tavoittaa tietenkin tuorilalaisen miehen sielunmaiseman ja kurkottelee myös kohti neworleanslaisen miehen tuntoja: Neworleansilainen mies rakastaa vaimoaan, lapsiaan, kotiaan ja jazzia ja katsoo aina taaksepäin. Hän miettii, miten palata eiliseen, miten tuoda vanhaa nykypäivään ja miten selvitä huomiseen.
Luin kirjan jo syyslomalla ja nyt kun lukemisesta on aikaa, mietin että vaikka Audrey, rakkaani saattaa olla enemmänkin sympaattinen kuin omaan kirjamakuuni istuva, niin jotain taikaa pienessä romaanissa on. Ehkä se taika on Mäntylän selvästi tuntema (ja ehkä rakastama) vanha jazz, ehkä pienen ja suuren - Tuorilan ja New Orleansin - rinnastaminen, ehkä rakkaus. Suurin taika on varmasti, että kaikki on mahdollista kun vain uskaltaa antaa mielikuvituksensa lentää.
--
Myös Jonna, Kaisa Reetta ja Krista ovat kirjamatkanneet Tuorilan ja New Orleansin välillä.
Oi, ihanaa, että luit tämän, Katja!
VastaaPoistaNiin totta: Mäntylän pienessä kirjassa on taikaa, tuiketta ja hyvää tekevää satua...
Toivotan iloa sunnuntai-iltaasi ja huomenna alkavaan uuteen viikkoon! <3
Kaisa Reetta, sinun blogitekstisi innosti osaltaan lukemaan tämän. :) Ja onhan tämä tosiaan jonkinlainen aikuisten satu: haaveet todeksi! Pidin eniten siitä, miten Mäntylä kuvailee Tuorilan ja New Orleansin asukkaita sekä tietenkin jazzista.
PoistaKiitos, sinulle myös hyvää alkavaa viikkoa! <3
Kiitos paljon Katja, tämä oli oikeataan arvostelu jota "pelkäsin", mutta hienoa että löysit kirjasta sen jonkin pienen narun josta vetäistä ja se vei mukanaan. Kiitos vielä paljon.
VastaaPoistaJuha, kiitos kommentistasi. Ja apua, toivottavasti et jännittänyt tätä juttuani kovin paljon. Pidin kirjasi tunnelmasta ja sen omaperäisestä, mainiosta ideasta. Ja toki jazzista, New Orleansista, Tuorilan kuvaamisesta. :)
PoistaSanotaan, että ehkä "jännityksen" takana piili tuo sun leipätyö :)
Poista:) Se on onneksi - siis kirjablogimielessä ja romaanien suhteen - tietokirjahommia. Mutta vaikuttaa se mulla kaikkeen lukemiseen, olen huomannut. Onneksi silti löytyy tätä taikaa, kuten sinunkin kirjastasi löysin.
PoistaTuorila kuulostaa tutulta paikalta;)
VastaaPoistaMinulla on kammmottava vaikeus päästä sisälle tarinaan, jossa mies nyyhkii entisen rakastettunsa perään, on tämä sitten todellinen tai ei, joten hyvä, että juuri sinä luit tämän. Olen romantikko, mutta eri tavalla. Nuo sanasi 'haavekuvamainen täytellisyys' tökkäsi heti vastaan.
<3
Leena, kuulostaako - sinä entinen satakuntalainen! ;)
PoistaTässä mies ei itse asiassa nyyhki entisen rakastettunsa perään, vaan lähtee haaveidensa naisen perään - ja haave muuttuu todeksi. Ihan minunkaan kirjani tämä ei ollut, mutta sympaattinen ja persoonallisella tavalla romanttinen.
<3
Tämä oli ihana kirja, omaperäinen, kekseliään moniulotteinen eri aikakausineen jotka sidottiin yhteen tiettyyn määrittelemättömään aikakauteen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Kyllä, tämä on kekseliäs ja omaperäinen romaani eikä vastaavaa tule mieleen.
PoistaMietin lukiessani, mihin suuntaan Mäntylä vie tarinan. Mystisen naisen kuvaus arvelutti ja olin hieman huolestunut. Olin huojentunut lopusta, pidin lopusta. Unohdin äsken linkin.
VastaaPoista