David Walliams: Herra Lemu

David Walliams: Herra Lemu
Kustantaja: Tammi 2014
Alkuteos: Mr Stink 2009
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Kuvitus: Quentin Blake
Sivuja: 256
Mistä: Kustantamosta
Brittiläinen lastenromaani

Eräänä aamuna herra Lemu ilmaantui noin vain kaupunkiin ja asettui asumaan vanhalle puiselle penkille. Kukaan ei tiennyt, mistä hän oli tullut tai minne hän kenties oli menossa. Kaupunkilaiset olivat hänelle enimmäkseen kilttejä. Toisinaan he heittivät muutaman kolikon hänen jalkojensa juureen ja kiiruhtivat sitten matkoihinsa silmät vettä vuotaen. Mutta kukaan ei ollut hänelle ystävällinen. Kukaan ei pysähtynyt juttelemaan.

Herra Lemu nimittäin lemuaa. Mikään koko maailmassa ei haise yhtä pahalle kuin herra Lemu - paitsi hänen partansa, joka oli täynnä vanhoja munan, makkaran ja juuston nokareita, jotka olivat pudonneet hänen suustaan vuosia sitten. Herra Lemun pieni musta koira Herttuatarkin haisee. Eräänä päivänä herra Lemu ja Chloe kohtaavat. 12-vuotias Chloe on hienoa yksityiskoulua käyvä hyljeksitty tyttö. Hän on pullea lukutoukka, jonka sisko Annabelle on perheen täydellinen prinsessa. Äiti on viimeisen päälle laittautuva nousukasmainen poliitiikko, joka haluaa täydellisen kodin ja täydellisen perheen. Autotehtaassa työskentelevä isä ja pullea Chloe hävettävät äitiä, joka haluaa tahrattoman kodin. Ja tietenkin käy niin, että Chloen kanssa ystävystynyt herra Lemu muuttaa asumaan perheen puutarhavajaan. Herra Lemu ei ole kuitenkaan helppo tapaus: hän tuntuu hallitsevan etiketin täydellisesti, mutta esittää myös vaatimuksia kuin asuisi hienoimmassa hotellissa. Kuka herra Lemu oikein on? Ja onnistuuko Chloe pitämään ystävänsä salassa, kun herra Lemun lemuava lemu leijailee kaikkialla...

Pikku-Britannia-sarjasta tuttu David Walliams on kirjoittanut lastenromaanin Herra Lemu, jota kustantaja vertaa esittelyssään itse Roald Dahliin. Kun kirjan kuvittajaksi on saatu piirrosjäljetään omaperäinen ja tunnistettava Quentin Blake, alkavat lukijan odotukset olla pakostakin suuret.
 
Vihkoa oli vaikeampi repiä kuin äiti oli olettanut, ja hän joutui yrittämään muutaman kerran ennen kuin sai aikaan ensimmäisen repeämän. Mutta pian vihko oli pelkkää silppua. Chloe seisoi pää kumarassa ja silmät kyynelissä, kun äiti pudotti silpun roskakoriin.
"Haluatko että sinusta tulee samanlainen kuin isästäsi? Menet autotehtaaseen töihin?" [--]

Odotukset kyllä aika lailla täyttyvätkin. Nimittäin voisin periaatteessa kiteyttää koko blogiarvioni yhteen lauseeseen: Herra Lemu on ihan mahtava! Ja siinä se. Mutta blogiani lukevat tietävät kyllä, etten kykene aivan noin lyhyeen luonnehdintaan. Joten:

David Walliams on kirjoittanut hienon lastenromaanin, joka nivoo yhteen paljon tuttua ja sopivasti uutta: yksinäisen lapsen, epäreilun vanhemman, ennakko-oletukset ja -luulot, koko joukon salailua ja noloja tilanteita sekä tarinan, joka tempaisee mukaansa. Chloen pyrkimäinen äiti ja hissukkamainen isä ovat sinänsä hyvin tyypillistä lastenkirjakuvastoa: toinen tuntuu olevan ilkeä ja puolueellinen ja toinen taas on lempeä ja vetäytyvä vanhempi, eräänlainen liittolainen. Äiti näkee Chloessa ihraa ja traania ja satsaa kaiken Annabelleen, täydelliseen siskoon, joka saman päivän aikana harrastaa mäkihyppyä ja kanaalin yli uimisen treenejä ja ehtii vielä kymmeneen muuhunkin menoon, muun muassa saukon kasvattamisen kurssille. Herra Lemukin on rusetteineen, tweedtakkeineen ja haisuineen hienostuneen kulkurin prototyyppi, mystinen ja sivistynyt resupekka. Epätavalliset kohtaamiset ja irvailu esimerkiksi äidin poliittiselle toiminnalle saavat hytkymään naurusta.

Naurun vastapainoksi Herra Lemu tarjoaa aimo annoksen vakavaa asiaa, romaani on tietenkin kertomus hyväksynnästä ja ihmisen oikeudesta olla juuri sellainen kuin on. Aikuislukijalle kirja ei ole kovin yllätyksellinen, mutta tuttuus ei ole puute ainakaan kirjassa, joka hauskuuttaa, ajatteluttaa, koskettaa ja koukuttaa. Tärkeää on myös se, että alakouluikäinen yllättyy ja oivaltaa monta kertaa lukukokemuksensa aikana. Aikuislukija saa kirjalta yhteiskuntakritiikkiä, piikikästä brittihuumoria sekä melkoisen määrän tunteita ja suruakin. Lapselle kirja tarjoaa hauskan seikkailun ja herra Lemun arvoituksen sekä Chloessa, epävarmassa kirjoittajatytössä, samastumiskohteen.

Onko David Walliams uusi Roald Dahl? Ei tietenkään. Mutta hän on valtavan hyvä: hauskuudessaan, yhteiskunnallisuudessaan ja sydämellisyydessään Herra Lemu on yksi parhaimmista viimeisen vuoden aikani lukemistani lastenkirjauutuuksista.

---
Kahdeksanvuotiaani halusi taas kerran sanoa jotain kirjasta: "Tää oli melkein paras kirja. Harry Potter on kyllä paras, mutta tälle annan tuhat tähteä." Joskus minusta tuntuu, että kahdeksanvuotiaalle se viimeisimmäksi luettu kirja on aina se kaikkein paras, mutta Herra Lemu piti meidät molemmat otteessaan.

Myös Hemulin kirjahyllyn Henna on lukenut kirjan.