Atena 2015
The Undertaking 2013
Suomentanut Heli Naski
332 sivua
Ennakkokappale kustantamosta
Irlantilainen, Saksaan sijoittuva romaani
Faber pani kätensä takaisin ja muut miehet seurasivat esimerkkiä. Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päässä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäns ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka takasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi.
Alkuasetelma on kiinnostava: nuori saksalainen sotilas Peter Faber menee naimisiin Katharina Spinellin kanssa, Peter rintamalla, Katharina Berliinissä. He eivät tunne toisiaan, eivät ole koskaan tavanneetkaan. Eletään toisen maailmansodan Saksalle vielä voitokkaita vuosia. Vastoin kaikkia odotuksia Katharina ja Peter ihastuvat toisiinsa. Kuherruskuukauden aikana Berliinissä Peter avustaa Katharinan isää juutalaisten häätämisessä. Kun Peterin on palattava rintamalle, on Katharina raskaana ja tutustuu korkealla natsihierarkiassa olevan tohtori Weinartin perheeseen. Mitä ankarampaa sota rintamalla on, sitä prameampia tuntuvat olevan berliiniläisten saksalaisten juhlat. Kaikki on kuitenkin muuttumassa, väistämättä ja armotta.
Kiinnostavan alkuasetelman lisäksi mielenkiintoista on se, että irlantilainen Audrey Magee on kirjoittanut romaaninsa Sopimus saksalaisnäkökulmasta toisessa maailmansodassa - ja on kirjoittanut sen niin, että ainakin suomalaislukijalle teos näyttäytyy täysin saksalaisena, vain englanninkielinen alkuteos ja muuan viittaus kielivät kirjailijan irlantilaisuudesta.
Magee kirjoittaa hyvin ja Sopimus on rankasta aiheestaan huolimatta miltei sulavan sujuvaa luettavaa. Alkukiinnostuksen jälkeen olinkin lukiessani hieman hämmentynyt, sillä romaani tuntui sota-aikaan sijoittuvalta parisuhderomaanilta. Pikkuhiljaa tämä mielikuva onneksi mureni, mutta romaanin loppupuolen kerronnallisesti - ei siis temaattisesti tai romaanihenkilöiden kannalta - helppo ratkaisu ei täysin vakuuttanut tai vaikuttanut. Tästä voisin keskustella vaikka kommenttiosiossa, jos joku kirjan lukenut kokee keskusteluun tarvetta.
Minulle, ja kirjoitan nyt lukupäiväkirjamaisesti juuri omasta lukukokemuksestani, Sopimus oli ristiriitainen lukukokemus. Se on nimittäin hyvä romaani: sen kaari kantaa, sen kerronta vetää, sen aihepiiri on yllättävä. Mutta se ei kuitenkaan koskettanut kuin osin, vaan jäi jollakin tapaa pinnalliseksi. Sota on yhtä helvettiä kaikille, mutta Magee ei yksityiskohtaisesta kuvauksestaan huolimatta pääse pinnan alle. Toisaalta Magee kirjoittaa realistisesti ja yksityiskohtaisesti Peterin kokemista kauheuksista rintamalla ja Katharinan toisenlaisesta maailmasta, tuhkimolaisesta sadusta ja sen seurauksista, Berliinissä. Peter ja Katharina ovat hyviä romaanihenkilöitä. Dialogia on paljon, mutta se kantaa. Ihmisen moraalitutkielmanakin Sopimus on erinomainen: miksi toinen kestää ja toinen ei? Mitä vielä täytyy omalle isänmaalle antaa? Mikä tekee ihmisestä pedon? Miltä kaikelta voi sulkea silmänsä - tai voiko? Voiko oikeasti? Ja kirjan nimen mukainen sopimuskin on olemassa, kestääkö se kaiken eletyn?
Kenelle sitten suosittelen Sopimusta? Kaikille, joita toinen maailmansota kiinnostaa ja jotka eivät pelkää yksityiskohtaisia ja eritteisiä kuvauksia. Kaikille, jotka tunnnistavat ihmismoraalin monimutkaisuuden. Sillä vaikka lukukokemukseni ei ollut täysin ristiriidaton, on Mageen romaani yksi vaikuttavimmista sodan kuvauksista joita olen lukenut. Se on rankka ja armotonkin, hellyyttä on turha hakea. Se on kuin sodan ja sateen pieksemä ihmispolo ahdingossa, jossa suklaakakut ja hanhipaistit ovat kuin kuvitelmaa vain.
--
Sopimus on päässyt Ilselässä keinulaudalle. Leena, Nanna, Kirsi ja Omppu ovat kaikki vaikuttuneet Peterin ja Katharinan
Olen pysähtynyt monesti ihailemaan kirjan kantta - en edes tiedä mikä siinä on niin vaikuttavaa - mutta muuten kirja ei tunnu sellaiselta, että lisäisin lukupinooni.
VastaaPoistaKatri, minunkin mielestäni tämän kirjan kansi on vaikuttava, suorastaan pysäyttävä. Se heijastelee kirjan tunnelmaa. Tämä kannattaa kyllä lukea, vaikkei nyt siltä tuntuisikaan.
PoistaKatja, minusta kirja oli kovastikin vakuuttava ja vahva, kun sotilaat epätoivoisissa olosuhteissa marssivat kammottavissa olosuhteissa kohti Stalingradia ja jos jäit pois, kiletäydyit, kuolit. Katharina on mielestäni tahallisesti etäännytetty, tässä näkee, että Magee on Böllinsä lukenut, ja näin saadaan tehokeino, joka värisyttää lukijaa: Miten joku voi olla noin viileä, noin välittämättä, kuin aidon ja tahattoman sokea. Jos olet lukenut Böllin merkittävimmät teokset, myös sotaan liittyvät, tiedät, mitä tarkoitan. Siis tämä maistui minulle hyvin saksalaiselta.
VastaaPoistaMinusta loppukin oli rankka, mutta kuvattu kuin se ei olisi eli onlukiasta kiinni, miten hän kokee, että..spoilaan, jos nyt asian tähän laitan, mutta annan vinkit, lapsi, joka ei ollutkaan J. ja sitten 'keneltä ja miten?', ero. K. oli varmaan ehtinyt jo asiaa pitkään harkita ja siihen viittaa sekin, kun Faber pyytää häntä kasvattamaan pitkät hiuksensa takaisin, eikä hän suostu, vaan sanoo heti: "En."
Tämä oli minulle, sillä historia kiinnostaa ja etenkin Hitlerin ja Stalinin hirmuhallinnot. Lukisitpa nyt Baramin Hyviä ihmisiä, niin saisin kuulla, mitä olet siitä mieltä samasta aikakaudesta Saksassa ja Venäjällä, mutta henkilöt, jotka nousevat pahan kyytiin ovatkin juutalaisia. Kirja on herättänyt ainakin kotimaassaan Israelissa aikamoisen kohun.
Ihmettelen vieläkin miten Magee kirjoittaa niin saksalaisen oloisesti...
<3
PS. Kiitos päivän vinkistä: Olen toiminut.
PoistaLeena, minunkin mielestäni sotakuvaus oli vahvaa. Samoin pidin siitä, miten Katharina on luotu - itse asiassa pidin Katharinasta, hän oli uskottava henkilö. Mutta lopussa minua häiritsi sen elokuvallisuus: yksi kohtaaminen ja yksi keskustelu - periaatteessa - riitti, jotenkin se oli liian helppoa ja siistiä. Kuvittelisin, että oikeasti tuon ajan ihmiset olisivat yrittäneet edes hetken, vaikka epäily ja tieto kaiken päättymisestä olisikin ollut jossain sisällä. Samoin ihmettelen sitä, että olisiko Peter päässyt pois Saksasta noin vain etenkin, kun olivat vuosia sodan jälkeen ilmeisesti Itä-Berliinissä. Tämä kaikki oli minulle liian helppoa, vaikka loppuratkaisu oli sinänsä juuri se ainoa oikea. Sen vaan olisi voinut rakentaa toisin.
PoistaMinulle tämä ei ollut lopulta erityisen mieleenpainuva tai loistokas kirja, mutta pidin kyllä kirjan teemasta. Ja minuakin kiinnostaa toinen maailmansota, todella paljon.
No, mutta Mageeta kannattaa kyllä seurata.
(Ja hieno juttu toimimisesta!)
Mistä näitä kiinnostavia kirja oikein tulee? Millään ei ehdi kaikkea lukea! Mutta sait kyllä minut taas kerran kiinnostumaan, niin hyvin ja houkuttelevasti kirjoitat, vaikkei kirja sulle täysosuma ollutkaan.
VastaaPoistaVaikka sota on kamalaa ja raadollista, niin kummasti siihen liittyvä kirjallisuus vain kiinnostaa. Viime aikoina lukemissani kirjoissa on myös sotaa ja etenkin Guilloun Sillanrakentajissa on kiinnostava näkökulma, koska siinä kuvataan ekaa maailmansotaa Afrikassa. Tää nyt meni vähän aiheen vierestä, mutta menköön. :-)
Anna ystäväni, vastaankin nyt toisella Google-tililläni. Nyt tuntuu olevan hyvä kirjavuosi. Ja tämä on vaikuttava romaani, vaikken täysin innostunutkaan. Luin ehkä osin vastakarvaan siksikin, että tätä on hehkutettu niin paljon. Se ei ole kirjan vika, vaan kertoo enemmän minusta lukijana.
PoistaSotaan liittyvä kirjallisuus kiinnostaa minuakin, tai nimenomaan ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan liittyvä.
Minä koin paljolti samoin kuin Leena. Huomaan nyt, että luemme Katja jotenkin aivan eri positioista. Minulle tämä oli mitä ihonalaisin teos ja en edes oikein keksi, miten raadollisemmin voisi sotaa ja sen vaikutuksia ja yhden ihmisparan kohtaloa kuvata.
VastaaPoistaPäinvastoin kuin sinä, minä koin loppuratkaisun erittäin onnistuneeksi. Sota muuttaa ihmistä perustavalla tavalla, menee hänen sisäänsä ja möyrii, sen seurauksena yksilöt ovat ihan toisenlaisia kuin ennen sotaa. En myöskään löytänyt tästä mitään epäuskottavaa, koska sodassa uskottava ja epäuskottava sulavat yhteen. Mitä kummallisimpia asioita voi tapahtua. Ihan huippua oli minusta tuo kaksoivalotus sota vs. siviilielämä, joka sai aikaan sen, että lukija tekee lukiessaan tämän teoksen. Jokainen lukija omalla tavallaan, jokainen lukija omien kokemustensa kautta. Komea teos.
Omppu, taas kerran sanon, ettemme välttämättä lue niin eri positioista kuin miltä näyttää. ;) Minä nimittäin kyllä pidin tästä kirjasta ja kuten kirjoitinkin, koin kirjan yhdeksi parhaimmaksi sotakirjaksi pitkään aikaan.
PoistaMutta minulle tämä oli kerronnaltaan kuitenkin vähän elokuvamaisen helppo. Loppuratkaisu on mielestäni onnistunut (!!!!), kirjoitin: "romaanin loppupuolen kerronnallisesti - ei siis temaattisesti tai romaanihenkilöiden kannalta - helppo ratkaisu", eli pidin ratkaisua onnistuneena teeman ja henkilöiden kannalta, mikään muu loppuratkaisu ei olisi ollut hyvä. MUTTA kerronnallisesti se oli vähän helppo, ts. yksi tapaaminen ja siinä kaikki. En ihan ostanut sitä, vaikka uskonkin kummallisuuksiin etenkin sodan yhteydessä.
Samoin pidin sodan ja siviilielämän rinnastamisesta. Silti mietin, että tämä romaani olisi voinut olla vielä parempi. Hyvä se oli nytkin, erittäin hyvä. :)
Ajattelin lukea tämän tänä keväänä e-kirjana. suljin silmäni tekstiltäsi siihen saakka. Ihan siitä syystä, että arvostan arvioitasi niin paljon... Tekstisi tästä saattaisi alitajuisesti vaikuttaa. Palajan siis :)
VastaaPoistaKaisa Reetta, jään siis odottamaan, mitä tästä kirjasta pidät. :)
PoistaSaan tämän pian kirjastosta ja palaan sitten lukemaan tekstiäsi. Paljonhan tämä kirja on ollutkin blogeissa esillä!
VastaaPoistaMari a, tämä on ollut esillä valtavasti. Moni on saanut kirjan käsiinsä hyvissä ajoin. Minä pidin ja en, moni muu hehkuttaa tätä. Jään odottamaan sinun mietteitäsi.
PoistaMinä hiukan kiinnostuin tästä, kun luin Hesarin arvostelun...nyt sinä toit mukaan vähän erilaisen näkökulman. Aihepiiri kiinnostaa minua, mutta joku tässä on sellaista, mikä ei ehkä ihan loppuun asti houkuttele. Huomaan, että olen aika kriittinen näitten lukemisteni suhteen, kun tällä hetkellä ei ole aikaa uppoutua kirjojen maailmoihin niin paljon kuin haluaisin.
VastaaPoistaKirjailijatar, tätä on kehuttu monessa blogissa ja kiinnostava ja hyvä romaani tämä onkin. Minä en täysin vaikuttunut, joku tässä oli kuitenkin turhan helppoa - ainakin omaan makuuni. Olen ehkä samoin nyt vähän kriittiellä tuulella ja on ollut vaikea löytää sellaista täydellistä romaania.
PoistaMinua arvelutti kirjan lukeminen. Toisaalta aihepiiri kiinnostaa minua. Katherine ja Peter. ovat uskottavia ja hyviä henkilöhahmoja. Tämä loppu oli yksivaihtoehto. En voi sanoa pitäneeni siitä, mutta minusta se oli hyvin kirjotettu loppu. Parempi vaihtoehto lopuksi kuin moni muu. Miksi emmin ja kiemurtelen? Minusta Katherinella ei ollut paljon vaihtoehtoja. En lähtisi katsomaan tätä elokuvana, mutta tämä kirja on hieno. Onneksi luin tämän.
VastaaPoistaUlla, minua ei arveluttanut, vaan kiinnosti koko ajan. Olen samaa mieltä lopusta, se oli hyvä ja tälle kirjalle ainoa oikea. Mutta minä en pitänyt siitä, miten se oli kirjoitettu - ts. pidin lopusta, mutta se oli kirjoitettu vähän elokuvamaisen helposti. Kuitenkin tämä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen, olen samaa mieltä!
PoistaMagee on tosiaan onnistunut luomaan hyvin uskottavan kuvauksen toisen maailmansodan tapahtumista. Ehkä on vain etu, että hän hän voi irlantilaisena katsoa aihetta kauempaa ja käsitellä sitä ns. ulkopuolisena. Vähäeleinen, mässäilemätön kerronta ja hyvä suomennos teki lukukokemuksesta vielä nautinnollisemman (vaikka tuntuukin kamalalta käyttää tuota termiä kirjan aiheen yhteydessä!).
VastaaPoistaMitä tuohon loppuun tulee olen hieman samoilla linjoilla kanssasi. Loppuratkaisu tuli eteen jotenkin nopeasti ja samoin loppukohtaus käytiin läpi elokuvamaisella tahdilla. Pelkäsin siirappimaisempaa loppua, mutta onneksi näin ei sentään käynyt. En oikein osaa sanoa olisiko kirja ollut minulle kympin arvoinen jos loppu olisi ollut vielä lohduttomampi, mikä kieltämättä olisi sopinut siihen miten tarina eteni aina kurjempiin oloihin, mutta näillä ratkaisuilla ja toteutuksella kirja jäi jonnekin ysin tietämille - mikä ei tietenkään ole mikään huono tulos :)
Mielenkiinnolla odotan kuinka vahvan jälkimaun kirja vielä jättää.
Villis, uskottava tämä oli ja vähäeleisyys vetoaa minuun enemmän kuin mässäilevä tai yksityiskohtainen kerronta.
PoistaLoppu tosiaan vesitti lukukokemusta - se oli tarinalinjansa puolesta oikeanlainen, mutta liian nopea ja kieltämättä elokuvamainen. No, minä antaisin ehkä kasin. Mutta hyvä sekin on. :)