Paula Hawkins: Nainen junassa
Otava 2015
The Girl on the Train 2015
Suomentanut Oona Timonen
381 sivua
Ennakkokappale
Brittiläinen jännitysromaani
En pysty enää katsomaan uutisia, joten palaan huoneeseeni ja ryömin peiton alle. Tyhjennän käsilaukkuni, käyn läpi kaikki paperilappusille raapustamani muistiinpanot, kaikki kokoamani tiedon muruset, varjon lailla häilyvät muistikuvat, minkä ihmeen takia minä oikein teen tätä. Mikä on minun taka-ajatukseni?
Juna kulkee Lontoon esikaupunkialueella niin säännöllisesti kuin englantilaisen paikallisjunan kuuluukin. Rachel matkustaa junalla säännöllisesti. Hän alkaa seurata yhdessä radanvarren kauniissa talossa asuvan pariskunnan elämää ja kuvittelee "Jasonille" ja "Jesille" onnellisen elämän. Toisin käy: pariskunnan nainen katoaa. Rachel haluaa auttaa ja huomaa olevansa osa parisuhdeverkostoa, johon kuuluvat myös hänen entinen miehensä Tom ja tämän uusi vaimo Anna.
Vuoden hittikirja tai "the" dekkari? Kirja, josta puhutaan, jota on odotettu suomeksi ja joka on erinomaisen hyvin markkinoitu. Kaikkea tuota, varmasti: Hawkinsin tänä vuonna julkaistu esikoisromaani Nainen junassa on käsittääkseni melkoinen maailmanmenestys. Se onkin jännityskirjaksi kiinnostava, sillä se ei ahdista tai mässäile kauheilla rikoksilla, mutta se koukuttaa ja antaa lukijansa aivoille kevyttä askaretta.
Ikävä kyllä askare jää hyvinkin kevyeksi, sillä loppuratkaisu on ensiksikin melko ennalta-arvattava ja toiseksi se on luokkaa "höh, mitä sitten, tässäkö kaikki olikin". Mutta se lopusta, en tietenkään paljasta mitään.
Vaikka romaani on melko (muttei kuitenkaan täysin) yllätyksetön, on se silti on lukemisen arvoinen kirja. Miksi? Sen tähden, että alkoholiongelmasta kärsivä, muistikatkosten, ryyppyputkien ja ylipainon aallokossa elävä Rachel on harvinaisen piristävä dekkarikirjan sankaritar. Hän on hahmo, josta ei voi pitää, mutta joka ansaitsee lukijan kaiken empatian. Hän on myös hyvä esimerkki epäluotettavasta kertojasta - sellaisesta, joka ei oikeasti muista, vaan koettaa paikata muistinsa aukkoja. Juuri Rachel tekee Naisesta junassa omanlaisensa - ja itse asiassa sellaisen, ettei kirjaa ehkä kannatakaan alkaa lukea trillerinä, vaan alkoholistinaisen kehityskertomuksena.
Dekkarina Nainen junassa toimii vain sen verran, että se on leppoisaa luettavaa. Suuri jännitystwisti kirjasta puuttuu, vaikka Rachelin katoaminen luokin puitteet mysteerille. Sen sijaan brittilähiöiden luokka- ja asennetietoinen tunnelma ja parisuhteeseen liittyvät vaikeudet ovat vahvasti kuvattuja ja Hawkins hallitsee hyvin kolmen kertojansa, Rachelin, Meganin ja Annan, mielenliikkeiden kuvauksen, olkoonkin että Anna on varsin yksioikoinen romaanihenkilö. Mitään pelottavaa tai suuremmin ahdistavaakaan romaanissa ei ole, joten se sopii mainiosti luettavaksi vaikkapa loppukesän tunnelmissa tai pienellä lomamatkalla (tai paikallisjunassa, ken sellaisella työmatkansa kulkee!).
Joten: Nainen junassa ei ole mielestäni maineensa veroinen. Se on toki tiheätunnelmainen eikä sitä, kannessa siteerattua Tess Gerritseniä lainatakseni, pysty laskemaan käsistään (tai pystyy kyllä, mutta kirjaan haluaa palata pian). Hawkinsin esikoinen on kelpo lukuromaani (sic) ja vetävänä viihdykkeenä se täyttää tehtävänsä. Mutta mitä kirjallisuuteen tulee, on se minulle ennemminkin paljon hypetetty ja hyvin markkinoitu kuin hyvä.
Luin tämän vähän varovaisesti, sillä en ole vielä ihan varma luenkon tämän piakkoin vai en. Arviosi luettuani jään pähkäilemään asiaa. Jotenkin tämä kiinnostaa, mutta toisaalta pelkään sen olevan tyhjänpäiväinen.
VastaaPoistaAmma, kyllä tämä lukea kannattaa. Moni on pitänyt paljon ja vaikkei tämä dekkarina ollut kummoinen, niin kirja on hyvin kirjoitettu ja suomennettu. Rachelkin virkistää hahmona.
PoistaMulla on tämä kirjastosta varauksessa, ja luin jostain muualtakin, ettei välttämättä ole ihan hehkutuksen arvoinen. Nyt kuitenkin mielenkiinto heräsi uudelleen: haluan lukea tämän kuvailemasi päähenkilön vuoksi.
VastaaPoistaPaljonvaloa, kyllä tämä lukea kannattaa ja kirjasto onkin hyvä paikka saada tämä luettavaksi. Rachel on siinä mielessä erilainen päähenkilö, ettei ainakaan minun mieleeni tule heti dekkarikirjan naista, joka on alkoholisti. Racheliin ei voi samastua, mutta ei hänen kaltaisiaan heti vastaankaan tule.
PoistaMun mies luki tämän ja valitteli pitkin kirjaa, ettei se ollutkaan kovin hyvä. Sinun kuvauksesi perusteella olen yhä varmemmin sitä mieltä, ettei tämän lukemisella ole ainakaan mikään kiire.
VastaaPoistaMaija, hehee, minulla kävi vähän väliä mielessäni sama kuin miehelläsi. Mutta jos ei kovin hyvä, niin tarpeeksi hyvä kerran luettavaksi.
PoistaHuomaan, että roimasti ja taidolla markkinoidut trillerit eivät taida olla ihan minun juttuni. Gone Girlin kanssa oma fiilikseni oli hyvin samanlainen kuin sinun tässä tekstissä kuvaamasi. Kyllä sen kirjan luki ja ihan mielellään, mutta sitä VAU-elämystä en saanut. Jonkinlaisena kitalaenpuhdistus-kirjana tämä voisi tietty toimia.
VastaaPoistaLinnea, sama täällä! Gone Girl jäi minulla kesken, tämän luin ihan helposti loppuun, mutta ajanvietettä ihmeellisempää tämä ei tarjonnut. Nyt luen muuten Antti Tuomaisen Kaivosta, joka on jännityskirjana oikein hyvä.
PoistaTäällä (Brittilä) tätä kirjaa on hehkutettu sen ilmestymisestä saakka. Se keikkui ennätyksellisen kauan The Sunday Timesin kirjalistallakin (taisi jopa päihittää Da Vinci koodin listalla roikkumisajan). Itse haksahdin siihen lopulta, kun siltä ei voinut välttyä edes ruokakaupassa :D
VastaaPoistaSamaa mieltä olen, että ihan ok kirja mutta eipä sen kummempaa. Olen lukenut parempaakin brittikirjallisuutta. Jännä, miten jotkin kirjat saavat niin paljon huomiota kun taas monet muut (mielestäni vähintään yhtä hyvät tai jopa paremmat) jäävät lähes heti unholaan - tasan ei mene hypetykset, mikä tietenkin on ihan normaalia. Sekin kertoo aika paljon, että tätä Hawkinsin kirjaa "hypetetään" täällä edelleen: painoksia otetaan koko ajan lisää ja kirjaa saa edelleen lähes mistä tahansa (myös ruokakaupasta) ja se on edelleen näkyvästi esillä kirjakaupoissa.
Ai niin, tästä ollaan tekemässä - yllätys yllätys - elokuvaa! Elokuva sijoittunee tosin New Yorkiin eikä Lontooseen.
PoistaElegia, arvasin, että tästä tehdään elokuva! Mutta miksi taas USA:an sijoittuva?! Lontoo olisi ollut niin hyvä. Ei sillä, että menisin tätä katsomaan, mutta brittimaisemissa vaan on mulle sitä jotain.
PoistaSe on kyllä aika paha, jos kirja tulee vastaan ruokakaupassakin. Silloin jotenkin siihen tarttuu - markkinointi on siis onnistunut. Mutta niin, kyllä tämän kerran luki ja aika helposti, mutta kaikki se maine ihmetyttää.
Tämä teos kuuluu niihin, joita on hypetetty siinä määrin, että olen menettänyt kiinnostukseni lukea tämän. Arviosi vielä vahvistaa sen, että mitään korvaamatonta ei menetä, vaikka tätä ei lukisikaan.
VastaaPoistaOmppu, meinasin samasta syystä jättää kokonaan lukematta, mutta uteliaisuus voitti. Tämän lukeminen oli luokkaa ihan sama - ei tämän lukeminen väkinäistä ollut, muttei mitenkään erityistäkään.
PoistaMarkkinointibudjetti lienee laajahko. Täälläkin kirjaa tulee vastaan isojen kirjakauppojen tyrkkyhyllyissä rinnakkain sekä alkukielisenä että ranskannettuna versiona. :)
VastaaPoistaCalendula, ehdottomasti! Ja Suomessakin kirjaa on markkinoitu ennakkoon aika paljon, myös ennakkokappale oli paketoitu kauniiseen pahvikoteloon.
PoistaSama kokemus. Kiva lomareissukirja, mutta ei nyt mitään maata kaatavaa :). Joskus on kiva lukea kevyempääkin ja toisaalta luksusta kun ihan itse ratkaisin juonenkin :D. Siinähän tuli lukijana viisas olo XD!
VastaaPoistaBleue, niinpä! Tosin kevyemmältäkin kirjallisuudelta toivon "jotain", sitä ei tässä nyt ollut ellei Rachelia lasketa. En kuitenkaan varsinaisesti pitänyt Rachelista, vaikka hän erilainen jännärihahmo onkin. Mutta se on kyllä aina juhlaa, kun osaa ratkaista asioita ennen kuin kirjailija ne lukijalle kertoo. Peukku sille!
PoistaKatja, olin niin valitsemassa tätä lukuun, mutta se aavistus, se aavistus...Tosin lukupaineeni myös pakittivat nyt karsimaan tavallista rankemmin.
VastaaPoistaEpäluotettavissa kertojissa on jotain kiehtovaa, jos se tehdään taidolla. Minusta LinnUllmann osaa käyttää tuota 'jippoa' erinomaisesti.
Kirjaan on tosiaankin panostettu, kun Tess Gerritsen on saatu mainostamaan teosta. Tess on itse vahvimmillaan tosi lahjakas.
No, näitä nyt tulee aina silloin tällöin, välikirjoja;)
<3
Leena, joskus aavistukset osuvat kyllä oikeaan! Minä luin tämän, koska halusin jotain koukuttavaa. Sitä tämä kyllä oli, mutta paljon latteammin kuin toivoin.
PoistaYksi parhaista epäluotettavista kertojista on muuten Poikani Kevinin äiti Eva. Huh!
Välikirjoja tarvitaan. Luen itse asiassa nytkin sellaista. Työn ja koulujen alkaminen vie voimia, joten nyt kepeämpää.
<3
Hei,
PoistaMitä suosittelisit välikirjoja? Kiitos
Hei anonyymi! Millaista tykkäät lukea? Jos dekkareita, niin esimerkiksi Antti Tuomaisen Kaivos on loistava. Jos lukuromaaneja, niin Kate Morton, Alice Hoffman tai Liane Moriarty ovat hyviä, sellaista uppoutumiskirjallisuutta.
PoistaTämä on tulossa mulla lukuun, olisi pitänyt itse asiassa tulla jo ajat sitten.. Tein tilauksen joskus lomien aikaan, joten se on saattanut unohtua. Täytyykin tarkistaa tilanne.
VastaaPoistaPalajan tähän postaukseen siis myöhemmin :) <3
<3
PoistaItse en hirveästi tykkää dekkareista, mutta tämä oli ihan viihdyttävää luettavaa. Ehkä juuri oivallisen päähenkilön takia... Ehkä tätä kirjaa voisikin markkinoida ennemmin niille, jotka eivät tykkää perinteisistä dekkareista :)
VastaaPoistaIsa, kiva että pidit. Olen samaa mieltä, tätä voisi mainostaa ei-dekkariväelle. Ehkä markkinointi on ollut yksipuolistakin nyt. Luin tämän mielelläni, mutta aika tavanomainen lukuromaani. Sittenkin. :)
PoistaNo niin, nyt palaan tähän. Minä tykkäsin kirjan rakenteesta - Hawkins oli tehnyt sen ovelasti, niin että näyvän pinnan oli alla jonkinlainen 'pinnanalinen', johon hän ei kertaakaan viitannut suoraan vaan sivulaseiden sivulauseissa. Vaikka tiesin minäkin aika varhain 'kuka se oli', kirja piti otteessaan juuri tuon X:n vuoksi...
VastaaPoistaKaisa Reetta, pidit aika paljon, huomasin. Hieno juttu! Minä en löytänyt sitä pinnanalista, vaikka sellaista ehkä kirjoista aina haen. Rachel teki kirjan kiinnostavaksi, mutta lopulta lukukokemukseni jäi keskinkertaiseksi, kuitenkin hyvälle puolelle. :)
PoistaNo niin, sain kirjan käsiini ja luettua, joten palasin vielä tänne: sait minut tosiaan kiinnostumaan päähenkilöstä, ja se olikin mielenkiintoisin juttu tässä tarinassa. En ihan hirveästi ole lukenut tätä lajityyppiä, ja rikosjuttu jäi tässä taustalle - tai sitten Rachelia seuraillessani jätin sen jotenkin vähemmälle huomiolle. Kannatti tämäkin joka tapauksessa lukea. T. Meri
VastaaPoistaEn tiennyt kirjan hypetyksestä mitään, se vain sattui tulemaan kirjakerhon kuukaudenkirjana Marklundin mukana. Itse jäin kirjaan heti koukkuun, luin sen yhdeltä istumalta yhtenä iltana, mielestäni oli tyyppilajissaan aivan loistava. Luin sen tosin ilman mitään odotuksia, ja se yllättikin todella positiivisesti, piti kyllä minua hyppysissään loppuun saakka.
VastaaPoistaLuen kaikenlaista kirjallisuutta, klassikoista dekkareihin, ja tämä kyllä osui ja upposi. Omalta kohdaltani siis en ihmettele hypetystä ollenkaan. (Oli ihan pakko tulla jättämään kommentti, kun eksyin blogiisi googlettaen kirjalijaa, kun muut eivät olleet kirjasta kovin innostuneita.) :)
Todellakin tämä olisi pitänyt olla psykologinen trilleri ja näistä aineksista sellaisen olisi saanut hyvinkin kasaan sellaisen, mutta ei kunnon huippukohtaa ja tekijä oli helposti arvattavissa.
VastaaPoista