Leivontalauantai: Ripaus sokeria

Sandra Boart (teksti) &Karolina Ehrenpil (kuvat): Ripaus Sokeria
Kustannus Mäkelä 2015
Alkuteos: En nypa socker 2014
Suomentaneet Laura ja Olga Jänisniemi
140 sivua
Ruotsalainen leivontakirja

Tämän postauksen otsikko on tietenkin huijausta. Ei täällä mitään leivontalauantaita vietetä kuin blogitekstissä, sillä tapaan leipoa joka perjantai. Jokaperjantainen tapa juontaa selvästi lapsuudenkodistani, jossa äitini taitaa edelleen leipoa viikonlopuksi. Pääsääntöisesti leivon tutuimpien ja rakkaimpien ohjeideni mukaan erilaisia marjapiirakoita, sarvia, mokkapaloja, pullia, juustokakkua, leipiä, grissineitä ja sämpylöitä yms. Etsin kuitenkin aina uusia suosikkiohjeita, jollaisiksi viime vuosina ovat tulleet muun muassa englantilainen luumukakku, perinteinen britakakku, Susu-suklaapiirakka ja helppoakin helpompi pataleipiä. Näiden ohjeet löysin internetistä, mutta kaikkein ihaninta ja jotenkin oikeinta on etsiä ohjeita kirjoista.

Leenan postauksen houkuttelemana kiinnostuin kauniilta näyttävästä ruotsalaiskirjasta Ripaus sokeria. Ja kaunis kirja onkin, joskin sokeria on enemmän kuin vain ripaus. Suolaistakin on toki mukana, mutta kondiittorin ja hääkuvauksiin erikoistuneen kuvaajan yhteistyön tulos on makeaakin makeampi.

Makeus tai sokerisuus on tietenkin kirjan tarkoituskin: kyse on pääosin juhlaleivonnasta. Keskiössä ovat perhejuhlat häistä ristiäisiin, mutta myös erilaiset kesäiset juhlat ja lastenkutsut kattavat useita sivuja. Syksy ja talvi saavat omat, kirjan kokonaisuuteen nähden pienet, lukunsa. Kokonaisuus on tunnelmallinen ja vahvasti visuaalinen.

Kuvat ovat pienintäkin yksityiskohtaa myöten harkittuja ja kauniita. Leivonnaiset ovat hyvin esillä, ihmiset ovat herttaisia ja hempeitä, kuvausrekvisiitta juhlavaa ja ruotsalaisen leikkisää. Kaikki on melkein liiankin suloista, utupuuterista. Kuvia on paljon, mutta jäin kaipaamaan kuvia valmistusvaiheista. Ohjeet ovat nimittäin paikoin sen verran monimutkaisia, että niitä olisi voinut havainnollistaa kuvilla. Osa resepteistä on myös sellaisia, ettei niitä voi toteuttaa jokakodin keittiövälineillä: meillä on paljon leivontavälineitä, mutta esimerkiksi pientä kaasupoltinta ei ole - eikä tule. Näiden ohjeiden kohdalle olisi ollut hyödyllistä saada korvaavia valmistustapoja, nyt esimerkiksi houkuttelevan kuuloinen limetti-seljankukkapiiras vaatii hieman päänvaivaa sen suhteen, miten piiraan voisi muuten valmistaa. Enkä ehkä saa tulevana äitienpäivänä tätä kakkuakaan:

Mutta ei se mitään! Ohjeet vaikuttavat kyllä muuten toimivilta ja työvaiheet selkeiltä. Koeleivoin eilen illalla suklaa-appelsiini-whoopieita ja vaikka niistä tuli turhan isoja (mistä voi syyttää vain leipojaa), oli niissä maku ja rakenne kohdillaan. Vaikka valtaosa ohjeista tuntuu liiankin juhlavilta, niin ainakin erilaiset kuppikakut, teeleivät, rapeat pikkupizzat, raparperipiirakka ja mansikkabruschettat tulevat minullakin varmaan kokeiluun.

Pullanleipojien käyttökirjaksi Boartin ja Ehrenpilin kirjasta ei ole, mikä ei tietenkään ole edes tällaisen kirjan tarkoitus. Suurin osa leivonnaisista sopii juhlaan ja ohjeet ovat viitseliäille leipojille suunnattuja.

Ja kuitenkin: Ripaus sokeria on kirja, joka on ilo omistaa muiden keitto- ja leivontakirjojen joukossa. Sillä ainakin omalla kohdalla haaveilu on usein puoli leivontaa. Selailen erilaisia leivontakirjoja mielelläni, kuvittelen leipovani omatekoisella lemon curdilla täytettyä röyhelökakkua, mutta tosiasiassa ostan lemon curdin kaupasta, unohdan sen jääkaappiin ja leivon tavallista omenapiirakkaa. Haaveilla kuitenkin saa ja pitää! Ja haaveiluun Ripaus sokeria on juuri oikeanlainen kirja. Se pastellisuudessaan melkein prinsessainen teos. Se on laadukkaasti tehty ja houkutteleva, sanalla sanoen nätti kirja.
--

Ensi viikollakin koetan pitää leivontalauantain. Silloin vuorossa on toinen kaunis, mutta hyvin erilainen kirja.