Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita. Ritari

Iiro Küttner: Puiden tarinoita. Ritari
Kuvitus: Ville Tietäväinen
Books North 2014
Sivuja: 31
Kotimainen satukirja

Usean päivän ajan Ritari ratsasti valtakuntaa hallitsevien suurten metsien halki. Hiljalleen maasto alkoi kohota, ja maisema kävi karummaksi. Silloin puut loppuivat kokonaan, ja edessä kohosivat pelkät Lohikäärmeen asuttamat kiviset vuoret. Ritarin ja Lohikäärmeen välissä ei ollut enää mitään.

Puut antavat aiheen kokonaiselle kirjasarjalle: Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen komealle Puiden tarinoille. Kun noin vuosi sitten kirjoitin sarjan ensimmäisestä osasta Puusepästä, pohdin sitä, miten rakastan puita: niin metsää, puusta tehtyjä esineitä, yksittäisiä puita ja puita tai puuta esittäviä kuvituksia. Puuseppä viehätti minua sujuvalla tarinallaan, kuvituksellaan, komealla toteutuksellaan ja jonkinlaisella ikiaikaisuudellaan.

Kaksikon tuoreimmasta teoksesta, viime syksynä ilmestyneestä Ritarista voisin sanoa samat sanat. Se on esineenäkin kaunis, lukunauhaa ja tietenkin Ville Tietäväisen komeaa kuvitusta myöten. Iiro Küttnerin kirjoittama tarina imaisee heti mukaansa.

Ritari on nimensä mukaisesti kertomus nuoresta ritarista, joka kasvaa aikuiseksi valmistautuen taisteluun Lohikäärmettä vastaan. Matka Lohikäärmeen tykö tuo luonnollisestikin mukanaan yllätyksiä ja rakkautta, ja uusia vastoinkäymisiäkin on ilmassa.

Küttnerin teksti on uusi ja sujuvasti kirjoitettu, mutta se kantaa niin tarinassaan kuin kielikuvissaan klassisten satujen ikiaikaisuutta: taivaankaarikin on tähdetön; on pohjoisen valtakunta, jossa ei ole ollut kuningasta liki sataan vuoteen. Tunnetilat ja sää vertautuvat toisiinsa, itkun aikana sataakin kaatamalla. Entä sitten Ville Tietäväisen kuvat? Miten pelottavia ne ovat, kuinka kauniita ja kuinka herkkiä! 

Puusepässä ja Ritarissa puulla on tärkeä roolinsa, mutta hyvin erilainen ja kuitenkin toisaalta surua, toisaalta jatkumoa kantava. Pohjimmiltaan satu on romanttinen ja samalla melko synkkä. Tarina on kerrottu niin hyvin, että lapseni kuuntelivat sitä keskittyneesti, mutta heille satu näyttäytyi vielä surullisempa kuin aikuislukijalle. He eivät löytäneet samaa toivoa kuin minä. Siksi en ole ihan varma, minkä ikäisille suosittelisin kirjaa. Kaikille satuihin ja kauniisiin teoksiin mieltyneille aikuisille, ehdottomasti. Lapsille? Kyllä, mutta herkkyysvaroituksella ja ajalla keskustella lukukokemuksen jälkeen.

Ritari on mitä kaunein kirja. Omassa hyllyssäni tämäkin kirja tuleekin olemaan oikea aarre. Küttnerin ja Tietäväisen teos jää mieleen haikeana ja surullisena, muttei onnettomana. Se saa pohtimaan, mihin kaikkeen rakkaus pystyy.
--

Kirjaa on esitelty blogeissa aika paljon, lukekaa esimerkiksi näiden bloggaajien mietteet: Yöpöydän kirjat, Luettua elämää, P.S. Rakastan kirjoja, Luettua ja Värikäs päivä.