Hetkinä

Kiireinen arki on vienyt niin, että vaikka olen lukenut paljon, en ole ehtinyt laatia bloggauksia kuin mielessäni. Siksi pysähdyn nyt pieniin hetkiin, kuten varhaiseen sanomalehden hakemiseen yhtä aikaa aamutähden kanssa.

Tai alkavan maaruskan ihailuun: miten syksy onkin niin täysi, melankolinen ja samalla kertaa lohdullinen vuodenaika.

Kaukomatkoihin lähitienoilla. Viime sunnuntaina Tuusulassa Koiramäen pajutallilla oli kurpitsakarnevaalit. Mieleeni tuli amerikkalaiset maalaishenkiset sadonkorjuujuhlat: en ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa, mutta saatoin kuvitella itseni sinne. Aika mukava hetki jos toinenkin voisi tosin olla viettää suomalaista kekriä loka-marraskuun taitteessa.

Kaikkiin juotuihin limuihin. No, minä en näitä juonut, mutta nämä saivat muistelemaan hetkiä lapsuuteni hirvipeijaisissa, joissa sai luoda limsaa niin paljon kuin jaksoi. Ja minä join, koska kotona oli tavallisesti "vain" äidin tekemää marjamehua, jota nyt aikuisena arvostan ihan eri tavalla.

Syysvaloon. Tämä vilja on lähipellollamme jo korjattu, mutta kuvaushetken löysin - ja suoranaista ylivaloa.

Koiran hymyyn. Osa-aikakoiranomistaja hymyilee takaisin ja alkaa pakata kirjamessukassiaan.

Ja bonuksena: Kirjamessumatkakirjojen valintaan. Olen lähdössä Turkuun messuille työn puolesta: tiedossa on kokouksia, valokuvaamista ja haastattelukin (Sara Kokkosen ihana Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot sunnuntaiaamuna 4.10. klo 10.30 Runohuoneessa, tulkaa kuuntelemaan Saran ja minun keskustelua!). Ja kaiken sen vastapainona ehkä lukuaikaa hotellilla. Nyt on neljä loistavaa kirjaehdokasta, joten lähden pakkamaan niin messumekkoja kuin ennen kaikkea reissukirjoja.

P.S. Fontti heittelee taas, olen pahoillani. Ei auta, vaikka siirsin tekstin WordPadiin ja takaisin Bloggeriin. Äh, ei ole blogimaailma täydellinen.