Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja
Kustantaja: Otava 2013
Kansi: Timo Mänttäri
Mistä: Kustantamosta
Sivuja: 343
Kotimainen romaani
Hän viihtyi näiden vanhojen miesten seurassa, jotka etsivät lauseillaan epätoivoisesti selitystä rikkoutuneelle maailmalle. Ja jatkoivat huolimatta siitä, tiesivätkö etsintänsä olevan jo valmiiksi tuhoon tuomittua. Siinä oli jotain kaunista. Juuri tarkoitusta hänkin oli kaivannut. Tarkoitusta kaiken takana, selitystä kaikelle hirveydelle ja kauneudelle. Hänen oli pakko uskoa siihen. Ihmiset eivät hyppää metrojen eteen sattumalta.
Kaikki alkaa Harri Sirolasta. Tai lainauksella Harri Sirolan Abiturientista, kirjasta jonka luin kuta kuinkin kirjan päähenkilön ikäisenä: "niin kuihtuu elämäsikin kuin kukka syksyä paetessaan". Sittemmin Sirola jäi mieleeni tietenkin traagisen kuolemansa vuoksi, ja samaisesta kuolemasta kirjoittaa myös Pasi Pekkola. Pekkolan kirjassa metron alle heittäytyy kuitenkin fiktiivinen kirjailija Ville Siikala. Roosa on kirjallisuudenopiskelija, joka ajaa metroa. Tapio on entinen koripallotähti ja Villen ystävä. Aki haluaa sekä vahvaksi että rakastetuksi. Kirjailijan kuolema sitoo kolmikon yhteen.
Unelmansieppaja on Pekkolan esikoisromaani. Takakanteen nostettu lainaus vihjaa kirjan pohtivan sitä, että "toisten unelmien on päätyttävä, jotta toiset voivat alkaa". Onko kirjailijan kuolemalla tarkoitus ja mikä se on?
Siksi Villen sairastuminen tuntui niin käsittämättömältä. Yhtäkkiä Tapio oli heistä kahdesta se, joka yritti piiskata toista eteenpäin. Osat vaihtuivat, mutta hän ei onnistunut pelastamaan Villeä.
Unensieppaajan alkuasetelma on kutkuttava. Pidän romaaneista, jotka kytkeytyvät johonkin toiseen romaaniin, taiteilijan elämään tai jotka oletettavasti ovat syntyneet jonkun kirjailijan, muusikon tai taiteilijan innoittamina. Ville Siikalan, Sirola-hahmon, kuolemasta alkava romaani lupailee arvoituksellista romaania. Kolmen päähenkilön ansiosta näkökulmat vaihtelevat ja Pekkolan romaanin tunnelma on samalla kertaa kirjallinen, urheilullinen, jännittävä ja haikea. Kieli on kaunista, Pekkolan onnistuu tavoittaa niin henkilöhahmojensa suru, raivo kuin ahdistuskin.
Unelmansieppaajassa on paljon aineksia itsemurhasta vanhemmuuteen, rakastumisesta kehonrakennukseen ja koripallosta kipeisiin lapsuus- ja nuoruusmuistoihin. Teemoja on jopa siinä määrin paljon, että vähempikin olisi riittänyt, esimerkiksi kehorakennukseen liittyvät yksityiskohdat puuduttivat, vaikka aihepiirillä onkin paikkansa romaanissa. Paikoin kirjassa on pientä kliseisyyttä, esimerkiksi nilkkimäisen lääkärin hienon auton rekisterikilpi on tietenkin DOC-1. Muutamia pieniä hiomattomuuksiakin kirjassa on, esimerkiksi ihmettelen nytkin sitä, mikä kummastutti minua myös Juha Itkosen hienossa Hetken hohtavassa valossa: miksi joku matkaisi Kuopiosta Helsinkiin bussilla etenkin, kun bussimatka kestää 7-8 tuntia, mutta junalla saman matkan taittaa reilussa neljässä tunnissa? Tämä ei tietenkään ole Pekkolan kirjan ongelma, vaan niitä "tämä nyt ärsyttää minua kirjassa" -tapauksia enkä blogitekstissäni malta olla ottamatta sitä esille. Ainahan Kuopiosta voi hypätä bussiinkin. Puutteet tai ärsytyksenaiheet ovat kuitenkin pieniä, kokonaisuus toimii ja romaanin kaari kantaa. Tekee mieli palata Abiturienttiin.
Kaikkinensa Unelmansieppaaja on varsin hyvä romaani, joka pitää intensiivisesti otteessaan ja jonka hahmojen puolesta jännittää ja myötäelää. Romaanin loppu on kaikkinensa hieno ja Pekkola osoittaa olevansa taitava kirjailija jo esikoisellaan.
Luin aamulla Hesarin hyvän arvion kirjasta ja eksyin jälleen blogiisi, kun etsin kirjasta lisätietoa, joten päätin jättää jälkeni. Myös Keskisuomalainen näytti suitsuttavan teosta eli pitää laittaa ehdottomasti varaukseen ja syyslukemistoon. Kiitos jutuistasi, niitä on mukava lukea!
VastaaPoistaRiikka, Hesarissa kirja tosiaankin arvioitiin oikein hyväksi. Hauska kuulla, että samoin Keskisuomalaisessa. Minäkin pidin, mutta pienin varauksin. Voisin kuitenkin mielelläni lukea Pekkolan mahdollista myöhempääkin tuotantoa.
PoistaJa kiitos, kiva että käyt lukemassa!
Isosiskoni sai Harri Sirolan Abiturientin joululahjaksi ollessaan abi. Meillä ei kotona harrastettu mitään kirjojen sensurointia, mutta tästä äiti silloin sanoi, etten minä (silloin n. 16v) saisi lukea sitä vielä, vasta kun itse olisin abiturientti. Luin sitten kuitenkin :). Tämä alkoi nyt kiinnostamaan.
VastaaPoistaElämän krestomatia, muistosi hymyilyttää. Itse luin Abituritentin ja Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä (en voi olla rinnastamatta kirjoja) lukiolaisena ja vaikkeivat vanhempani olisi varmaankaan kommentoineet lukemisiani, piilotin kirjalainani ja luin yksin - punastellen. Pekkolan kerronta on hyvin erilaista, mutta koska kirjassa kuvitteellisen Ville Siikalan teksteillä ja persoonalla on iso merkitys, ei Sirolaa voi olla ajattelematta.
PoistaOnpa paljon teemoja, joista kaikki mainitsemasi jopa kiinnostavat. Täytyy laittaa tämä kirja hankintalistalle.
VastaaPoistaJoku voi matkustaa bussilla siksi, että se on vissiin huomattavasti edullisempaa kuin päräyttää junalla? En ole Itkosenkaan kirjaa lukenut, joten en voi tietää oliko matkustajalla kireä budjetti tmv. :D Mutta minulla on kaveri, joka matkustaa bussissa yli tuplat enemmän nimenomaan säästääkseen rahaa.
Elegia, Unelmansieppaajan teemat ovat kiinnostavia.
PoistaJoo, toki bussilla voi matkustaa monestakin syystä. Itse muistelen, että opiskelijakortilla ainakin aiemmin sai kuitenkin paremman alennuksen junasta kuin bussista. Nykyisin systeemi on uudistunut ja VR:llä prosentit vaihtelevat. Käytin itse aina junaa. Siksi luulen, että bussi oli "virhe", mutta toki on ihmisiä, jotka suosivat busseja. Kaikki on siis ihan minun pääni sisäistä. :) Eikä tuo asia liity kirjan kokonaisuuteen - romaani on hieno - mutta pienet ärsytyksenaiheet jne.
Minullakin on tämä lukupinossa odottamassa, ja nyt kiinnostuin kyllä toden teolla. Vaikka minulla onkin Abiturientin kokoinen kolo lukuhistoriassani.
VastaaPoistaUnelmansieppaajan kansi on jotenkin houkutteleva, sen pieniä yksityiskohtia tutkiskelee ihan melkein lumoutuneena. Toivottavasti kirjassakin olisi edes vähän jotain omanlaistaan lumoa, toivon. :)
Sara, Unensieppaajan kansi on hieno. Minä löysin lumoa kirjan alusta ja sitten taas ihan lopusta. Teemoja oli liikaakin, vähempikin olisi riittänyt, mutta kaiken kaikkiaan romaani kantaa ja on oikein kelpo esikoinen. :)
PoistaKieltämättä mielenkiintoinen alkuasetelma kirjassa. Ja pienistä yksityiskohdista kirjoittaminen, positiivisessa tai negatiiviessa hengessä, on myös mielestäni antoisaa näin lukijan näkökulmasta. Toki silloin aina toivoisin, että olisin itsekin jo lukenut saman teoksen, jotta voisin vertailla, olenko itse kiinnittänyt samoihin asioihin huomiota.
VastaaPoistaSonja, alkuasetelma on sellainen, joka tosiaankin osaa herättää kiinnostuksen.
PoistaMinulla on yleensä tapana poimia kaikista kirjoista niitä asioita, jotka ihastuttivat ja niitä, jotka ärsyttivät. Niistä rakentuu se oma lukukokonaisuus. :)
Toivon mukaan saan luettua kirjan pian, sillä haluan lumoutua alussa ja lopussa. Otan myös huomioon liikojen teemojen "vaaran". :)
VastaaPoistaHanna, toivottavasti luet. Ne liiat teematkin ovat ihan perusteltuja, hyin mietitty ja kirjoitettu!
PoistaUnelmansieppaaja kiinnitti huomioni Otavan kuvastossa, ensin kannellaan ja nimen mielleyhtymällä Stephen Kingin Unensieppaajaan, sitten myös kuvauksellaan. Kirja todennäköisesti päätyy jossain vaiheessa lukupinooni. Harri Sirolan Abiturienttia en ole lukenut, mutta ei haitanne Pekkolan kirjan lukemista?
VastaaPoistaVillasukka, ihan järkeenkäyvä mielleyhtymä. Eikös King on yksi suursuosikeistasi. :9 Abiturientin lukemattomuus ei haittaa yhtään, Tarina kuleje kuitenkin niin oma polkuaan ja erilaisessa ajassa.
PoistaSanoisin että suurin ;) Kiva kuulla, että kirja toimii ilman Abiturienttia, mutta on hyvä silti tietää taustatkin.
Poista