Otava 2015
Onda boken 2015
Suomentanut Laura Beck
317 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani
Mickel avasi silmänsä ja kääntyi kohti opiskelijoita. Hänen poskiaan palelsi, hän tunsi itsensä onnettomaksi ja huonovointiseksi. Se oli surkea mutta myös oikein sopiva mieliala nyt, kun hän oli aikeissa kertoa tarinan julman lopun.
Älä lue tätä kirjaa tai joudut helvettiin. Näin varoitetaan Kaj Korkea-ahon romaanissa Paha kirja, jossa oman elämänsä kanssa hukassa oleva opiskelija Pasi Maars saa vihiä 1920-luvulta peräisin olevasta käsikirjoituksesta. Jostain syystä Leander Grananderin julkaisematta jäänyt runokokoelma vaietaan niin, että Pasin kysymyksen kuullessaan Åbo Akademin lehtori Mickel Backman on menettää hetkeksi oppituntinsa hallinnan. Mitä Grananderin runoelmassa on? Miksi ihmiset niin Pasin kuin Mickelin ympärillä tuntuvat potevan milloin onnetonta rakkautta, milloin ahdistusta, milloin suoranaista kauhua oman elämisensä suhteen?
Pahaa kirjaa, kuten myös Korkea-ahon edellistä romaania Tummempaa tuolla puolen, voisi luonnehtia humanistikauhuksi viitaten toisaalta isoon osaan romaanin henkilöhahmoista, jotka ovat humanistisen alan opiskelijoita tai tutkijoita, ja toisaalta siihen, miten teemat pyörivät kulttuurissa. Tummempaa tuolla puolen herätteli eloon folklorea, Pahassa kirjassa käsikirjoitus ei jätä rauhaan ketään, joka sen vaikutuspiiriin joutuu. Kaiken lisäksi yliopistolla puhutaan suomenruotsalaisista modernisteista niin, että lisäsin jo monta nimeä omalle lukulistalleni.
Vaikkei uskoisi helvettiin eikä pahoihin kirjoijin, niin huuto korvissa ja mielenterveytensä menettäneen vetinen katse verkkokalvoilla saavat aikaan tunteen runollisesti puhuttelevasta iskuvoimasta. Korkea-aho kirjoittaa eloisasti ja vaivattomasti. Hän antaa tekstinsä poukkoilla parisuhteen, pelon, yliopisto- ja kustannusmaailman ilmapiirin ja opiskelijasekoilujen parissa. Korkea-aho ujuttaa mukaan sopivan määrän kliseitä, kuten sikamaisen henkilön, suloisen uskovaisneidon, hukassa olevia opiskelijoita, historiallisen auringonpimennyksen ja - totta kai - raunioitetun sydämen. Eräänlainen klisee on tietenkin Grananderin runokäsikirjoituskin, kuin Econsa lukeneen kirjallisuudenopiskelijan pelottavaksi muuttuva märkä uni.
Lukijana jäin kuitenkin kaipaamaan jotain Pahasta kirjasta. En tiedä, olisinko halunnut sen olevan ahdistavampi vai humoristisempi, sillä nyt se asettuu niiden väliseen maastoon. Korkea-aho hallitsee kyllä pelon kuvaamisen: pelko asettuu ihmismieleen, syntyy muistoista tai pienistäkin vihjeistä siihen, mitä ei voi hallita. Nuoruus taas synnyttää maailmantuskan rinnalle kepeyttä, jotka nekin Korkea-aho sovittaa romaaniinsa varsin saumattomasti. Tästä huolimatta minua ei nyt pelottanut yhtään ja naurukin oli sellaista kuivaa hymyilyä kahvikoneen äärellä. Viihdyin kyllä mainiosti. Jopa siinä määrin, että olisin kernaasti nähnyt Grananderin käsikirjoituksen vieläkin suuremmassa roolissa.
En pidä itseäni kauhuromaanien ystävänä, mutta nautin omalaatuisista tarinoista. Toisaalta kaksi lukemaani Korkea-ahon romaania sekä puhtaampana kauhukirjallisuuden edustajana Marko Hautalan paikallistarina Kuokkamummo vakuuttavat minulle, että kirjojen sivuilta aistittava pieni pelko aina ajottain tekee hyvää haaveilevalle ja hempeällekin sielulle. Ja mikäpä voisi osua paremmin kohdalleen kuin tällainen humanistikauhu? Siinä Paha kirja on romaani paikallaan.
Houkuttavasta kirjan nimestä ja avaavasta arviostasi huolimatta, valitsin juuri sinulta kerran kiellon päälle Kaivoksen: Kiitos vinkistä <3 Toisen teosvinkin ylibuukkausteni päälle otin Kaisa Reetalta ja nyt on vuoden kirjakiintiöni täynnä. Selvästikään tämä ei ollut Marko Hautalaa, sillä kun luin Unikoiraa, menetin uneni kokonaan: Se on todella pelottava kirja. Toivottavasti vähemmän kauhua kaipaavat löytävät tämän!!!
VastaaPoista(No, dekkarin ja mansikoiden kanssa kohta mennään jännittämään;) Outoa syödä elämänsä makoisammat mansikat syyskuun ekana päivänä: To lähdemme noutamaan niitä uudestaan jälkiruoaksi ja otamme nyt selville lajikkeen. Makeinta ja mehukkainta, mitä olemme saanet: Ehkä etiiäinen upeasta syyskuusta <3)
Leena, kaikkea voi tai ehdikään lukea. Kiva, että aiot lukea Kaivoksen. Tuomainen on lahjakas kirjoittaja ja aion lukea muitakin hänen kirjojaan.
PoistaMinä en tiedä, miten Unikoira vaikuttaisi minuun. Moni aika paatunut lukija on säikkynyt Hautalan Kuokkamummoa ja minäkin vähän, mutten niin paljon kuin voisi kuvitellla. Korkea-aho on toisenlainen kirjoittaja kuin Hautala, mutta teemat oavt kiinnostavia kummallakin.
(Nyt on ihania mansikoita. Aika luksusta saada niitä tuoreean syyskuussa. <3 )
Oi, humanistikauhua, josta saa kaiken kukkuraksi lukuvinkkejä! Kuulostaa lupaavalta. :) Tummempaa tuolla puolen on myös lukematta, mutta ehkä aloitan tästä, jahka saan teoksen käsiini.
VastaaPoistaZephyr, Korkea-aho osaa vetää humanisteja oikeasta narusta. :) Tummempaa tuolla puolen on mielestäni parempi kuin tämä, molemmat toki ihan kiinnostavia.
PoistaHuuh, sinä ehdit jo tämän... Arvaat varmaan että pistin silmät kiinni kun ohitin tekstisi ja tulin kommentoimaan... Palajan :)
VastaaPoistaKaisa Reetta, ehdinpä hyvinkin. Tässä on paljon kiehtovaa, vaikkei kirja ollut minulle ihan napakymppi.
PoistaHumanistikauhu kuulostaa mainiolta! Tähänhän pitää tarttua! Voisin kuvitella viihtyväni näissä aiheissa...
VastaaPoistaElina, kyllä joskus täytyy saada humanistikin säikkymään. ;) Korkea-ahon kauhuaiheet ovat mainioita.
PoistaOdottelen tätä parhaillaan kirjastosta. Luin kuitenkin tekstisi, koska olen tullut siihen tulokseen, että ihan turhaan säästän lukemista siihen, kun itse olen ehtinyt teoksesta blogata. Usein myös niin, että saatan unohtaa lukea kokonaan, jos siirrään lukemista ns. odottamaan. Lisäksi olen huomannut, että se mitä muut kirjoittaa, ei vaikuta omaan kirjoittamiseeni. Voisi myös olla mielenkiintoista tarkastella toisen lukukokemusta suhteessa omaan lukukokemukseen.
VastaaPoistaMutta siis joo. Tästäkin kirjasta on tietynlainen ennakkoaavistus, mitenkäs sellaista nyt estäisi syntymästä. Huomaan, että tämä ei ollut sinulle täykky. Saas nähdä miten minun tämän kanssa käy. Kiinnostaa kyllä tämä teos edelleen.
Omppu, kiva että luit. Olen kyllä aika samoilla linjoilla: uskallan hyvin lukea bloggauksia niistäkin kirjoista, joita olen lukemassa. Samoin luen kohdalle osuvat lehtikritiikit. Minä unohdan myös helposti blogitekstien lukemisen enkä pelkää spoilauksia tai liikoja vaikutteita. Poikkeuksia toki on aina. :)
PoistaMinulla ei ole ollut ns. täydellistä kirjaa aikoihin. Sellainen on nyt hakusessaan ja siinä välissä luen näitä ihan hyviä.
Mulla on päinvastainen tilanne. Hirveän hyvää pukkaa jatkuvasti. :)
PoistaTeaseri: seuraava kirja, josta postaan (luultavasti perjantaina) on Tapaus. Uskon, että olisit samaa mieltä, että se on loistavaa kirjallisuutta. Onkin sitten kimurantimpi juttu osuisiko se sinun henk.koht. makuusi. Siihen en uskalla sanoa mitään.
Liityn keskusteluun sillä, että Katja kokeile Pauliina Vanhatalon Pitkä valotusaika...! Nyt uskallan tälleen vinkata. Minusta se oli aika lumoava kirja...
PoistaMinä en usein lue niitä kirjabloggauksia joita haluan lukea yllärinä. Luen kuitenkin usein bloggaajan loppufiiliksen kirjasta. Mutta esim. Ketun uudesta huomasin kahmineeni lehtiäkin vaikka kirja on kesken!
Omppu, ihan mahtava tilanne sulla! Minäkin olen nyt siirtynyt melkein täydellisille kirjamaille. Olimme ihan suunniltamme ei ollut ihan täydellinen, koska minulle täydellisyys merkitsee jotain todella tajunnan räjäyttävää, mutta nyt olen jo kuta kuinkin niissä kirjallisissa maisemissa. :) Sinun teaserikirjasi vaikuttaakin kiinnostavalta!
PoistaBleue, kiitos suosituksesta. Vanhataloa olen aikonut lukea jo pitemmän aikaa. Lumoava kuulostaa hyvältä! Ketun uusin on minullakin kesken.
Ihan totta, ei tämä edeltäjänsä tasolle ylettänyt, mutta pidin hurjasti omalaatuisesta otteesta! Pelottavampikin tämä olisi saanut olla :)
VastaaPoistaAnnika, samat mietteet siis! Pitäisi lukea se Korkea-ahon esikoinenkin. :)
PoistaIhastuin Tummempaa tuollapuolen- kirjaan tosi kovasti, joten olen tätä jo odotellut. Nyt kun vielä saisin sen käsiini tänne luettavaksi! En taida uskaltaa lukea sinun tekstiäsi, ennenkuin olen itse lukenut kirjan.
VastaaPoistaSerentis, Tummempaa tuolla puolen ihastutti minuakin suuresti. Pidin siitä enemmän kuin tästä, mutta tämäkin on kiehtova. Toivottavasti pidät kirjasta!
Poista