Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi
Kustantaja: Atena 2013
Päällys: Sami Saramäki
Sivuja: 304
Mistä: Arvostelukappale
Kotimainen tietokirja
Pidän vaatteista, mutta niihin pätee sama kuin vaikka suklaaseen: tietyn pisteen jälkeen yksi lisää ei todellakaan lisää hyvää oloa, vaan päinvastoin saa olon kurjemmaksi. Vaikka se olisi aivan yhtä laadukas ja hyvä kuin ensimmäinen. Kun yksi kaunis, hyvin istuva mekko tekee pukeutumisen - ja elämän - helpoksi ja hauskaksi, sata mekkoa tekee pukeutumisen hankalaksi.
Mitä näet, kun avaat vaatekaappisi: siistin ja selkeän kokonaisuuden vai myttyjä, unohtuneita vaatteita, liian pieniä, liian isoja, turhan värikkäitä ja ennen kaikkea liikaa vaatteita? Ja tiedätkö, mistä vaatteesi ovat peräisin, olivat ne sitten kalliita putiikkiostoksia tai massatuotettuja halpavaatteita? Takaako laatu eettisyyden? Onko eettisiä vaatteita edes olemassa? Millainen on pahan tai hyvän mielen vaatekaappi ja kuinka ihmeessä jälkimmäisen voi saavuttaa?
Ilselän Minna kirjoitti ennen joulua kirjasta, jonka lukemisen pitäisi olla pakollista jokaiselle. Ennen Minnan blogitekstiä en ollut kuullutkaan Minna Saramäen kirjasta Hyvän mielen vaatekaappi, joka on alaotsikoitu pamflettimaisesti Ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat. Pyrin olemaan tiedostava kuluttaja ja esimerkiksi ruuassa suosin lähellä tuotettua ja luomua, joskaan en laiskuuttani ja pihiyttäni aina pääse tavoitteisiini. Vaatteiden suhteen olen periaatteellisella tasolla yhtä eettinen, mutta vaatekaapissani lymyilee paljon halpamerkkejä ja ne muutamat kalliit neuletakitkin on ikävä kyllä tehty Kiinassa. Mitä siis siis tulee, kun kirjabloggaaja katsoo hetken aikaa vaatekaappiaan?
Hyvä mielen vaatekaapin kokoaminen on vapaaehtoinen paluu aikaan, jolloin vaatteet olivat arvokasta omaisuutta ja niihin suhtauduttiin kunnioittavasti.
[--]
Vaatebisnes nykymuodossaan ei ole alkuunkaan kestävällä pohjalla.
[--]
Johtuuko lumoutuminen niskalapun logosta vai todella vaatteesta itsestään?
Kirjabloggaaja miettii lukemaansa sekä kielen ja rakenteen että aihepiirin kannalta. Koska vaatetuotantoa ja vaatteiden kuluttamista pohtivassa kirjassa fokus on aivan toinen kuin kaunokirjoissa tai kertomuspainotteisessa asiaproosassa, totean vain,että Saramäki kirjoittaa varsin hyvin. Hänen tekstinsä kulkee houkuttelevasti ja kirja tempaisee mukaansa. Hyvän mielen vaatekaappi on myös rakennettu taidolla: Pahan mielen vaatekaapista päästään Kohti hyvän mielen vaatekaappia. Matkalla pohditaan pikamuotia, vaatteen tuotantoketjua ja sitä, miten eettisiä oloja oikein tutkitaan. Saramäki kertoo vaateteollisuustyöläisten palkasta ja tutustuttaa lukijansa merkkeihin ja sertifikaatteihin sekä opettaa tunnistamaan laadun. Hän muistuttaa vaatetarpeiden kartoittamisesta ja kysyy, kuinka monta vaatetta lukija omistaa. Lopussa on vielä Ostovala, jonka itse kukin voi omalla kohdallaan muokata sopivaksi. Mikä parasta, Saramäki ei syyllistä, vaan käsittelee muotiteollisuutta monipuolisesti. Hän on myös laadun, eettisen sellaisen, asialla.
Mitä minä sain kirjasta? Kirjabloggaajana tietenkin yhden mielenkiintoisen ja arkikäyttöön sopivan tietokirjan, vieläpä hyvin kirjoitetun, innostavan ja ulkoasultaan kauniin. Kuluttajana sain tärkeän teoksen, jonka painava asiasisältö toivottavasti painuu mieleeni. Minulla on ollut paljon tietoa aiemminkin ja olen aina halunnut ottaa selvää. Nyt tiedän paljon enemmän: tiedän asioita, jotka lisäävät kuluttajan tuskaa, mutta tiedän myös sellaista, jonka avulla uskon olevani aiempaakin valveutuneempi - hyvällä tavalla!
Saramäen kirja sopii hyvin uuden vuoden alkuun.Uusivuosi on toki kaikenlaisten lupausten aikaa. Minä en tee lupauksia, mutta aion tänä vuonna yrittää nukkua paremmin, liikkua enemmän ja luoda enemmän aikaa oman vaatekaappini sisällön kriittiseen tarkasteluun. Koetan olla ostamatta, jos en oikeasti jotain tarvitse. En varmasti tarvitse sitä "viidettätoista" neuletakkia enkä viidensiä farkkuja. Villasukkia tosin tarvitsen lisää koko ajan.
Hyvän mielen vaatekaappi auttaa ratkaisemaan itse kunkin omat vaatepulmat. Entä ratkeavatko globaalin muotiteollisuuden epäkohdat Saramäen kirjan avulla? Eivät varmasti, koska ongelmia on niin paljon ja vastassa ovat suuret, usein kasvottomatkin koneiston alihankkijat alihankkijoineen - usein vaatteiden alkuperää eivät tiedä edes vaatetehtaiden omistajat saati sitten työnjohtajat, työläiset tai kuluttajat. Mutta Saramäen teos saa ajattelemaan. Se muistuttaa siitä, että jokainen voi harkinta valintojaan ja harkittuaan hyvin on mahdollista valita oikein.
-----
P.S. Ottamassani kuvassa on "tuotesijoittelua" (lainausmerkeissä, koska en paljasta ostosteni merkkejä). Olen joulu-tammikuun (alun) aikana ostanut itselleni vain kolme vaatekaappia täyttävää asiaa: (sertifioidun) puuvillaisen pitsikauluksisen tunikan, Reilun kaupan rannekorun sekä kauan haaveilemani nahkaiset talvisaappaat. Olisin oikeasti tarvinnut vain viimeksi mainitut, mutta lohduttaudun kahdella ajatuksella: 1) olen ostanut vähän 2) ja nekin minun mittapuullani hyvän mielen ostoksia. Tammikuun aion jatkaa vaateostoksettomalla linjalla.
Vaatteet ovat ikuinen ongelma -- entisissä työtehtävissäni jouduin edustamaan ja silloin oli pakko ostaa jakkupukua etc. Nyt olen vuosia käyttänyt näitä samoja vaatteita, koska en terveyssyistä jaksa enää juosta kaupoissa enkä netistä osaa ostaa ainuttakaan riekaletta. Olen kuitenkin tullut pisteeseen, jossa ihan oikeasti tarvitsisin uusia vaatteita (esim. kokouksiin jne.) mutten niinä harvoina kertoina kun olen kaupassa saa ostettua mitään :). Olen äärettömän nirso, en suostu pitämään mitään josta en varauksetta pidä. Tarvitsisin jonkun personal trainerin, joka hankkisi vaatteet suoraan kaappiini!
VastaaPoistaElämän krestomatia, tunnistan kommentissasi paljon itseäni. Olin muutaman vuoden sijaisena valtionhallinnossa ja siellä aina toisinaan tarvitsin jakkuja/jakkupukuja, joita vierastan. Nyt ostan vaatteita nettikaupoista, koska tuskastun vaatekaupoissa. Mutta nettikauppakin on hankala. Toivon, että tästä kirjasta on itselleni iloa ja hyötyä pitkään!
PoistaMää sain just sellaisen etiäisen, että sulla on mulle asiaa...;) Siis tämä kirjahan on täyttä asiaa! Minulla on luurankoja, siis monta, vaatekaapeissani ja ne tekevät minut hulluksi. Sen vielä kestää, että siellä on yhdet limet farkut, joihin mahduin 10 kiloa sitten: Elän toivossa!, mutta kun...Kukaan muu kuin minä ei saa nähdä vilaustakaan gardedopistani ja siihen on syynsä. Olen siis taas vaateostolakossa, jolla rankaisen itseäni, kunnes....Kunnes näen aivan toisenlaisen vaatekaapin.
VastaaPoistaMitä tulee eettisyyteen, siinä yritän olla tarkka. Tiedät turkiskantani mutta joulun alla ilmestyi se kauhea kohu niistä kaniineista, joista se karva revitiin eläviltä ja kiinnisidoituilta irti. Eikö se ollut angora? Sitähän on kaiken maailman pörrösukissa joita joulun aikoihin myydän vaikka missä. Näin mm. täällä Sokoksen jouluesillepanossa...ja teki pahaa. Jos yksikin tuttu myyjä olisi ollut paikalla, olsin sanonut, mutta yllättäen tyttäreni tiesi tästä jo kaiken, joten tulevaisuus on valoisampi - paitsi omasta vaatekaapistani en tiedä. Liian iso ja synkkä juttu kertoa, mutta annan vinkin: Mieti 38 erilaista mustaa puseroa, joista sitten pitää löytää se just oikea johonkin menoon...Ja kaiken joukossa mieletön määrä neuleita ja etenkin villatakkeihin, joihin olen onnistunut saamaan addiktin, jota pystyn jopa perustelemaan.
Siis nyt mietin, että ehkä munkin pitäisi tämä kirja tilata itselleni: Se voisi toimia kuin rokotus.
Kiitos tästä!
Leena, joskus tulee näitä etiäisiä! Hieno juttu. Saramäen kirja on tosiaankin täyttä asiaa. Hän tarkastelee vaatteita monesta näkökulmasta: teollisuuden, työläisten, laadun, muodin, kierrätyksen - ja myös sen, miksi pukeutuminen on ilo.
PoistaMinullakin on vaatekaapeissani vaikka mitä... Tosin olen aika hyvä kierrättämään, vien vaatteita keräyslaatikoihin ja joskus olen joitakin laadukkaimpia (mm. Marimekkoa, joka on ihana, muttei kuitenkaan ihan omin merkkini) myynyt nettikirppiksilläkin.
Angorakanien kohtelu kieltämättä järkytti. Olin syksyllä ostanut uuden, unelmanpehmoisen neuletakin ja oli heti syöksyttävä tarkastamaan, ettei siinä vain ole angoraa. Onneksi ei ole!
Lue ihmeessä tämä, jos ehdit.
Lisää paljastuksia: Minä olen jo teinistä ollut Marimekko-fani. Kun etsin sitä päärynämekkoa Pasi Ilmari Jääskeläisen harjukaupunkikirjan innoittamana se löytyi Marimekolta kahden vuoden päästä kirjasta. olet sen nähnyt mun blogin oikeassa yläkulmassa, paitsi et nyt kun pitää olla lunta. Minulla on nyt kahdeksan kotelomekkoa, joista vain yksi mahtuu päälle. Olin lähdössä ministerini jouluglögille ja aloin laittaa päälle pikkumstaani, mutta se ei mahtunut päälle, ei vaikka puin kireän korsetin alle! Siis apua! Mulla ei ole varaa uusia kaikkia mun mekkoja ja suvella pidän vain mekkoja.
PoistaNo, ne mustat puserot. Eihän niitä voi pois laittaa. Kierrätykseen. Niitä tarvitaan ja jokainen on tarkoitettu just omaan käyttöönsä, siis eri kaulukset etc. Mutta miten niitä on niin paljon...
Olin jo ottamassa tämän lukuun, mutta tulikin isompi satsi kevään kirjoja ja minä kun kuvittelin vielä saavani lukea vanhojakin enemmän. Luen myös nykyään hitaammin. Minusta on tullut tekstien makustelija. Silti: Hienoa, että toit tämän kirjan esille. Jo juttusi avasi minua, kuten minun HSP:kirjoitukseni sinua;)
(Downton Abbey -erikoisjakso, 1,5 tuntia alkaa klo 21. Sitten saammekin odotella uusia, sillä vain uusintoja on toistaiseksi luvassa. Pakko saada nyt Aino Samettimnen Nougatia, kun on ihan kuin elokuvissa;)
Leena, kykkö minäkin joistakin Marimekoista pidän. Yksi suosikkikesämekoistani on Marimekon Taimi ja Marimekon laukut ovat huippuja. Olen kuitenkin hieman pettynyt siihen, että kotimaisuutta mielikuvamainonnan tasolla korostava Marimekko teettää ison osan vaatteistaan ulkomailla (koska tuohon hintaan odottaisin kotimaisia vaatteita).
PoistaMusta pusero on tosiaan tarpeellinen ja ymmärrän hyvin erilaiset kaulukset yms.
Minäkin muuten kuvittelin, että luen vain vähän kevään kirjoja, mutta nyt on tulossa muutama todella hyvä. Aloittelimme eilen yhtä hillitöntä brittiläistä lastenromaania ja Bulawayon kirjan ehdin jo lukea. Mutta aion lukea myös vanhempaa ja kuten ennenkin, mitä mieleen juolahtaa.
Me katsomme Downton Abbeyn tänään. Aion juoda teetä ja sherryä. :)
Esittelit kirjan mielenkiintoisesti! Minunkin on ollut tarkoitus lukea tämä kirja jossain välissä. Ajatukset ovat usein täydellisessä vaatekaapissa ja kaipaisinkin vinkkejä asiaan liittyen. Pitääkin napata kirja mukaan, kun siihen seuraavan kerran törmään!
VastaaPoistaSonja, kiva kuulla! Tämä antaakin hyviä vinkkejä monin tavoin hyvään vaatekaappiin: eettiseen ja myös kauniiseen. Ihan kaikkea kirjassa olevaa ei varmasti tule toteutettua, mutta jos edes osan. :)
PoistaMinä en päässyt vielä lukemaan kirjaa mutta sentään siivosin eilen vaatekaappini ja yhdessä siipan kanssa laitettiin eteenpäin jätesäkillinen vaatteita. Lisäksi kaapissa olevat vaatteet ovat kaikki koeajalla - jos ei käytä, niin eteenpäin. Ja jos tulee uusia, joku lähtee. Hui.
VastaaPoistaMutta siis mitä piti sanomani on se, että hyvä kuulla että kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu, odotan tämän lukemista kovasti!
Linnea, :) Minä muuten (myös) siivoilen vaatekaappia usein juuri vuodenvaihteen tienoilla. Nyt viikonloppuna vuorossa olivat lasten kaapit ja pienille serkuille lähtee hyviä ulkoiluvaatteita. Ihanaa, että kelpaavat.
PoistaKoeaika onkin ihan hyvä.
Minä sain tästä kirjasta irti paljon, toivottavasti sinäkin!
Tämä on varmasti tärkeä ja hyvä kirja, josta minäkin kuulin ja kiinnostuin ensi kertaa Ilselässä ja nyt vielä lisää.
VastaaPoistaHassua muuten, en lainkaan seuraa muotia tai vaatealaa, mutta tuon tunikan merkin olen tunnistavinani; eräs seuraamani viehättävä blogi tekee merkin kanssa yhteistyötä. Todella kaunis tuo kuvassa vilahtava pitsikaulus joka tapauksessa, varmasti hyvä ja kestävällä pohjalla oleva hankinta!
Maria, tämä kirja on varmasti tarpeen monelle, voisin kuvitella.
PoistaMinä seuraan muotia vähän, lähinnä joistakin blogeista ja sitten - hihii - Kotivinkin ja Kodin Kuvalehden kaltaisten lehtien kautta. :) Luulen, että tiedän, mitä ihanaa blogia tarkoitat. Sieltä tämän merkin ensin bongasinkin ja otin sitten selvää mm. eettisyydestä ja hitaasta muodista. Tunika vaikuttaa laadukkaalta ja jos Saramäen kirjaa on uskominen (kirjassa ei siis markkinoita mitään merkkiä), niin kauluksetkin on ommeltu hyvin. :)
Tuo pitsikauluksinen on kovasti minunkin makuuni ja tunikan nimikin sopii niin mainiosti kirjabloggarille. Hyvä ostos. Jotenkin korvissani soi fado ja ajatukseni lentävät Portugaliin... ; )
VastaaPoistaJoana, ihana kuulla. Onko sinulla samanlainen? :) Ja fado... ;)
PoistaKiva lukea postauksesi tästä kirjasta. En tiedä tulenko sitä itse välttämättä lukemaan - olen muuten aiheeseen tutustunut paljon - mutta tärkeä kirja on.
VastaaPoistaMinä omistan todella vähän vaatteita. Oikeastaan jo hieman liian vähän (yhdet farkut eivät oikeasti riitä kovin pitkälle). Minua harmittaa se, että vaikka olen valmis satsaamaan vaatteeseen, hyvään materiaaliin ja eettisissä oloissa tuotettuun, niin mistä sellaisia löytää? Muutama kuukausi sitten lähdin etsimään työpaitoja. Kiersin monet kaupat ja samoja akryylirytkyjä tarjolla, vähän eri hintaan. Toisaalla 10 euroa, toisaalla 100 euroa. Kun vihdoin löysin yhden puuvillaisen, ostin sen kolmessa värissä (silti tehty jossain ties missä). Siinä onkin seuraavan parin kolmen vuoden paitani sitten + tietysti vanhat. Mihinkään pieniin suomalaissuunnittelijoiden pitämiin puoteihin taas eivät rahani riitä. Ei ainakaan sellaisiin vaatteisiin, jotka sopisivat yksinkertaiseen makuuni. Poikaystäväni osti minulle euroopassa tehdyn villaisen kaulahuivin ja senkin hinta jo kirveli.
Tämä on vähän sellainen ärsyttävä aihe, että hirveästi haluaisi tehdä jotain, mutta ei tiedä millainen miljonääri pitäisi olla, että oikeasti kykenisi vaikuttamaan. Tällä hetkellä vaikutan vain sillä tavalla, että ostan hyvin vähän tai yleensä en osta lainkaan. Kirppareilta olen löytänyt muutamia täysvillaisia englannissa tehtyjä villapaitoja, mutta nekin ovat ihan tuurista kiinni.
Mutta parempaa vaatekaappi -vuotta sinulla :)
Katri, kiva että luit ja kommentoit.
PoistaOlen samaa mieltä, että aihe on tärkeä. Minulle on vuosien myötä kertynyt paljon vaatteita. En osta hurjia määriä, mutta kyllähän vaatteita kuitenkin karttuu. Olen nykyisin aika hyvä kierrättäjä ja ostankin jonkin verran kalliimpia vaatteita nettikirppiksiltä, jolloin niitä saattaa saada melko edullisesti. Hyvää ja edullista puuvillapaitaa on vaikea löytää ja monesti taustalla voi olla ns. viherpesua. Hankalaa. :)
Itse olen melkein hävettävän huono vaateostelija. Farkut ostan melkein aina ne samanlaiset, tuumakooltaan ja istuvuudeltaan hyviksi havaitut, jotka nappaan tangolta ja menen kassalle, kauheaa! :)
VastaaPoistaMutta juu, toisinaan vaatekaupoilla on kiva pyöriä, ihan 'katsella vaan' ;)