Irlanti 1: Killiney ja Dalkey

Blogi on uinunut kesäistä unta viimeisen viikon ja heinäkuussa näitä unijaksoja saattaa tulla lisääkin. Ensimmäinen uinuminen johtui Irlannista, jossa lomailin perheeni kanssa vajaan viikon ajan. Jatkossa blogin kesäunet johtuvat kyllä enimmäkseen laiskuudesta ja tiiliskivistä, joita nyt luen, mutta kyllä tänne heinäkuussakin ainakin muutama kirjajuttu mahtuu.

Nyt kuitenkin tuulisena ja vihreänä saarena tunnettuun maahan. Matkamme voisi tälläkin kertaa otsikoida perhelomailun alle, sillä matkaseurueemme koostui 7- ja 9-vuotiaista lapsista, miehestäni ja minusta. Olemme enemmän kaupunki- ja luonto- kuin rantalomailijoita: ajatus rantalomista on minulle pieni kauhistuskin, sillä palan helposti ja pelkään, että uima-allaslomilla seuraisin lasteni menoa sydän kurkussa. Kyllä minulla toki rantalomakokemustakin on. ;) Tämän kesän kohteeksemme valikoitui Dublin oikeastaan kahdesta syystä: Ensiksikin sekä mieheni että minä rakastamme Isoa-Britanniaa matkakohteena, mutta kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt Irlannissa, joten totta kai halusimme sinnekin. Toiseksi tänä kesänä sekä Finnairilla että Norwegianilla on suoria lentoja Dubliniin, joten matkustaminen (etenkin lasten kanssa) sujui helposti ja nopeasti. 

Dublin ja Dublin... Emme oikeastaan olleet Irlannin pääkaupungissa kuin yhden (kirja- ja lelu)ostospäivän ajan. Sen sijaan Dublinin eteläpuoleinen rannikko tuli tutummaksi. Majoituimme Dalkeyn ja Killineyn kylien välissä sijaitsevaan Fitzpatrick Castle -hotelliin. Hotellirakennuksen sijainti ja värikäs historia houkutteli meitä, olihan kyseessä oikea pieni linna, joka oli rakennettu jo 1740-luvulla ja joka oli vuosien saatossa ollut muun muassa IRA:n ja Irlannin hallituksen hallussa. Hotelliksi rakennus oli laajennettu 1970-luvulla. Hotellilla oli puolensa, sillä sen sijainti Killiney Hillillä oli upea ja se henki vanhan maailman charmia. Palvelukin oli hyvää (ja yleinen naistenvessa niin komea, että siitäkin oli napattava kuva). Toisaalta huoneiden remontointi oli kesken ja meidänkin perhehuoneemme oli tasoltaan aika keskinkertainen, joskin ikkunasta avautuva näkymä Dun Laoghaireen oli upea.

Hotellin sijainti Dalkeyn ja Killineyn välissä oli meille täysosuma. Dalkeyssa kävimme pikkuostoksilla ja syömässäkin. Kuinka ihastuttava kylä, jossa irlantilainen tunnelma yhdistyi välimerelliseen. Killiney puolestaan on rikkaiden asuttamaa seutua ja pienenä julkkisbongailuna ohitimme kävelyillämme muun muassa Bonon ja Enyan kotiportit. Killineyn puolella sekä Killiney Hill että etenkin kivikkoinen ranta lumosivat meidät niin, että ainakin minä olisin voinut viettää koko lomani niissä maisemissa. Kaunista, rauhallista, rentouttavaa: kukkulalta avautuivat komeat maisemat niin Dalkey Islandille, Howthiin kuin Wicklownkin suuntaan (pienenä varjopuolena olivat pensaspalot: Irlannissakin oli kova helle ja sen myötä kuivuutta, minkä luulen olevan aika poikkeuksellista sateistaan tunnetulla seudulla). Rannalla taas oli lasten iloksi kahlailua aalloissa ja simpukoiden etsintää. 

Nämä maisemat veivät kyllä sydämeni! Matkamme Irlannissa jatkuu vielä toisessa postauksessa lähipäivien aikana. Ja Irlannissa luetuista kirjoistakin koetan ehtiä kirjoittaa.